Vielä kerran joulu

Leijonan Joulu

Vaikka joulunpyhät jo menivät ja uusi vuosi tekee tuloaan, kokosin vielä parhaat palat tämmöiseksi videoesitykseksi.

Jouluna sain kinkkua, katkarapuja, rapsutuksia (ainakin vähän), lahjoja (tosin en pikkuemännän kovasta suosittelusta huolimatta suostunut itse aukaisemaan niitä. Sain myös aikaa olla vaan ja köllötellä. Ihmettelin myös meille tullutta uutta laitosta, joka vei minun perinteikkään makuupaikkani. Varahoitajat olivat myös meillä ja sain makoilla niiden sylissä.

Nyt täytyy suunnata uuteen vuoteen ja uusiin kujeisiin. Taidan torstaina arpoa toisen adventtiarvonnan palkinnon uudestaan, sillä en ole vielä kuullut mitään voittajasta.

Hyvää Joulua!

Nyt kun viimeinenkin luukku joulukalenteristani on saatu auki, voimme rauhallisin mielin hiljentyä joulun viettoon. Toivotan oikein ihanaa joulua kaikille blogini lukijoille!

Joulunodotusta

Taas on se aika vuodesta, kun meillä on paljon kynttilöitä ja emäntä juo sitä maustemehua. Nyt se kaivoi jostain musiikkiakin ja kuuntelee iltaisin, kun pikkuihmiset on menneet nukkumaan. Kämppikseni loikoilee, mutta minulla on sellainen kutina viiksikarvoissani, että kohta on taas tonttuja liikkeellä.

Meillä on jo tehty ja syöty niitä maustekeksejä, ja sitten niitä vaillinaisia tähtiä, missä on sellainen läjäys keskellä. Pikkuemäntä ei uskaltanut maistaa niitä. Maustekeksejä se kuitenkin teki ja söi, kissanmuotoisia tietysti, vaikka oli sillä niitä muumimuottejakin. Minä kävin vain haistelemassa.

 

Emäntä on vähän jouluhöpsö. Mutta sellaisia ihmisiä taitaa olla muitakin, sillä olen huomannut taas blogini tilastoja katselleena, että nyt netistä etsitään jo joulujuttuja. Ja minun blogistani ja kahden edellisvuoden joulukalenteristahan niitä löytää! Joulurunoja ja jopa tiernakissat.

Kissan joulualbumi

Laitan tässä muutaman otoksen meidän joulunvietosta. Joulu on kissan parasta aikaa, jos saa kinkkua ja lahjoja ja rapsutuksia. Ja tietenkin minä sain.

Harras odotus päättyy kohta.

Kohta saan maistaa.

Ihmettelin koiraa, joka piipahti meillä. Se haisi hassulle.

Näytin pikkuemännälle, miten häntä heiluu.

Opettelimme numeroita.

Meillä kävi joulupukki.

Tervehdin pikkuemännän heppaa.

Sain tämmöisen lahjan, jota yritinkin jo metsästää yläkaapista. Kämppikseni sai oman, mutta yritti omia minunkin.

Juhannuskinkkua

Miksei juhannuksena ole kinkkua niin kuin jouluna? Miksi on vain jotain makkaraa tai grillijuttuja? Niissä on näin kissan makuvinkkelistä ihan liikaa ylimääräisiä ainesosia kuten mausteita ja marionetteja! (emäntä: Tarkoitat ilmeisesti marinadia?!) Minun mielestä ihmiset voisivat ottaa joulusta mallia myös näin kesällä. Ne lahjatkin olisi kivoja, juhannuspukit sun muut.

Viime juhannuksena etsin heilaa. Vuoden aikana melkein heila löytyikin ja miltei samantien hävisi. Tänä juhannuksena ajattelin nautiskella toivottavasti auringosta ja lämmöstä, rapsutuksista ja parvekkeesta. Jos olen oikein kiltti ja huomaamaton, ei varmaankaan haittaa, jos ihan pikkuisen käyn pikkuemännän sängyssä. Siis silloin, kun se ei ole siellä. Ja sitä kinkkua voisin myös haukata...

