Leikkejä

Viime postauksessa lupasin kertoa diilistäni emännän kanssa. Se menee niin, että jos se toimii minun sihteerinäni, lupaan antaa sen nukkua aamulla rauhassa eli olen antanut sille luvan laittaa oven kiinni, kun se käy nukkumaan. Pitkin kynsin tosin, mutta ymmärrän sen olevan uuden tulokkaankin takia.

Minä ja kämppikseni ollaan kisailtu aika paljon viime aikoina. Minä olen tosi iloinen siitä, että kämppis ei ole enää niin paksu, koska se jaksaa juosta taas paljon paremmin. Toki kesäkin vaikuttaa.

Meillä on tapana juosta erityisesti silloin, kun olemme keveimmillämme hiekkalaatikon jälkeen. Tänään minä juoksin ja hyppäsin korkealle. Pikkuihmisten huoneessa on tuommoinen hylly, ja nyt sinne pääsee hyvin, kun siellä vaihdettiin vähän järjestystä. Täytyihän minun se testata.

Toinen leikki, mistä erityisesi pidän, on emäntä lehmänä -leikki. Siihen kuuluu ensinnäkin emäntä, sitten jokin istumapaikka, johon emäntä asettuu. Sitten siihen tulen minä, koska aina, kun emäntä on paikoillaan, on otettava tilanteesta hyöty irti. Valitettavasti siinä leikissä on myös tuo uusi pikkuihminen ja emäntä leikkii lehmää samalla. Minä kiehnään emännän kylkeä, välillä pusken vauvaa ja sanon, että kyllä sitä voi samalla rapsutella minua! Joskus se onnistuukin, mutta olen ollut huomaavinani, että emäntä tarvitsisi pari kättä lisää...

Tässä vähän emännän "taidonnäytteitä". En ole aivan varma, auttaako laitteenvaihto vai pitäisikö vaihtaa kokonaan kuvaajaa?!

Me leikitään taas!

Pikku mäntä sai semmosen lahjan mis oli näitä naruja ja sit me leikittiin vähä.

Sit se anto mun kattoo niitä iha ite.

Pikku mäntä otti tän kuvan. Mä näyn siinä!

Leikitäänkö?

Pikkuemäntä ja isäntä tuli viikonloppuna kotiin yhdessä emännän kanssa. Ja sitten emäntä taas hävisi koko päiväksi jonnekin. Ja sitten taas töihin. Tämä alkaa olla yksi asema tämä meidän koti. Aina joku lähtee, joku tulee. Sitä paitsi minäkään en saa makoilla kiipeilyhyllyssä, kun kämppikseni tulee ajamaan minut pois.

Liikekannalla saa siis olla jatkuvasti. Pikkuemäntäkin on tullut paljon liikkuvammaksi, se osaa jo kiivetä paikkoihin, muttei vielä meidän kiipeilyjuttuihin. Onneksi. Se nimittäin alkaa olla välillä ihan riittävän kiinnostunut meistä. Tulee lähelle, haluaa silittää ja puskea. En aina jaksa semmoista, ja tänään meillä olikin vähän erimielisyyksiä.

Minä olisin halunnut, että pikkuemäntä leikkii minun kanssa, mutta sitten se ei kuitenkaan halunnut sellaista leikkiä, kuin mitä minä. Se haluaisi vain paijata, mutta minusta olisi ollut mukava kisata vähän ja läppäistä tassulla. Sitten se rupesi huutamaan, mikä minusta ei ole kiva leikki, joten häivyin paikalta.

Leikitään taas

Tässä eräänä päivänä emäntä ja pikkuemäntä leikkivät sellaista kissaleikkiä. Tai en minä oikeastaan tiedä, mikä sen leikin nimi on, mutta siinä emäntä konttasi (tiedän, että yleensä se kävelee kahdella jalalla, mutta nyt se halusi ilmiselvästi eläytyä nelijalkaisen elämään) sohvapöydän taakse piiloon. Sitten se kurkkasi sieltä ja painoi päänsä taas pian alas, mikä kissojen kielellä tarkoittaa eräänlaista vaanimista. Pikkuemäntä lähti katsomaan, mihin emäntä meni. Ja niin menin minäkin.

Se oli hauska leikki, tosin en ymmärrä, mikseivät ihmiset menneet sohvapöydän päälle katsomaan, mihin toinen menee. Minä ainakin otin yläilmat heti avukseni. Pikkuemäntä ei kovin monta kertaa jaksanut mennä emännän perään, kun se löysi jotain mielenkiintoisia leluja. Minä jatkoin pidempään.

Minusta emäntä on paras mahdollinen lelu ja leikittäjä. No on isäntäkin ja pikkuemäntä ihan hyviä.
Täytyy tunnustaa, että tästä hyvästä saan vähän kinkkua, kun noin nätisti emännästä kirjoitin. Hih, aika hyvä diili minusta!

Leikin alku

Pikkuemännällä on kivoja palikoita.

Mites se nyt noin meni?

Haistelen, onko se sittenkin syötävää?

Koskin sitä! Täytyy puhdistautua!

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Vahdin tätä, ettei kämppikseni vie!

Ulos kaapista

Pistä kattilasi jonnekin muualle!

Olen kuullut, että jotkut ihmiset tulee kaapista ulos. En ymmärrä, miksi siitä tehdään niin iso juttu. Ei siitäkään ole lööppejä, kun ne menee kaappiin. Eikö ne tiedä, että jos haluaa leikkiä piilosta, kaappi on hyvä paikka? Vai eikö ne jaksakaan leikkiä siihen asti, että toinen löytyy sieltä kaapista, niin sitten sen tarvitsee tulla sieltä ulos?

 

Minä ja kämppikseni menemme usein kaappiin. Emäntä ja isäntä kyllä tulevat meidät joskus ajamaan ulos sieltä, varsinkin jos kyseessä on hienojen vaatteiden kaappi (jotka on niin liukkaita, ettei niiden seassa muuten ole yhtään niin mukava makoilla kuin pehmeiden ja lämpimien villapaitojen) tai kaappi, jossa on paljon erilaisia hajuja. Emäntä sanoi, että sitä kutsutaan roskakaapiksi.

 

Siivouskaappiin ei kyllä tee mieli mennä, mutta luikahdan oikein mielelläni astiakaappien alahyllyille.Vaatekaapin ylähyllylle on myös mukava hypätä, jos vaan sattuu olemaan kaapinovi auki. Kämppikseni on mestari avaamaan kaapinovia, minäkin osaan avata niitä.

 

Emäntä kyllä kertoi, ettei se sanonta "tulla kaapista ulos" liity oikeasti kaappeihin. Ei sillä väliä. Minun mielestä ihmiset saa olla ihan rauhassa kaapissa tai sieltä ulkona. Tärkeintä on, että ne on kilttejä toisilleen, ja meille kissoille!

 

Joku unohti oven auki!