Nukkumatti, nukkumatti lasten ja kissojen

Meillä on tapahtunut taas muutoksia nukkumisjärjestelyissä. Erittäin positiivisia sellaisia, sillä minä pääsen nyt yölläkin emännän viereen!!! Pikkuihmiset ovat muuttaneet omaan huoneeseensa nukkumaan, vihdoin! Tosin en saa kehrätä liian kovaa, enkä vallata emännän tyynyä, sillä silloin se ajaa minut pois.

Valitettavasti vaan päiväaikaan pikkuihmiset pitävät emännän turhan kiireisenä, ettei se kunnolla ehdi rapsuttelemaan minua, kämppiksestäni puhumattakaan. Pikkuemäntähän ei ole pitkiin aikoihin nukkunut päivällä, mutta että pikkusiskokin välillä melkein meinaa olla nukkumatta. Ja toisina päivinä pikkuemäntä on niin kiukkuinen, ettei pikkusiskokaan saa nukkua, vaikka se haluaisikin.

Päivisin minä olen siis viettänyt aikaani emännän paikalla isossa sängyssä, jotta pääsen hetkeksi rauhaan pikkuihmisiä. Viime viikon lämpiminä päivinä loikoilin enimmäkseen parvekkeella. Yritän kovasti näyttää mallia noille pikkuihmisille, että päivälläkin voisi nukkua.

Nukuttaisko vielä?

Olen nyt useana aamuna halunnut emännän viereen. Ja illalla myös. Ja yölläkin. Ainakin aina silloin, jos pikkuemäntä ei ole siihen yön aikana tunkeutunut. Olen muistutellut emäntää siitä, että minä olen olemassa. Minusta tuntuu, että sen tärkeysjärjestys on vähän vinksallaan, kun minä saan niin vähän rapsutuksia ja pikkuihmiset ihan hirmuisesti pusuja ja muuta huomiota. Onneksi silläkin on hetkensä.

Uskon, että se laittoi tarkoituksella tuommoisen yöpaidan päälleen, koska tiesi, että minä olen tulossa viereen. Siinä nimittäin lukee, että se luulee tykkäävänsä minusta. Minä tiedän, että se tykkää minusta! Kukapa ei?

Vain yksi valveil on

Kissat nukkuvat kuulemma 13-18 tuntia vuorokaudessa. Niin pitäisi pikkusiskonkin nukkua, ja kyllä se yleensä nukkuukin. Pikkuemäntä nukkuu vähän vähemmän ja nuo isot ihmiset vielä vähemmän. Laskeskelin, että kämppikseni nukkuu enemmän kuin minä.

Jotkut kissat tykkäävät nukkua vierekkäin. Minä ja kämppikseni emme. Olemme vain hyvin harvoin samalla neliöllä. Mutta ahdastahan siinä tulisi, jos vielä kämppikseni olisi tuossa kuvassa.

Ihmiset sanovat, että me kissat nukumme kaiket päivät. Läheskään joka päivä en nuku koko päivää. Tai yötä. Koska minusta on kiva kärkkyä jääkaapin läheisyydessä, venytellä tassuillani huonekaluista tai ikkunan karmeista kiinni pitäen (emäntä: lue: raapien!), pestä itseäni, leikkiä pikkuemännän kanssa, juosta kämppikseni kanssa, makoilla kehräten emännän tai isännän sylissä. Ei siinä ehdi nukkumaan!

Sanotaan, että kissa valitsee itse nukkumapaikkansa. Tottakai! Eihän sitä nyt kukaan muu voi sitä päättää. Onneksi meillä riittää nukkumapaikkoja, vähän kuin tuossa kuvassa. Niitä on kiva vaihdella.

Joka ilta, kun lamppu sammuu

Minusta pikkusisko alkaa olla aika kiva, vaikka se välillä huutaakin niin, että joudun lähtemään pois sen lähistöltä. Ja alkaa se jo pitää muunkinlaista ääntä, sellaista ihan mukavaa juttelua. Olen käynyt nuolaisemassa sitä kädestä.

Kuten kuvasta näkyy, olen kovaa vauhtia syrjäyttämässä emännän sen nukkumapaikalta. Koska kehrään niin kauniisti, minut voisi nimittää nukutuskelloksi. Tai nukkumatiksi. Ei vaan Nukku-Leijonaksi tietenkin!

