Päästään tunnelmaan!

Minä herkuttelen. Takana oleva möykky esittää kämppistäni.

Nyt alkaa tuntua siltä, että kohta on joulu. Eikä pelkästään siksi, että emäntä on laittanut joulumusiikkia soimaan ja kynttilöitä palamaan. Tai siksi, että taas saan laatuaikaa emännän kanssa isännän ja pikkuemännän reissatessa. Vaan siksi, että emännällä selvästi tuntuu olevan huono omatunto siitä, ettei se ole ollut minun kanssani tarpeeksi tänä syksynä, ja sitten se näinä harvoina hetkinä hemmottelee oikein kunnolla.

On se kumma, että toisen pitää sotkea! Enkä se ollut minä!

Tänään saimme taas katkarapuja. Ja rapsutuksia. Eilen uudet valoisat tuonne parvekkeelle, mutta ne on tosi kirkkaat. Joulukalenterejakin meiltä alkaa löytyä jo useampi. Ja minullakin on oma, kuten Rakkaat Lukijani, olettekin lukeneet. Enää kaksi yötä, niin saan avata ensimmäisen luukun! Tai siis oikeastaan Te saatte avata!

Talvipuutarha

Emäntä on laittanut parvekkeelle uusia juttuja.

Minua ihmetyttää tämä. Miksi parvekkeella pitää näyttää kivalta, kun on liian kylmä olla siellä?

Jostain syystä nämä talvipuutarhan kasvit ovat vähemmän mieleeni kuin kesäkukat.

Meillä on kyllä parvekkeella noiden juttujen lisäksi muutakin. Tänä iltana emäntä laittoi sinne uudet valot, jotka on tosi kirkkaat. Ehkä se kohta saa otettua lisää kuvia sieltä. Tosin minä en varmaan enää viitsi kuvissa olla, koska siellä on niin kylmä. Tänään taisi tulla jotain valkoistakin taivaalta. Minusta tuntuu, että elämme jännittäviä aikoja. Ainakin minua jännittää joulukalenterini ensimmäisen luukun avaaminen!

Harjataan, harjataan

 

Mä kuulin villin huhun ihan tässä just

Et se Poski-räppäri ehkä diggaa kisuist

Tai ainaki se meinaa rokkaa stadi onin

Tai ehkä se aikoo hankkii ihan oman ponin

Meil on jo yks pikku männän tuttu

Sil on häntä ja sarvi ja ehkä joku juttu

Ja sitä harjataan, mua harjataan, tukka harjataan, turkki harjataan

Mä nautin vaan, kun mua harjataan, harjataan, harjataan

Heeei, se on taas Pepsi-Kola vauhdis taas

Ja niin on kohta rauha täs maas

Kun räppi kulkee ja kissa maukuu

Eikä tarvi ees tuumaus taukoo, kun saa vähän päätä aukoo.

Leijona sano et tää on mahrotonta

Et meitä on tääl kohta ihan liian monta

Jotka emännän vieres huomiota kerjää

Mä aattelin siks vuorostani kiusaa isäntää

Ja meen sen viereen, kun se sohval makaa

Mut nyt se ei saa siinä nukkuu todellakaa.

Ja taas harjataan, mua harjataan, tukka harjataan, turkki harjataan

Mä nautin vaan, kun mua harjataan, harjataan, harjataan

 

(ja tähä taas kertsi, kaikki messiin!!!)

Heeei, se on taas Pepsi-Kola vauhdis taas

Ja niin on kohta rauha täs maas

Kun räppi kulkee ja kissa maukuu

Eikä tarvi ees tuumaus taukoo, kun saa vähän päätä aukoo.

Pikku mäntä oottelee et loppuispa tää räppi kohta

Tairankin mennä koska isäntä laittaa nyt lohta!

Kuvaajan eteen?

Hei emäntä, tähtää ylemmäs!

Minä olen kovasti harkinnut menemistä ammattivalokuvaajalle, kun ei tuo emäntä taida osata ottaa kuvaa, johon saisi korvat mukaan. Kyllähän kissalla täytyy korvat olla kuvassakin!

Melkein onnistuit!

