Leikkejä

Viime postauksessa lupasin kertoa diilistäni emännän kanssa. Se menee niin, että jos se toimii minun sihteerinäni, lupaan antaa sen nukkua aamulla rauhassa eli olen antanut sille luvan laittaa oven kiinni, kun se käy nukkumaan. Pitkin kynsin tosin, mutta ymmärrän sen olevan uuden tulokkaankin takia.

Minä ja kämppikseni ollaan kisailtu aika paljon viime aikoina. Minä olen tosi iloinen siitä, että kämppis ei ole enää niin paksu, koska se jaksaa juosta taas paljon paremmin. Toki kesäkin vaikuttaa.

Meillä on tapana juosta erityisesti silloin, kun olemme keveimmillämme hiekkalaatikon jälkeen. Tänään minä juoksin ja hyppäsin korkealle. Pikkuihmisten huoneessa on tuommoinen hylly, ja nyt sinne pääsee hyvin, kun siellä vaihdettiin vähän järjestystä. Täytyihän minun se testata.

Toinen leikki, mistä erityisesi pidän, on emäntä lehmänä -leikki. Siihen kuuluu ensinnäkin emäntä, sitten jokin istumapaikka, johon emäntä asettuu. Sitten siihen tulen minä, koska aina, kun emäntä on paikoillaan, on otettava tilanteesta hyöty irti. Valitettavasti siinä leikissä on myös tuo uusi pikkuihminen ja emäntä leikkii lehmää samalla. Minä kiehnään emännän kylkeä, välillä pusken vauvaa ja sanon, että kyllä sitä voi samalla rapsutella minua! Joskus se onnistuukin, mutta olen ollut huomaavinani, että emäntä tarvitsisi pari kättä lisää...

Tässä vähän emännän "taidonnäytteitä". En ole aivan varma, auttaako laitteenvaihto vai pitäisikö vaihtaa kokonaan kuvaajaa?!

Hetken rauha

Tänä syksynä on ollut miltei toivotonta löytää yhteistä aikaa minulle ja emännälle. Juuri äsken kuitenkin makoilimme lattialla hetken vierekkäin, ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Olen tullut siihen tulokseen, että hyvin todennäköisesti joulukalenterini jää tänä vuonna tekemättä, ainakin sellaisessa muodossaan kuin se on edelliset vuodet ollut. Minua harmittaa se asia ihan vietävästi, kun kuitenkin tämä vuosi on minun 10-vuotisjuhlavuotenikin. Sitä on vietetty varsin maltillisin juhlallisuuksin, vaikka tavoitteenani oli järjestää stadionkeikka ja vähintäänkin juhlaraha.

Olen kyllä miettinyt, josko rupeaisin omin voimin täällä päivisin lähettämään Periscope-lähetyksiä. Se ei ole kovin vaikeaa, sillä voisin ihan hyvin kuonollani tökätä nauhoituksen käyntiin. Ne taitavat olla nyt kuuminta hottia some-maailmassa, joten miksei sellainen toimisi sitten kissamaailmassakin? Taidan yrittää.

Marraskuun mietteitä

Niin meni lokakuu hujahtaen. Olen yrittänyt auttaa emäntää sen kiireissä, mutta jostain syystä se ei ole kovin helposti ottanut apuani vastaan. Olen tarjonnut kehräystäni ja lämpöäni, varsinkin yöllä emännän pään vieressä. Olen pyrkinyt menemään näppäimistön päälle, muka hiirtä karkuun. Mutta ei toimi. Emäntä on aika ronkeli. Sen mielestä auttaminen on sellaista, joka saa asioita tapahtumaan, eikä hidastamaan niiden etenemistä. Siinä mielessä se ei ole kyllä yhtään kissamainen!

Onneksi minulla oli eilen hoitaja täällä. Sain makoilla yli tunnin sen sylissä, kun se katseli pikkuemännän kanssa jotain elokuvaa sillä aikaa, kun pikkusisko nukkui. Viikonloppuisin on ehdottomasti parhaita hetkiä ne, kun pikkusisko nukkuu tai kun molemmat pikkuihmiset ovat menneet nukkumaan.

