Arkista aherrusta

Minusta tuntuu, että kämppikseni yrittää matkia minua näissä kirjoitusjutuissa. En anna sen kuitenkaan häiritä, vaan yritän ottaa kohteliaisuutena.

Emäntä on ollut taas kovin kiireinen. Se oli koko viikonlopun poissa pikkuemännän kanssa. Niillä oli monta laukkua mukana. Pikkuemäntä oli kyllä ihan hassu, kun ne tuli taas takaisin. Se hihkui ja nauroi, kun kämppikseni kävi puskemassa. Ja edelleen se osaa aika nätisti silittää meitä.

Se liikkuu jo kovasti ja leikkii. Kyllä se vieläkin komentelee joskus, mutta yleensä se on vain iloinen. Esimerkiksi jos minä menen sen mukaan päiväunille sen sänkyyn. Emäntä tosin jää aina silloin katsomaan, etten minä muka menisi pikkuemännän päälle. Yleensä tuijotan emäntää takaisin ja viestitän, että hei, kyllä minä nämä hommat handlaan!

Nyt ei ole ollut kovin aurinkoista, mutta huomaan selvästi, että ulkona on jo lämpimämpää. Parvekkeelle mieleni tekevi useamman kerran päivässä. Ehkä kohta voisin jo ruveta vaatimaan ulko-ovella, että pääsisin sinne!

Vahtikissa

Näin me katselemme toisiamme.

Minun mielestä lastenhoito on ihan lasten leikkiä! Tai siis ainakin omat vauvanhoitovuoroni sujuvat kyllä oikein hyvin. Olen oppinut paljon emäntää seuraamalla ja osallistumalla. Mutta muistan myös vahtia ympäristöäni. Täytyyhän sitä pitää huolta siitä, ettei vauvalle satu mitään tai esimerkiksi emäntä tai isäntä tule ottamaan vauvaa silloin, kun on minun vuoro.

Olen huomannut, että vauva tykkää minusta ja on aika hyvällä tuulella aina seurassani. Se on minun hyvästä myötävaikutuksesta oppinut jo sanomaan kissa! Kuunnelkaa vaikka, ihan selvästi. Tämä video puhukoon puolestaan.

Minä ja hän

Minä ja hän, tiedän sen - meillä on koti yhteinen.

Minä olen auttanut emäntää vauvan hoidossa. Olen kiehnännyt ja kehrännyt vieressä, kun vauva on ollut emännän sylissä sohvalla. Olen myös aina juossut vauvan luo, kun se antaa makuuhuoneessa äänimerkin. Tosin minun olemista makuuhuoneessa on rajoitettu, mistä en pidä. Tuossa kuvassa vahdin, ettei vauva putoa.

Tänään vauva lopetti itkemisen, kun minä maukaisin, ja jäi katsomaan minun perääni. Yleensä minä en kyllä kauaa jaksa kuunnella, kun vauva huutaa. Hoitakoon emäntä silloin. Minä otan mielummin nuo nukkumavuorot.

Mistä puheenollen, olen myös lämmittänyt vauvan sänkyä, mutta sieltä minut on ajettu heti pois. Ihmettelen sitä kovin, sillä en ainakaan muista kuulleeni kieltoja. Emäntä sanoi, että on kielletty useita kertoja, ja että minulla on valiokuulo. (valiKoIVA kuulo t. emäntä)

Vauva alkaa olla jo aika iso - minunkokoinen. Emäntä arveli, että vauva painaa ehkä jo vähän enemmän kuin minä, muttei vielä niin paljoa kuin kämppikseni. Mutta vielä sillä ei ole häntää. Ehkä jouluna on jo.

Babysitterinä

Juhannus tuli, oli ja meni - heilaa ei näkynyt. Isäntä ja emäntä antoivat minulle ja kämppikselleni päivän vapaata, kävivät jossain vauvan kanssa. Meinasimme ensin, että pidetään kotibileet, mutta sitten koimme paremmaksi vaihtoehdoksi viettää rauhallista kotipäivää.

Tässä kirjetulvaa odotellessa olen ruvennut miettimään elämääni ja itseäni työntekijänä. Tähän mennessä en ole kovin montaa työtä ehtinyt tehdä. Kehrääjänä toimin parhaillaan, mutta en siinä merkityksessä kuin ennen vanhaan lankoja saatiin aikaan.

Uuden perheenjäsenemme myötä olen tullut siihen tulokseen, että voisin hyvin toimia vaikka lastenhoitajana. Se voisi olla kivaa. Saisin makoilla lasten leikkipaikoilla, esimerkiksi lelukaaren alla leikkimatolla. Pääsisin nukkumaan sitteriin ehkä jopa ihan luvan kanssa. Saisin leikkiä kivoilla, rapisevilla ja helisevillä leluilla.

Emäntä sanoi kyllä, että lastenhoito ei ole sama kuin että itse leikkii lasta. No ei tietenkään ole, tiedänhän minä sen, mutta eikös paras hoitaja ole sellainen, joka on empaattinen ja osaa asettua toisen asemaan? Sellainen, joka tuntee hoidettavansa ja ymmärtää hänen tarpeensa?