Niin ja emäntä sanoi, että jos on hyvä sää ja me ollaan kämppiksen kanssa tosi kilttejä, voidaan ehkä mennä taas koko poppoo ulos. Toissapäivänä käytiinkin jo, tosin minua vähän jännitti. Siitä on niin pitkä aika, kun olen viimeksi sinne päässyt, että minun piti mennä ihan sohvan taakse piiloon, kun isäntä halusi laittaa minulle valjaat. Maistelimme molemmat - siis kämppis ja minä - vähän heinää, ja yöllä tulikin paha olo. Että semmoiset juhannusjuhlat jo ennakolta.

Nukkuu kissa viaton

Tänään on viattomien kissojen päivä, joten minun täytyi keskeyttää hetkeksi lepohetki ja kirjoittaa näin muutaman päivän tauon jälkeen. Tämän päivän tarkoitus on muistuttaa ihmisiä siitä, että me kissat olemme viattomia pahoihin asioihin, joita maailmassa tapahtuu.

Joulu meni mukavan rauhallisesti. Kämppikseni ja minä nuorruimme kuin kissat leikkimään. Kämppikseni oli ihan hulluna saamiinsa kissanminttuleluihin ja niistä villiintyneenä hyppäsi vauvan sänkyyn, kun vauva oli siellä päiväunilla. Isäntä huomasi sen onneksi, ja meni ajamaan pois. Minä huomasin asian myös ja koulutin kämppistäni vähän. Ajoin sitä takaa ja näpäytin tassulla. Ei vauvan sänkyyn saa mennä! Minä tiedän sen.

Minä luulen, että joulupukki toi vauvalle puhekyvyn. Ainakin vauva on ruvennut puhumaan nyt ihan hassuja juttuja ja paljon. Minusta se puhuu välillä vähän liian isolla äänellä, joten en ihan vieressä viitsi olla. Ja sanoi vauva tässä kämppikseni nimenkin, mutta minä uskon, että se oli vain vahingossa.

Oikeasti minä en nähnyt, kun joulupukki kävi, koska lahjat olivat vain ilmestyneet kuusen alle. Mutta ruuan minä näin ja haistoin. Sain kinkkua ja katkarapuja. Kuusenpalloillakaan en ole jaksanut kovin leikkiä, mutta olen minä onnistunut pudottamaan muita koristeita. Odotan ensi joulua, kun vauva pääsee koristelemaan asuntoa. Silloin saan varmasti monta joulujuttua tassuihini!

20. luukku: Joulu räppi

Hurraa! Mä saan kans kirjottaa Leijonan joulu kalenteriin! Nyt on joulu, mut ei viel se joulu pukki päivä. Ja sen kunniaks mä aijon räpätä taas. Tää o iha vähä samanlaine ku viime räppi, mut vähä joulusempi.

Tässä meikä on iha ku se komee räppäri Poski.

Joulu räppi

Sen joulun nolla viis mä ikuisesti muistan

Sillon joulu kuusi kasvo olkkariin

Lunta tulvillaan ol raikas talvi sää

Ja sit lunta piti turkista pois puistaa

Mau, joujou, mau, joujou

Tänä vuonn' ei tarvi miettii onx jouluna lunta

Meikä voi kertoo, et tosiaan sit on

Nietos ikkunan takana alkaa olla mahroton 

Ja senkin mä lupaan et tää ei oo unta
 

Mau, joujou, mau, joujou

Mistä tuntee joulun, sen kertoo voimmä teillekkin

Siitä kuusesta tietty ja lahjoista ja valoista

Ihmisten kohdalla joskus myös halko jaloista
Kun syöty on kakut, nekut, kalat, lihat ja pahvi laatikotkin!