Kuulin vähän aikaa sitten hyvin surullisen uutisen. Jälleen yksi kuukauden lukijakissoista, joita haastattelin muutama vuosi sitten, on menehtynyt. Nyyh. Mutta sellaista se elämä on. Kuolemaakin. Ja nyt oli kurpitsaviikonloppu, jonka aikana muistellaan kaikkia, jotka elävät yhä muistoissamme, vaikkeivät enää ole halattavissa.

Ai niin, emäntäkin sai oman koneensa takaisin. Nyt se voi taas katsella meidän vanhoja kuvia ja toimia paremmin minun sihteerinäni. Se kyllä yrittää aina keksiä tekosyitä, esimerkiksi että jotain opetuksia pitäisi valmistella. Kyllä minä sille opetuksia voisin valmistella: Leijonan käytöskoulu, ensimmäinen kerta, aiheena Kohteliaisuus. Tai vaikka Leijonan kissa-ihmissuhdekoulu, ensimmäinen kerta, aiheena Toisen huomioon ottaminen. Opetusta kerrakseen!

Lihaisa lokakuu

Joko ruoka on valmista?

Ihmiset harrastaa kaikenlaisia paastoja ja erilaisia ruokavalioita. Nyt monilla on meneillään lihaton lokakuu. Emäntäkin on yrittänyt nyt pysytellä erossa lihasta, ainakin kotona ja töissä se on kuulemma onnistunut.

Keväällä se oli ilman herkkuja. Minua vähän pelottaa, että joskus se vetää meidät mukaansa näihin humputuksiin. Minulla on kyllä painava sana sanottavana tähän asiaan: protestoisin ja ankarasti!

Me kissat olemme vahvasti lihansyöjiä. Ainakin minä voin omasta puolestani sanoa, että saan oikeaa lihaa aivan liian vähän. En muista, olenko koskaan saanut mehukasta hiirtä tai muuta sellaista, mutta hiiristä haaveilen.

Onneksi saamme kinkkua, katkarapuja ja PrimaCatin tonnikalajuttuja herkkuna. Niin ja jauhelihaakin joskus. Olkaa vaan ihmiset ilman lihaa, niin meille kissoille jäisi enemmän.

Uusia näkökulmia

Taas on vierähtänyt tovi siitä, kun emäntä on ehtinyt toimia sihteerinäni. Minä vähän tätä pelkäsin, kun se aloitti ne työt. Olen joka ilta yrittänyt ehdottaa sille, että ei enää menisi töihin, veisi vain lapset sinne päiväkotiin ja sen jälkeen tulisi hoitamaan minua. Kyllä minä yhden työpäivän edestä järjestän sille tekemistä. Sen voitte uskoa.

Olen löytänyt reitin korkeuksiin. Tassukirjassa olevat ehkä näkivät jo yhden kuvan. Tässä lisää todistusaineistoa asiasta. Emäntä luuli ensin, että isäntä on auttanut minut tuonne ylös, mutta ehei, tämä kissa taitaa monenlaiset liikuntamuodot. Niistä kirjoitan lisää, kunhan emäntä saa dokumentoitua, kuinka kaikki oikein tapahtuukaan.

En ole unohtanut teitä blogiystäväni. Kissamaiseen tapaani olen aloittanut jo tämän vuoden joulukalenterin kehittelyn. Sen tiimoilta tulen varmasti tapaamaan teitä vielä blogini ulkopuolellakin. Jääkäähän kuulolle!

Taikatemppuja

Täällä elämä jatkaa sitä rataa, että jos emäntä tulee ennen pimeää kotiin, se tekee muka kaikki illat jotain hommia. Siis sen jälkeen, kun pikkuihmiset ovat menneet nukkumaan. Minun on pitänyt muistuttaa sitä, että hei, me kissat ollaan myös olemassa! Minun mielestä paras hetki siihen on aamuöisin neljän ja viiden aikaan. Silloin menen nukkumaan emännän pään yläpuolelle isoon sänkyyn. Kehräykseni on hyvin lempeä herätyskello, voin taata!

Seuraavasta kuvakoosteesta voitte katsoa taikatemppujani:

Mitä tapahtuu, jos puraisen taikasauvaa kerran?

Oho, jostain ilmestyi pikkusisko aurinkolaseineen!

Mitä sitten, jos kiillotan tassullani taikasauvan timantteja?

 

Voi ei, se tuli vain lähemmäksi! Puraisen nyt laseja ja lopetan taikomisen.

Ilmassa on juhlan tuntua

Tämä kuva on eilisillalta, kun sain emännän hetkeksi paikoilleen.