Hei, nyt se onnistui, ainakin melkein. Mutta siis luin Leijonan Uutisista (ja huomasin, ettei se lehti ole vieläkään korjannut omaa nimeään, vaan edelleen ilmestyy nimellä Helsingin Uutiset), että nykyisin yhä useampi haluaa ammattikuvaajan ottaman kuvan lemmikistään. Uskon, että emäntäkin haluaisi, mutta ei vain ole saanut aikaiseksi.

Haaveilija!

Toisaalta voi olla, että monikaan eläin, ainakaan kissa, ei kovin suopeasti suhtaudu siihen, että mennäänkin ihan johonkin muualle. Mutta olen kuullut, että joku valokuvaaja voi tulla kotiin. Se olisi kyllä hienoa, jos joku tulisi meille. Saattaisi saada minut ja kämppikseni ehkä jopa pikkuemännän kanssa samaan kuvaan. Tai sitten ei.

TGIF!

Olen kuullut tuommoisen sanonnan ja että se liittyy tähän päivään. En kyllä ole varma, onko tuo ihmisten vai joidenkin eläinten kieltä, koska minun mielestä se on vaikea sanoa. Onneksi minun ei tarvitse sitä sanoa, vaan riittää, että pakotan emännän kirjoittamaan sen. Ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että "onneksi on perjantai".

Sitten olen kuullut myös semmoisia juttuja kuin "pitkäperjantai" ja "perjantai on pahin". Ota noista sitten selvä, mikä on oikein ja totta. Toisaalta näin kissan näkövinkkelistä sillä ei ole suurta merkitystä, mikä viikonpäivä on. Kunhan emäntä ei mene töihin. Ja melko pian sillä on vissiin jonkinlainen kissaloma töistä taas. Se kyllä sanoi, että se loma liittyy jouluun. Yrittää vissiin huijata!

Annoin tänään emännälle käteen kivan jäljen kiitokseksi siitä, etten saanut repiä lakanoita, enkä emännän paitaa. Se ei tykännyt siitä. Minusta siitä tuli hieno raapaisujälki. Olisi sanonut vaan: TGIF!

Emäntä on paras!

Olemme kämppikseni kanssa nauttineet siitä, että olemme saaneet emännän jakamattoman huomion. Tai ainakin minä olen nauttinut. Isäntä ja pikkuemäntä ovat taas jossain kyläilemässä.

Emännällä on ollut kerrankin vähän aikaa meille, vaikka onhan sen tietokone saanut olla enemmän aikaa sen sylissä kuin minä. Mutta olen sentään saanut nukkua emännän vieressä, se on rapsutellut minua, juossut minun kanssa, antanut kinkkua ja katkarapuja, leikittänyt meitä. Oikein luksusta!

Eilisaamuna köllimme vierekkäin vielä pitkään sen jälkeen kuin emäntä oli herännyt. Se oli hyvällä tuulella, kun oli saanut nukkua myöhään, ja minäkin olin nukkunut. Makoisaa elämää. Tähän voisi jopa tottua!

Tiedän, että olen tässä syksyn aikana kritisoinut emäntää sen kiireiden vuoksi, mutta se minun täytyy kyllä tunnustaa, että ei minulla oikeasti voisi olla parempaa sihteeriä. Emäntä osaa niin hyvin lukea ajatuksiani, etten usko muiden pystyvän siihen, ainakaan samalla tehokkuudella. Kivaa, että emäntä on minun!

Kissan kuoro!

Emäntä laulaa semmoisessa poppoossa, jota varmaan kutsutaan Kissan kuoroksi. Ainakin melkein. Se kuoro sisältää monta laulajaa, joista aika moni tykkää kissoista.

Ne täyttää sata vuotta tänä vuonna ja juhlivat tänään. Minä en ihan usko, että ne on satavuotiaita. Mutta kuulemma on. Tai ainakin se kuoro.

Minä sain vähän vihiä siitä, mitä ne laulaa, kun emäntä on harjoitellut. Minusta kuulosti, että ne laulut kertovat myös kissoista. Ainakin Sydämeni kissa ja Kissa muuttaa meille. Tosin huomasin, että emännän nuoteissa ne oli väärin sanoitettu, mutta kyllähän minä osasin nuottien välistä lukea, että asia tuli selväksi.