Olen kuullut, että joillain voi olla vaikeuksia saada unta. Mielestäni ei kannata tuhlata rahaa lääkkeisiin, vaan ottaa kissa viereen. Jo alkaa uni maistua!

Päiväunilla

Olen aivan unohtanut kertoa joulukalenterini tuoksinassa, että pikkuemäntä on muuttanut omaan huoneeseen, ja että sillä on uusi sänky. Oikeasti tuo sänky on kyllä minun, mutta saa pikkuemäntä siellä nukkua aina välillä. Varsinkin siksi, koska pääsen silloin emännän ja isännän kanssa nukkumaan heidän sänkyynsä. Tai oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, sekin on minun sänky, mutta sallin niiden nukkua siellä. Useana yönä olen jo hurissut emännän tyynyllä. Ihan hyvin se siihen viereen mahtuu.

Pikkuemäntä on ottanut päiväunikaverikseen joskus myös minut kaikkien noiden pehmoeläinten keskelle. Pikkuemäntä on muuten ruvennut juttelemaan tosi paljon. Se pitää myös huolen siitä, että minä saan kinkkua ja nuolla jugurtti- tai viilipurkin kannen. Ja se osaa välillä jo leikkiäkin minun kanssa, heiluttaa semmoista lelua ja minä yritän ottaa sitä kiinni. Ihan hyvin on oppinut.

Emännästä on maailman suloisinta, kun pikkuemäntä sanoo minun nimen, kun se pistää suun semmoisella hassulla tavalla ihan suppuun. No on se minustakin melko suloista, mutta vielä suloisempaa on jääkaapin avaamisesta kuuluva ääni. Se lupaa kinkkua!

Aika on nukkua, aika on herätä

Ihmiset ovat vihdoin tajunneet, ettei makuuhuoneen ovea kannata pitää kiinni öisin, vaan jättää kissalle mahdollisuus puikahtaa uniin. Tänä aamuna minä menin nukkuvan emännän päälle puoli kahdeksalta. Kyllä silloin on jo todellakin aika herätä! Emäntä ei ollut samaa mieltä ja pukkasi minut pois.

Pikkuemäntä alkoi jutella kahdeksan aikaan omasta sängystään. Koska emäntä ja isäntä eivät liikauttaneet eväänsäkään (tosin niillä taitaa olla kädet ja jalat, ei eviä), minä katsoin tehtäväkseni mennä kertomaan, että ei pikkuemäntä ole yksin hereillä. Hyppäsin sen sängyn laidalle ja tarkistin, että jalkopäässä on tilaa ja menin sinne. Siinä samassa emäntä pomppasi ylös ja käski minut pois. Heh, sainpas liikettä aikaan!

Nyt päivällä, kun pikkuemäntäkin ottaa päiväunia, minua väsyttää hurjasti. Onneksi ei tapahdu mitään, sillä on niin ihanaa makoilla. Paitsi sitten, jos emäntä tai isäntä meinaa lepäillä...

Arjen luksusta

Jotkut emännän lehdet käyttää tuommoista sanayhdistelmää kuin "Arjen luksus". Minusta se kuulostaa hassulta. Arkihan on luksusta. Mutta mitä luksus sitten on, niin näin kissana voisin määritellä sen ihanuudeksi. Ja arjen tavalliseksi. Kyseessä siis on tavallinen ihanuus.

Minulle ihanuutta on se, että saan makoilla emännän mahan päällä. Sitä tapahtuu kovin kovin harvoin, koska emäntä ei juurikaan makoile, paitsi nukkuessaan, enkä silloin pääse samaan huoneeseen. Sen vuoksi en voi kutsua sitä arjen luksukseksi vaan juhlaksi! Isännän mahan päälle pääsen paljon useammin. Sekin on mukavaa, arjen luksusta.

Viime päivinä pikkuemäntä on ollut vissiin kipeä, koska se on yskinyt paljon ja kiukutellut kovasti. Varsinkin yöllä. Minua se ei ole haitannut juurikaan, mutta se on kyllä vähän ärsyttänyt, että pikkuemäntä on vienyt ihan liikaa emännän ja isännän aikaa. Sille on tarvinnut antaa jotain lääkettäkin, monta kertaa. Emäntä sanoi, että olisi juhlaa saada nukkua kunnolla. En ihan ymmärrä, mitä se sillä tarkoittaa, sillä minähän olen nukkunut joka päivä oikein makoisasti!