Tänään tulee kuluneeksi yhdeksän kokonaista vuotta siitä, kun isäntä haki minut Hesyltä kotiin. Silloin arvioitiin minun iäkseni noin yksi, joten meillä on tullut perinteeksi juhlistaa minun synttäreitä tällä päivämäärällä. Ja tänä vuonna olen viisaiden kissojen iässä eli kymmenen! Emäntä lauloikin minulle jo aamulla.

Pikkuemäntä on jo pitkään suunnitellut synttäreitäni. Se on kysellyt isännältä ja emännältä, ketä synttäreille on tulossa. Kun ne eivät ole antaneet mitään selvää vastausta, se on päätellyt, että tulee toisia kissoja. Se on miettinyt, minkä mekon se laittaa päälle. Se on askarrellut korttia ja kuulin huhun, että se olisi käynyt myös lahjaostoksilla. Mutta en ole kuullut yhtään mitään siitä, että mitä siellä syödään!!!

Nyt odotan, että pikkuihmiset tulevat päiväkodista ja juhlat alkavat. Yritän esittää yllättynyttä! Niin, enpäs olekaan vielä kertonut, että meillä on täällä päivisin ihana rauha. Pikkuihmiset lähtee aamulla emännän kanssa päiväkotiin. Sitten ne tulee iltapäivällä takaisin tänne yökotiin.

Kissavideoviikko: Myöhästynyt viikonpäätöselokuva

Niin kävi, että emäntä kaapattiin viime lauantaina päiväksi jonnekin, ja sunnuntain se joutui olemaan sairaanhoitajana kuumepotilaille, ettei se ehtinyt laittaa yhtään mitään tänne blogiin. Tällä viikolla se taas oli töissä ja jossain ja vielä jossain. Eipä sitä ole oikein näkynyt. En yhtään tykkää tuosta työjutusta, kun se pitää emännän muualla kuin kotona. Kyllä emännän oikea paikka on kissansa luona!

En edes saanut mahdollisuutta laulaa emännälle, kun sillä oli synttärit, kun se ei ollut kotona. Mutta sai se kukkia, joita minä kävin haistelemassa.

Tassukirjaa seuraavat ovat varmaan huomanneet, että pikkusisko on hyvin kunnostautunut meidän ruokkimisessa. Minusta se on valtavan hyvä juttu. Olen myhäillyt viiksiini, kun olen sen niin hyvin kouluttanut. Emäntä vaan uhkasi, että kohta varmaan täytyy pistää ruuat korkeammalle, ettei meistä tulisi niin pullukoita. Minun mielestä ruoka on hyvää, joten sitä lisää, ja lisää, ja lisää... Kiitos pikkusisko!!

Mäntä räppi

Nytku mäntä meinaa hyljätä meirät ja mennä johonki töihin mä sain viimeen inspiksen räppää vähä. Täs se sit tulee.

Mäntä räppi

Mäntä hei, tää räppi on sulle

Vaikkei sun synttärit ookkaa iha vielä

Mut ei kaikki sitä tierä.

Meillon varsin hauska emäntä

Joka on kyl vähä lyhyen läntä niinku Pekka Töpiksen häntä

Mut silti se on iha kiva ja makee

Saa moni melko kaukaa sellasta hakee

Eikä löytyiskää jos ois räntä 

tai sakee lumi pyry tai rakeita.

Se paisko töit niin kovaa niin otti töist lomaa varmaa ihan omaa

Ja rupes meitä hoitaa kovaa

Vaik sillon ain kiire nii ettei hiiretkää se peräs ain pysy

Mut miksi sinä meet töihin, pikku mäntä silt kysy.

Ja välil mul ja Leional synty käsi rysy vaiko tassu

On pikku sisko iha hassu

Ku se kiipee ja kapuu, pyytää apuu, leikkii Ripu rapuu

tai Pikku papuu.

Kertsi (tän sävel vois olla vaik sellaset Roomeo-piisist, jos tiätte)

Sä oot mun ee-mäntä, mä oon sun Pepsi-Kola

oot nätti vaikket mikään Pamela Tola

Sä oot mun ee-mäntä, toi on sun Leijona

tää Kissaillaan-plokin on juttuja-a-jaa-a-jaa.