Vielä tähän lopuksi haluan yhdessä kämppikseni kanssa onnitella sitä kuoroa ja maukua sata kertaa.

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Kämppikseni lähti jo muihin puuhiin.)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Ehkä saan kinkkua tästä kiitokseksi!)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Joko kohta olisi sata täynnä?!)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Ääneni kärsii jo...)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(...ja nyt myös emännän korvat.)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Olisikohan yksi maukaisu per vuosikymmen ollut tarpeeksi?!)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Nyt emäntä antaa varmasti minun nukkua sen vieressä.)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Täytyy käydä juomassa tässä välissä, kun kurkkua kuivaa.)

 

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Olisinpa tyytynyt sanomaan vain onnea!)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Vihdoinkin! Meni melkein sata vuotta!)

p.s. Emäntä osti mainostilaa minulta rapsutuksilla ja sanoo, että kuoron joulukonsertteihin olisi vielä lippuja tarjolla!

Tulossa jälleen: Leijonan Joulukalenteri 2013

Viime vuodesta innostuneena päätin tänäkin vuonna pitää blogissani joulukalenteria. Eli jokainen joulukuinen päivä jouluaattoon saakka on luvassa jotain kissamaisen notkeaa, jonka avulla joulupukin odotus sujuu rattoisammin.

Ensimmäinen luukku avautuu ensimmäisenä adventtina 1.12.2013 klo 8.00.

Kinkkukyttäys

Ai, sinäkin tulit herkkuja odottelemaan?!

Hei, isäntä on varmaan juuri tulossa antamaan meille kinkkua, kun tuo emäntä vaan leikkii kameran kanssa!

Onko tämä nyt joku itsepalveluravintola? - Kiitos isäntä!

Sinä lähdit pois, minä katselin kinkkupakettia...

Kissatietotoimiston uutisia

Olen tässä ehtinyt viime aikoina vähän seurailla eri paikoista kissa-aiheista uutisointia.

Yksi hurjimmista jutuista oli se, kun kissa oli pissannut pistorasiaan! Kaikenlaista sitä on minullekin sattunut ja pissa on saattanut useamman kerran lirahtaa johonkin muualle kuin laatikkoon, mutta en sentään ole pistorasiaan pissannut! Minun pissaaminen kyllä väheni huomattavasti, kun isäntä tajusi vaihtaa sen terävän lasihiekan pehmoiseen puuteriin.

Sitten toinen juttu oli semmoinen, ettei vanheneva kissa valita oireistaan. Tuo on syytä ihmisten tietää. Minä käperryn sohvan nurkkaan vain silloin, kun en saa mennä makuuhuoneeseen. Sitä ei ole syytä tulkita vanhuusoireeksi. Olemme kämppikseni kanssa molemmat jo siinä ikähaitarissa, jolloin kissoilla alkaa ilmetä vanhuusoireita. Hmm...pitäisiköhän tätä ruveta ihan tarkkailemaan?!

Kolmannessa uutishaaviini jääneessä kissauutisessa kissa soitti hätänumeroon. Se ei ole tapahtunut Suomessa, mutta uskon, että ennen vanhaan kun oli helpompi hätänumero, saattoi kissa useammin soittaa siihen. Emäntä tosin kommentoi siihen, että silloin oli myös erilaiset puhelimet, eikä se ollut niin helppoa kuin nykyään. Meillä pikkuemäntä osaa jo soittaa puhelimella. Oikeasti ja leikisti. Minä harrastan enemmän tietokoneella näppäilyä.

Viikko loppuu viikonloppuun

Koska emäntäni on kunnostautunut taas niin huonona sihteerinä, minun täytyy vähän kertailla menneitä. Tämä blogikirjoitukseni onkin pikakatsaus viikkooni. Näin täällä elo etenee, vaikka hiljaiseloa onnettoman sihteerini vuoksi onkin ollut.