 (tämä on kertsi, meloodinen kohta, siitä poro laulusta lainasin)

Pepsi-Kola-kingi oli kissa nimeltään

Lakosi joka mimmi, kun näki kissan tään

Haukkuivat koirat illoin, kissaa tätä peljäten

Kissa tää saikin silloin, jouluisan aattehen

Pukiksi jos pukeudun, on ne kaikki lahjat mun
 Ja kun muistaa neuvon tään, tontut sua auttaa mielellään.

(tähä väliin sellasta joulun kellon kilinää)

On villiä melskettä, helskettä, puurot ja vellit sekasin
Vain jouluna pukki suukon saa ja joulu puun rakentaa
Ja syrämeen on voinut mennä piiloon joulu maa
On varpusenkin joulu aatto aamu nyt meillä herttanen

Mau, joujou, mau, joujou

Sylvia laulaa korkeelta ja kovaa rauhaa vain rauhaa
 Kulkuset reessä vällyn alla soi
Enkeli taivaata laulaa nyt kai voi
Jossain kaukana joulu kirkon kellot pauhaa
 

(tähä väliin kertsi toisen kerran)

(ja tää on cee osa)
Pukki pukki, joulu ukki, se lahjoja tuo, lahjoja tuo

Pukki pukki, joulu ukki, tule mun luo, tule mun luo

Oon ollu super hyper mega tupla tripla tosi kiltti
Tuo lahjat äkki pika lähetyksellä - vaikka lämmin viltti
Jonka alle piiloon mennä, ku räppi ei enää lennä

(tähä vika kertsi)

Mau, joujou, mau, joujou

Hee---eei

Se on jii - se on ouu - se on äl - se on uu - se on Joulu!
Hyvää joulua!

Tää o mun sivu proviili.

13. luukku: Pyhä Leijona – valon tuoja

Tänään on Sancta Leionan päivä. Jos ette tiedä, mistä on kyse, kannattaa kysyä hakukoneelta. Tosin huomasin, että aika monissa lähteissä on kirjoitusvirhe ja niissä puhutaan Sancta Luciasta. Joka tapauksessa kyse on Pyhästä Leijonasta, valon tuojasta.

Olen melko varma, että Pyhä Leijona on ollut esi-äitini. Ja pyhimys taidan olla minäkin, pääpiirteittäin ainakin. Mutta kynttiläkruunua en kyllä haluaisi päähäni pistää. Muutoin Pyhä Leijona-asustus on kohdallaan - valkoista löytyy ainakin.

Valaisen päiväsi!

Minäkin olen aikamoinen valon tuoja, kuten kuvasta näkyy. Tosin olen myös lajilleni uskollisesti hyvä hämäräaikaan. Iltahämärässä voi ottaa spurtteja, ja erityisesti kesäiltaisin pyrkiä parvekkeelle. Mutta vaikka kissapedot vaanivatkin usein öisin, minusta on mukavampaa nukkua silloin.

Nyt talvella on usein hämärä. Ei kuitenkaan pimeä, sillä meillä on kivoja jouluvaloja yölläkin päällä, vaikka minä en niitä tarvitsisikaan, sillä minulla on valonäkö. Minusta on hyvä, että näin pimeänä aikana vietetään valon tuojan merkkipäivää. Eihän kesäpäivisin Pyhän Leijonan valo edes erottuisi.

12. luukku: Lumiukko

Minusta on kivaa, että joulun aikaan on lunta. Vaikka tiedän, että ei joulupukki välttämättä sitä lunta tarvitse tuodakseen lahjoja, mutta silti on paljon mukavampaa, kun ulkona näyttää valkoisemmalta. Sitä paitsi jos on lunta, tietää paremmin, että on talvi. Moni sanoo lumen tuovan joulutunnelmankin paremmin.

Vihdoin tuli tänne lumiukkokelit! Tai siis eilen ainakin oli. Minä luulen, että lumet ei ehdi sulaa ennen joulua, joten jos joku ehti tehdä lumiukon, se on varmasti pihassa vielä joulunakin. Paitsi jos se lähtee matkoille. Ja jouluaattona se yleensä lentää pois, ainakin siinä elokuvassa. Olen nähnyt sen ja kuullut sen musiikin. Se on vähän surullinen juttu minun mielestä, mutta taitaa kuulua monen ihmisen jouluun.