Mäntä laulaa ja siivoo ja komentaa ja jumppaa

Leikkii ja lukee ja plokkaa ja kokkaa

Harjaa, rapsuttaa, ruokkii ja juoksee

Taas laulaa ja nauraa ja itkee ja meikkaa.

Niin se meirän mäntä rokkaa!

Ommeil myös isäntä, sen autos on mäntä

Mut ei se oo sama juttu kuin emäntä

Ja tää on ny emäntä räppi

Mun tassust saattaa palaa näppi

Jos iha ite tätä kirjottaisin

Mut onneks mäntä auttaa ja onneks se toivoi joskus:

Jospa minä kissan saisin

Ja niinhän se sai, kaksikin, kun isännän nai.

Sitte vielä tuli kaksi tyttöä, vauvaa

onneks ei hauvaa.

Kertsi

Mäntä hei, muista yks juttu

se voi olla sulle kyl iha tuttu

mut jos sulle tuli muistiin ruttu

tai meni väärin päin sun nuttu

Me tääl sua ootetaan

joskus vaikka iltaan asti,

mut sit kyl rapsutuksia vaaditaan

ihan kamalasti!

Kertsi monta kertaa

Aktiivista elämää

Emäntä sai reilu viikko sitten sellaisen pirullisen vekottimen käteensä. Sen jälkeen se on ollut omasta mielestään hyvin aktiivinen. Minun mielestä se on ollut kaikkea muuta! Iltaisin sen on pitänyt saada lukemat täyteen ja jumppailla. Se tarkoittaa siis hirveitä asioita kissan kannalta: emäntä ei ole paikallaan, enkä näin ollen pääse sen syliin makoilemaan!

Emäntä kyllä yritti aluksi sen saatuaan rapsutella minua, leikkiä kissaa ja kaikenlaista muuta puuhaa, mutta kun numerot eivät kasvaneet sellaisesta touhusta, niin se tyytyi tanssimaan ja kävelemään. Olen yrittänyt olla siinä mukana, tarttua selkään kynnelläni kertoakseni, että hei, minäkin olen olemassa!!!

Olen päättänyt, että hävitän siltä sen jutun. Harmi vain, ettei se juurikaan laske sitä kädestään. Jospa isken, kun emäntä menee suihkuun. Ihan hiljaa hiipien. Uskon, että jos sillä ei ole sitä härpäkettä kädessään, se istuisi sohvalla kaiket illat ja rapsuttelisi minua.

Nukkumatti, nukkumatti lasten ja kissojen

Meillä on tapahtunut taas muutoksia nukkumisjärjestelyissä. Erittäin positiivisia sellaisia, sillä minä pääsen nyt yölläkin emännän viereen!!! Pikkuihmiset ovat muuttaneet omaan huoneeseensa nukkumaan, vihdoin! Tosin en saa kehrätä liian kovaa, enkä vallata emännän tyynyä, sillä silloin se ajaa minut pois.

Valitettavasti vaan päiväaikaan pikkuihmiset pitävät emännän turhan kiireisenä, ettei se kunnolla ehdi rapsuttelemaan minua, kämppiksestäni puhumattakaan. Pikkuemäntähän ei ole pitkiin aikoihin nukkunut päivällä, mutta että pikkusiskokin välillä melkein meinaa olla nukkumatta. Ja toisina päivinä pikkuemäntä on niin kiukkuinen, ettei pikkusiskokaan saa nukkua, vaikka se haluaisikin.

Päivisin minä olen siis viettänyt aikaani emännän paikalla isossa sängyssä, jotta pääsen hetkeksi rauhaan pikkuihmisiä. Viime viikon lämpiminä päivinä loikoilin enimmäkseen parvekkeella. Yritän kovasti näyttää mallia noille pikkuihmisille, että päivälläkin voisi nukkua.

Elämää emännän kanssa

Aika vaan mennä hurahtaa. Meillä on käynyt ihmisiä, omat ihmiset on olleet kipeitä, isäntä on ollut töissä, emäntä ollut poissa, leiponut, siivonnut, pyykännyt, hoitanut pikkuihmisiä yms. Minun on pitänyt sille joka ilta maukua, että nyt istut alas sohvalle, että pääsen syliin. Olen päässytkin, hetkeksi ainakin. Ja yhtenä iltana kävi niin, että nukutin emännän kehräykselläni. Sitten se heräsi jonkin ajan levättyään.