Maanantai - Isäntä yritti tarjota minulle kinkkua. En syönyt, koska paketti oli ollut mielestäni liian kauan auki kaapissa. Se ymmärsi ostaa kuitenkin uutta ja illalla sain taas herkkupalan!

Tiistai - Emäntä lähti hirmuisen aikaisin ja tuli hirmuisen myöhään kotiin, kun se oli ollut taas laulamassa. Olisin halunnut vielä sitten olla rapsuteltavana, mutta sen piti tehdä vielä jotain kirjoitustehtäväjuttuja. Emäntä lupasi minulle, että ensi viikon jälkeen sillä on taas aikaa minulle. Saas nähdä!

Keskiviikko - Jouduin kuuntelemaan kämppikseni sävellyksiä, kun se hyppäsi painon (emäntä: se on oikeasti piano!) päälle ja sieltä kuului ääntä. Minun mielestä kyllä pikkuemäntä soittaa paljon paremmin kuin kämppikseni. Pikkuemäntäkään ei saa yhtä monta ääntä kuulumaan samaan aikaan.

Torstai - Isännällä oli vaikeuksia saada unta yöllä. Siitä kiitollisena minä menin kehräämään keskellä yötä hyvin lähelle emäntää. Ajattelin, että koska isäntä ei kuorsaa siinä emännän vieressä, minä voisin kompensoida tilannetta. Sain kuitenkin häädön. Keskellä yötä. Emäntä heitti minut ulos ja telkesi oven takanani. Jouduin tyytymään sohvapaikkaan.

Perjantai - Illalla, kun pikkuemäntä oli mennyt nukkumaan, alkoivat emäntä ja isäntä katsoa sellaista itkuvirsiohjelmaa. Siinä ihmiset laulaa, puhuu ja itkee. Minä sain olla ihan lähellä emäntää ja se rapsutteli minua kovasti, kun joku Kissa Tapio lauloi semmoista laulua kuin "Lainaa kissa".

Lauantai - Otin päivän tosi iisisti, kun oli niin harmaatakin. Ihmiset oli aika pitkään poissa, joten sadepäivä meni nopsaan makoillessa rauhassa. Paitsi illalla taas emäntä heitti minut ulos makuuhuoneesta, kun pikkuemäntä ei ruvennut nukkumaan. En ymmärrä, mikä yhteys näillä asioilla on.

Sunnuntai - Se on vasta huomenna, mutta uskon sen tuovan pelkkää hyvää tullessaan. Huomenna on isänpäivä. Minä en tietääkseni ole isä, mutta voin silti esittää olevani. Toivotan ainakin onnea kaikille, ketkä tietää olevansa isiä.

Kuukauden Lukijakissa: Marraskuu

Johan se taas meni kuukausi nopeaan. Jälleen on uuden lukijakissan aika. Marraskuun kissa, kuka olet?

Mie oon Vili, arvoni tunteva hopeatiikeri. Ikää miul on 11 vuotta ja näihin vuosiin on kuule mahtunut yhtä ja toista!

Joku voisi sanoa tuohon, että ehkäpä jopa yhtätoista! Hehee! Hopeatiikeri kuulostaa kyllä hienolta ja kuvasta katsottuna näyttää myös. Jos en olisi Leijona, olisin varmaan Kultaleijona. Ja niin minä olenkin aina silloin, kun Leijonat voittaa. Missä asut?
Mie asun Savonlinnassa. Oon mie maailmaakin nähnyt ja Suomea kiertänyt. Syntynyt oon Vihdissä ja asunut myös pariin otteeseen Keski-Suomessa. Nyt syksyllä mie palasin takaisin omien palvelijoideni luokse ja vietän ihania kissanpäiviä! Joku vois sannoo minnuu reissukissaks, mutta oikeasti en mie paljon ainakaan automatkoista tykkää, tulee vain huono olo. Onneks ei tarvihe ennää paljon reissailla! Nyt miun on pitänyt ihan pallautella mieleen miten naukuminen käy savoks, vähän on viel hiomista. Naapuritalossa kun uottelee pari metsästyskaveria ja täytyyhän niiden kanssa pystyä kommunikoimaan. Meil on ihan oma metsästysseura. Metsästetään pienriistaa, myyriä ja hiiriä ja semmoista.

