Karmea kohtalo?

Jokin aika sitten luin taas Leijonan Uutisista siitä, että täällä Helsingissä Viikin löytöeläintalossa joudutaan lopettamaan löytökissoja. Viime vuonna yli 150 kissaa vaivutettiin ikiuneen. Toisaalta hieman useampi löysi itselleen uuden kodin sitä kautta.

Minusta on hyvin surullista ensinnäkin se, että kissa hylätään tai katoaa, eikä enää löydä kotiinsa. Myös ikiuneen vaivuttaminen (mitä lehti kutsui eutanasiaksi, mutta minusta se on kammottava sana, niin käytän mielummin omaa termiäni) on hyvin surullista. Ymmärrän sen silloin, jos kissa on kovin sairas ja tuskainen, mutta jos kyse on vain siitä, ettei kissalla ole muuta paikkaa, se on kamalaa!

Lajitovereilleni, jotka ovat karmean kohtalon kokeneet, toivon kauniita unia. Mutta ihmiset, jotka kissansa hylkäävät, tai jotka eivät viitsi etsiä kadonnutta kissaansa, saavat minulta painajaistoivotukset. Ja niitä, jotka ovat kissalle tarjonneet uuden kodin, tervehdin ilolla ja riemulla. Olette maanpäällisiä enkeleitä!

Kuvaajan eteen?

Hei emäntä, tähtää ylemmäs!

Minä olen kovasti harkinnut menemistä ammattivalokuvaajalle, kun ei tuo emäntä taida osata ottaa kuvaa, johon saisi korvat mukaan. Kyllähän kissalla täytyy korvat olla kuvassakin!

Melkein onnistuit!

Hei, nyt se onnistui, ainakin melkein. Mutta siis luin Leijonan Uutisista (ja huomasin, ettei se lehti ole vieläkään korjannut omaa nimeään, vaan edelleen ilmestyy nimellä Helsingin Uutiset), että nykyisin yhä useampi haluaa ammattikuvaajan ottaman kuvan lemmikistään. Uskon, että emäntäkin haluaisi, mutta ei vain ole saanut aikaiseksi.

Haaveilija!

Toisaalta voi olla, että monikaan eläin, ainakaan kissa, ei kovin suopeasti suhtaudu siihen, että mennäänkin ihan johonkin muualle. Mutta olen kuullut, että joku valokuvaaja voi tulla kotiin. Se olisi kyllä hienoa, jos joku tulisi meille. Saattaisi saada minut ja kämppikseni ehkä jopa pikkuemännän kanssa samaan kuvaan. Tai sitten ei.

Sankarikissaksi?

Luin Leijonan Uutisista kissasta, joka luovuttaa verta. En ollutkaan koskaan ajatellut, että verenluovutus olisi mahdollista tavalliselle kissalle! Minulla heräsi tietysti heti ajatus ryhtyä Sankarikissaksi. Olisi hienoa, jos voisi auttaa kissaveljeä tai -siskoa hädässä. Ja ennen kaikkea olisi hienoa saada tuommoinen arvonimi!

Matkalla hyväntekijäksi on kuitenkin kaksi muttaa. Ensiksi se, ettei tarkkaa ikääni tiedetä ja luovuttajaksi hyväksytään enintään kahdeksan vuoden ikäiset. Periaatteessa tämä ei varmaan ihan vielä ole poissulkeva tekijä, sillä arviolta olen noin seitsemän. Toisekseen en ole vaadittavaa vähintään kuutta kiloa. Mutta en ole varmaan kovin kaukana siitä, joten jos saisin kunnon lihotuskuurin ensiksi, ehkä minut hyväksyttäisiin luovuttajaksi!

Olen kuullut, että jotkut ihmiset on käyneet verenluovutuksessa jopa sata kertaa. Se on aika paljon se. Emäntäkin on joskus käynyt ja tullut kotiin ihan lakananvalkoisena. Nyt se ei saa mennä, kun vauva on niin pieni. Eikä vauvakaan saa vielä mennä. Toivottavasti joku lukijoistani innostuisi menemään verenluovutukseen. Tästä löytää tietoa siitä, missä ja milloin voi käydä. Ihmisetkin tarvitsee verta. Tosin Sankarikissa kuulostaa paljon hienommalta kuin Sankari-ihminen.

Lehtiä, lehtiä

Syksyllä lehdet putoavat puista. Minä en noista puun lehdistä niin välitä, mutta se on kyllä sanottava, että on kivaa, kun näkee paremmin kaikki pikkulinnut ja oravat sun muut. Koska kesäisin ne on usein piilossa, eikä ikkunasta katsoessa näe kuin lehtien piilossa olevia oksia.

Minusta on hassua, että myös postiluukusta tulee lehtiä. Mutta ne ei ole puun lehtiä vaan sanomalehtiä, mainoslehtiä ja aikakauslehtiä. Minä tykkään niitä lukea, kuten tiedätte. Ainakin sillä tavoin, että makoilen niiden päällä. Kämppikseni saattaa joskus tylsistyksissään repiä ja silputa niiden reunoja.

Näihin kuviin kokosin joitakin lehtiä, mitä meille tulee. Tosin huomasin, että niiden nimissä oli kirjoitusvirheitä, joten pyysin emäntää korjaamaan. Kuten arvata saattaa, varsin kissamaista. ;)

Tämä on suosikkilehteni, koska se kertoo lähialueen jutuista.

Kissan Liigaa lukee erityisesti isäntäni.

Yhteiskissa tulee moneen kotiin.

Kotiinkissa-lehdessä on yksi K liikaa.

No nyt päästiin asiaan!