Emäntä sai siivottua parvekkeenkin tuossa viime viikolla. Isäntä pesi lasit niin, että näemme nyt paremmin ulos. Tosin minä odotan edelleen, että ulkona olisi vähän lämpimämpää. Joka päivä haluan parvekkeelle, mutta en oikein viihdy siellä, kun on vielä varsin viileää.

Yhtenä iltana emäntä kantoi minut parvekkeelle. Ihmettelin, että minkä ihmeen takia se haluaa minut jäädyttää. Se istui tuolille ja laittoi viltin syliinsä. Sillä oli mukana kuppi, jossa oli kuumaa juomaa. Sitten ymmärsin, että en minä palellu, jos hyppään emännän syliin viltin päälle. Minulla on sellainen kutina, että se taisi haluta minusta lämpöpatterin itselleen.

Elossa ollaan

En voi ymmärtää, miten emännällä muka pitää niin kiirettä, ettei ehdi taaskaan toimia sihteerinäni. Se on käynyt töissä ja sitten ollut lentokoneessa ja laulamassa ja sitten jos se on ollut kotona, sen on pitänyt valmistella töitä tai hoitaa pikkuihmisiä tai pyykätä tai tiskata tai jotain. Huh. Ihan hengästyttää, kun luettelen kaikkea tuota. On se sentään muistanut välillä antaa niitä hyviä tonnikalajuttuja meille, mitä saatiin Tassulinnan arvonnasta.

Ai niin, ja on se siivonnut kämppiksen oksennuksiakin aika usein. Minun piti kertoa myös siitä, että kämppikseni joutui suihkuun. Heh. Minua se vähän huvitti. Se kyllä taisi tykätä siitä, kun hurisi kovasti kuivatessa. Mutta tietysti seuraavana päivänä oksenteli, koska se oli itse kuivaillut ja pessyt vielä niin innolla, että karvaa lähti ja joutui mahaankin.

Minä vähän naureskelin kämppikselleni, koska se tuoksui ihan liian hyvälle sen pesun jälkeen. Ei yhtään kissalle vaan sellaiselle puhtaalle ja tuoksuvalle. Onneksi minun turkkini pysyy niin hyvänä, ettei sitä tarvitse pestä. Eivät nuo ihmiset ole edes uskaltaneet kokeilla minun pesemistäni.

Se piti vielä kertoa, että meille on tullut uusi kissa. Se on tosin näkymätön, mutta sen ääni kuuluu aina silloin tällöin. Yleensä sen äänen jälkeen emäntä alkaa puhua puhelimeen. Outo yhteensattuma.

Tenttausta

Emäntä: Mitäs oletkaan puuhaillut tässä viime päivinä?
Minä: Kyllähän sinä tiedät...aa, mutta tässä onkin nyt vissiin kyse siitä, että näytetään blogini lukijoille, kuinka blogitekstini syntyvät. Vuoropuhelussa emännän kanssa. Mutta asiaan...mistähän minä aloittaisin? Aamulenkkien jälkeen olen rauhoittunut päivälevolle. Ainakin sen jälkeen, kun olen saanut kerjättyä pikkuemännältä vähän kinkkua. Se on kyllä tosi hyvä kinkunantamisessa!

Emäntä: Kenen syliin olet päässyt makoilemaan?
Minä: No en ainakaan sinun, vaikka olen yrittänyt.
Emäntä: Olethan sinä päässyt, mutta et ole vain suostunut tulemaan viltin päälle.
Minä: Niin, mutta varahoitaja-pappa ottaa syliin ilman vilttiäkin. Se on kivaa. Harmi, että varahoitajat oli meillä vain vähän aikaa.

Emäntä: Onko tullut soitettua pianoa?
Minä: Ai mistä niin päättelit? Ai niin, sinä tietysti olit kissana paikalla puhelimesi kanssa ja latasit heti tassukirjaan. Hyvä niin, jotta muutkin saavat nauttia soitostani.

Emäntä: Ja pyykkeihin olet halunnut jättää omat karvasi?
Minä: No tottakai, kun kerrankin pyykkien sekaan taas pääsin! Kyllä kissankarvat lämmittää. Niin kissoja kuin ihmisiä!