Kuulostaa todella jännittävälle. Oma metsästysseura...hmm...siinä olisikin ideaa! Kenen kanssa asut?

Palveluskuntaani kuuluu neljä ihmistä. Kaksi isoa eli emäntä ja isäntä ja kaksi aika pientä. Mie annan heidän kaikkien palvella itseäni tasapuolisesti ja ne pienetkin on muuten tosi taitavia silittäjiä ja leikittäjiä. Oon kouluttanut heidät hyvin. He ovat aika fiksuja ollakseen niinkin pieniä, antavat miun olla myös rauhassa kun sitä tahdon.

Hyvin koulutettu selvästi. Minulla on pikkuemännän koulutus vielä ihan kesken, mutta hiljaa hyvä tulee. Ja sitten tietenkin tärkeimpään eli mitä syöt mieluiten?

Mie oon aika tarkka ruokani suhteen. Niin ja tykkään syödä pieniä annoksia, muuten tulee höntti olo. Katkaravut on herkkua, nam! Tiedätkös, joskus kun olin nuorempi kolli, emäntä ja isäntä teki eräänlaista littanaa ruokaa itselleen ja laittelivat siihen juustoa, jota miun tekis mieli myös aina napata, ja muuta herkkua. Noh, sieltä kierähti lattialle sellainen musta pallero, oliivi ja mie nappasin sen hampaisiini ja voi se oli ihanaa! Siis ihan todella hyvää! Mie oisin tahtonut syödä niitä vaikka kuinka paljon, mutta kuulemma ne ovat liian suolaisia. Ootko sie maistanut oliiveja? Sit mie tykkään sellaisista kastikeruoista, en hyytelöistä, niitä on miulle ihan turha tarjoilla.

Vai että oliiveja. Mitähän ne oikein on? En ole maistanut, ainakaan muistaakseni. Ja kastikeruoka...paljon mielenkiintoisia juttuja. Katkaravut sentään on ihan tuttua täälläkin, luonnollisesti. Mikä on lempipuuhaasi?

Nukkuminen! Mie rakastan nukkumista, etenkin emännän kainalossa… tai jaloissa, mutta mieluiten kainalossa. Ennen mie en saanut nukkua ihmisten sängyssä, mutta onneksi eräs itselleni tärkeä ihminen aikoinaan sen miulle opetti. Tehtiin emännän ja isännän kanssa sellainen sopimus, että nykyään se on miulle sallittua. On muuten tosi hyvä sopimus! Se on myös melkoisen makoisaa kun pienet ihmiset heti aamulla tulee palvelemaan minua. Siis neljä kättä yhtä aikaa hieroo miun hartioita, ihanaa! Isäntä teki muuten miulle ihan mittatilaustyönä kiipeilytelineen ja sen ylätasanteella mie tykkään nukkua ja tarkkailla takapihan tapahtumia. Ja aina kun mie oon siellä ylhäällä, pienet ihmiset antaa miulle omaa aikaa. Leikkimisestä mie tykkään myös… Niin ja siitä metsästämisestä, siinä mie oon hyvä!

Olen ihan pikkuisen kateellinen siitä, että saat nukkua emäntäsi kainalossa. No olen minäkin joskus saanut, mutta harvemmin. Minun pitää kyllä saada pikkuemäntä hellimään minuakin, tähän mennessä on keskittynyt pitkälti vain kämppikseeni. Teillä taitaa olla kätevä isäntä tuosta kiipeilytelineestä päätellen. Mikä on mottosi?

Ikä on vain numeroita!

Niinhän se on, mutta jos on 11 vuotta, mikä on muuten yhtä paljon kuin kämppikseni, voi sanoa olevansa tuplasti ykkönen! Mitä yhteistä on sinulla ja minulla?

Myö osataan elää täyttä elämää ja nauttia siitä!

Todellakin! Paljon kiitoksia sinulle hassua murretta puhuva Vili! Ja hyvää pyhäinpäivää sinne Savonmualle. Heh, vähän minäkin osaan tuota!