Sitten kun vauva kasvaa isoksi, sekin voi tehdä lumiukkoja. Paitsi minä luulen, ettei se tee ukkoa vaan lumikissan. Ainakin sillä on kaksi oikein hyvää kohdetta kotona, joista ottaa mallia.

4. luukku: Glögiä ja pipareita

Jostain kumman syystä ihmisten jouluun kuuluu kaikenlaisia erikoisia syötäviä ja juotavia. Emäntä on jo monta kertaa lämmittänyt hassun hajuista mehuntapaista. Minusta se on liian makeaa, kun olen haistellut mukista. Enkä välitä niistä roskistakaan, jotka mukin pohjalle jäävät.

Nyt emäntä teki jotain taikinaa. Olen kuullut, että monet syö sitä taikinaa, mutta toiset laittaa sitä ensin uuniin ja syö sitten sen hajumehun kanssa. Tai ihan ensiksi sitä litistetään ihan ohueksi semmoisen puujutun avulla. Meillä käytetään sitä puujuttua tosi harvoin, mutta minä käsken emännän käyttää sitä nyt. Haluatteko tietää miksi?

No tietysti siksi, että näin kissafysiikkaa opiskelleena tiedän, että kun jotain massaa litistetään, sen pinta-ala kasvaa. Ja kun sitä taikinaa litistää – ai, emäntä kertoi juuri, että sitä kutsutaan kaulimiseksi – siitä tulee iso levy. Siitä levystä voi sitten ottaa muotilla paloja. Meillä on tällainen hieno kissamuotti.

Eli summa summarum, siitä levystä tulee paaaljon enemmän niitä – emäntä sanoi: pipareita – kuin siitä taikinamöykystä. Minun vaakakupissani paljon on selvästi parempi kuin vähän, ainakin kun kissoista puhutaan.

Jotkut laittaa niiden pipareiden päälle hajujuustoa. Minä olen maistanut joskus sellaista, mutta sen jälkeen minun piti pestä itseäni ja nuolla huuliani vielä pitkään. Ei se silti kovin pahaa ollut.

Kun joulu on

Kohta on joulu. Ainakin niin olen päätellyt, kun emäntä on ruvennut väsäämään joululahjoja. Puikot vaan heiluu. Ihmettelen vaan, kun puissa on vielä lehtiä, ja muistelen, että joulun aikoihin yleensä on ollut vähän synkempää ja valkoisempaakin usein.

Tämmöistä ulkona on ollut yleensä lähellä joulua.

Mutta kynttilöitä kuitenkin jo palaa melkein joka ilta. Olen sanonut vauvalle, ettei niihin kannata koskea, mutta ei se vielä ymmärrä. Emäntä on joskus minulle sanonut niin, ja minä olen oppinut. Kynttilän liekki on aika jännä, mutta kuuma ja voi polttaa.

Minä olen jo keksinyt, mitä voisin toivoa joululahjaksi! Kuulin yhdeltä emännän kaverilta tämmöisestä kirjasta. Kissojen Suomi! Se kuulostaa hyvältä. Sen aion lisätä toivelistalle. Niin, pitäähän sen listan kirjoittaminen aloittaa ajoissa, koska sitä ei välttämättä ole kovin nopea tehdä.

En yleensä lue juuri muuta kuin lehtiä ja internetiä, mutta tuon kirjan haluan lukea. Jos meillä kissoilla olisi oma Tassukirja, voisin tykätä tuosta kirjasta siellä, mutta nyt minun täytyy ulkoistaa tykkääminen emännälle. Nimittäin löysin ihmisten Nassukirjasta tai jostain semmoisesta tuosta kirjasta lisää.

Oi, tulisipa joulu jo pian! Ja joulukuusenpallot!