Emäntä: Olet löytänyt myös uusia leluja?
Minä: Joo, minusta pikkusiskon tutit on tosi kivoja. Onneksi se varsin usein unohtaa niitä lattialle. Niin ja sitten pikkuemännän sellainen hamsterilelu on tosi jännä. Yritin saada sitä kiinni, kun pikkuemäntä laittoi sen liikkelle. Silloin sinä et kylläkään ollut kissana puhelimesi kanssa paikalla. Soosoo! Kyllä kunnon leffatähti tarvitsee aina valmiina olevan kuvausryhmän!

Lauantai-illan huumaa

Jee, nautiskelen juuri yhteisestä ajasta emännän kanssa. Katsomme UMK:ta. Minun suosikkini on tietysti se, missä lauletaan Leijonista (emäntä: Eli se Jouni Aslakin biisi Lions and Lambs). Emäntä ei oikein osaa päättää. Ei sen väliä, kunhan rapsuttaa minua.

p.s. Kuva on parin päivän takaa, mutta asetelma sama. Emäntä vain ei yllä kameraan/puhelimeen, niin ei saa otettua uutta.

Kevään ensimerkkejä

Mistä tietää, että kevät on tulossa? Että se on joka päivä lähempänä?

No ensinnäkin, ikkunan takana näkyy yhä useammin lintuja. Olen niitä välillä seuraillut.

Toisekseen, niin minun kuin kämppikseni mieli halajaa yhä useammin parvekkeelle. Olen käynyt nyt joka päivä vähintään kerran siellä raitistelemassa.

Kolmanneksi, juoksutassut tuntuvat kevyemmiltä kuin pitkiin aikoihin. Aamujuoksut saavat rinnalleen ajoittaiset päiväjuoksut ja iltajuoksut. Onneksi kämppiksenikin aktiiviajat osuvat yleensä synkkaan.

Neljänneksi, sellainen outo valopallo paistaa yhä useammin ja paljastaa kaikki ihanat, tipahtaneet karvamme emännälle.

Viidenneksi, niitä karvoja lähtee päivä päivältä yhä enemmän.

Ja kuudenneksi, emäntä on paljon paremmalla tuulella kuin tammikuussa. Se jaksaa joskus siivotakin jopa!

En uskalla enempää kertoa näistä kevään merkeistä, koska muuten tätä voitaisiin käyttää vaikka jossain puolueohjelmassa hyväksi. Luin, että taas on jotkut vaalit tulossa. Mutta ei, emäntä ei ole sellaisissa ehdolla. Jos olisi olemassa kissapuolue, minä lähtisin ehdolle! 10 vuoden kissakokemuksella. Heh.

Ota edes nyt kuva!

Emännällä on ollut vaikeuksia saada kuvattua minua viime päivinä. Se on varmaan unohtanut, miten kameraa käytetään.

Tänään ja eilen se teki jotain paperi- ja pahvijuttuja. Eilen yksin, tänään pikkuemännän kanssa. Emännällä oli sellaiset hauskat liikkuvat jutut kädessä. Minä yritin ottaa niistä kiinni, kun emäntä leikkasi paperia. Emäntä ei kylläkään ollut kovin riemuissaan asiasta, sillä se meinasi leikata viiksikarvaani. Se sanoi, että kyseessä oli sakset. Ja se koko touhu oli kyllä aikamoista askartelua. Harmi, ettei tullut ikuistettua.

Toisilla on oikeastaan vain kuvia blogeissaan. Kuulin myös, että usein ihmiset tykkäävät seurata netistä lähinnä kuvallista sisältöä. Vaikka kuva kuinka kertoisikin tuhat sanaa, en usko, että minun ajatusteni monikerroksisuus tulisi pelkissä kuvissa esille. Ei varsinkaan emännän kameralla tai puhelimella otetuissa.

Vaikka olenkin hyvä poseeraamaan, ei emäntä muka ehdi kuvaamaan. Kuulemma siihen tarvitsee kaksi kättä, ja yleensä sillä on pikkusisko toisessa kainalossa, kun se on vapaana niin kamalan kova menemään. Esimerkiksi minun ja kämppikseni ruokia se on käynyt maistelemassa, vaikka omia ruokiaan ei aina suuhunsa pistä. Kunhan sekin saa kinkkua, aion ehdottaa vaihtokauppaa!

Leijona ja kirahvi tuoliviidakossa

Mitä on työ?

Kuten FB- ja Twitter-seuraajani ehkä ovat huomanneet, pääsin syliin.

Uskon, että jokaisella kissalla tulee joskus hetki, että heittäytyy ihan filosofiseksi. Kämppikseni tosin ei taida jäädä asioita juuri pohtimaan, se räppää ne siinä hetkessä ja jättää sitten taakseen. Sekin on taito, monelle aika hyväkin, luulisin. Minä puolestani pohdiskelen paljonkin.

Minua on mietityttänyt viime aikoina, mitä oikeastaan on työ? Kun isäntä menee töihin ja emäntäkin on käynyt, mutta onneksi ei vielä joka päivä. Mitähän siitäkin sitten tulee, kun emäntä menee töihin joka päivä tai ainakin melkein?! Entistä vähemmän syliaikaa? Omaa rauhaa, jee! Mutta varmaan vähemmän jääkaapin avauspäivystyksiä, karvaisempaa juomavettä ja enemmän nukkumista.

Työ on varmaan jotain tärkeää, koska siitä puhutaan niin paljon ja siitä saa rahaa. Jotkut tosin saa rahaa ilman työtäkin. Työ on varmaan hauskaakin, ainakin paljon aikaa vievää. Työ on varmaan ihmisten erikoinen tapa. Ehkä minä voisin joskus lähteä töihin, päiväksi tutustumaan. Yhden päivän isännän mukaan, yhden emännän. Sen jälkeen voisin sanoa enemmän.

Emäntä tekee kyllä töitä myös kotona. Ihan samalla tavalla kuin mitä se toimii minun sihteerinä: istuu koneen ääressä, kirjoittaa, lukee ja miettii. Paitsi minun sihteerinäni se juttelee minun kanssa samalla. Jotenkin olen ymmärtänyt, että emännällä on ensin aina töitä täällä kotona ja sitten se menee niiden töiden kanssa oikeasti töihin. Jotain valmisteluista ja opetuksesta se on puhunut.

Sen juuri ja juuri kestäisin, että se menee hetkeksi muualle, mutta että pitää monta tuntia yhden työpäivän takia istua koneella?! Ei ole kissan helppo hyväksyä sellaista ammattia. Se kaikki on kuitenkin pois minun rapsutteluista.

Sylipaikka varattu!

Minä odotin, että meidän varahoitajat olisi tulleet tällä viikolla. Koska ne oli meillä viime viikolla ja edellisviikollakin käymässä. Ajattelin, että siitä tulee tapa. Minusta on niin mukava loikoilla papan sylissä. Siinä saan olla rauhassa rapsutettavana.

Emäntä kun on niin harvoin paikoillaan, että joudun joskus ihan äänekkäästi huomauttamaan ja napakasti näpäyttämään, että nyt on minun vuoro päästä syliin. En ymmärrä yhtään sitä, kun emäntä sanoo, ettei sen kaikkia vaatteita saisi repiä. En minä revi vaatteita! Minä vain asettelen niitä mukavammin tassujeni alle. Ja ihan pikkuisen joskus saattaa siinä touhussa kynsikin paljastua. Ja jos kerta niin on tarkkaa, niin miksi sen pitää pitää sellaisia vaatteita, jotka eivät ole kissankestäviä?

Joulunodotusta

Taas on se aika vuodesta, kun meillä on paljon kynttilöitä ja emäntä juo sitä maustemehua. Nyt se kaivoi jostain musiikkiakin ja kuuntelee iltaisin, kun pikkuihmiset on menneet nukkumaan. Kämppikseni loikoilee, mutta minulla on sellainen kutina viiksikarvoissani, että kohta on taas tonttuja liikkeellä.

Meillä on jo tehty ja syöty niitä maustekeksejä, ja sitten niitä vaillinaisia tähtiä, missä on sellainen läjäys keskellä. Pikkuemäntä ei uskaltanut maistaa niitä. Maustekeksejä se kuitenkin teki ja söi, kissanmuotoisia tietysti, vaikka oli sillä niitä muumimuottejakin. Minä kävin vain haistelemassa.

 

Emäntä on vähän jouluhöpsö. Mutta sellaisia ihmisiä taitaa olla muitakin, sillä olen huomannut taas blogini tilastoja katselleena, että nyt netistä etsitään jo joulujuttuja. Ja minun blogistani ja kahden edellisvuoden joulukalenteristahan niitä löytää! Joulurunoja ja jopa tiernakissat.