Kevään ensimerkkejä

Mistä tietää, että kevät on tulossa? Että se on joka päivä lähempänä?

No ensinnäkin, ikkunan takana näkyy yhä useammin lintuja. Olen niitä välillä seuraillut.

Toisekseen, niin minun kuin kämppikseni mieli halajaa yhä useammin parvekkeelle. Olen käynyt nyt joka päivä vähintään kerran siellä raitistelemassa.

Kolmanneksi, juoksutassut tuntuvat kevyemmiltä kuin pitkiin aikoihin. Aamujuoksut saavat rinnalleen ajoittaiset päiväjuoksut ja iltajuoksut. Onneksi kämppiksenikin aktiiviajat osuvat yleensä synkkaan.

Neljänneksi, sellainen outo valopallo paistaa yhä useammin ja paljastaa kaikki ihanat, tipahtaneet karvamme emännälle.

Viidenneksi, niitä karvoja lähtee päivä päivältä yhä enemmän.

Ja kuudenneksi, emäntä on paljon paremmalla tuulella kuin tammikuussa. Se jaksaa joskus siivotakin jopa!

En uskalla enempää kertoa näistä kevään merkeistä, koska muuten tätä voitaisiin käyttää vaikka jossain puolueohjelmassa hyväksi. Luin, että taas on jotkut vaalit tulossa. Mutta ei, emäntä ei ole sellaisissa ehdolla. Jos olisi olemassa kissapuolue, minä lähtisin ehdolle! 10 vuoden kissakokemuksella. Heh.

Valo ilmiö ja vahtimisia

Viimepäivinä on näkyny tommonen valo meirän olkkarissa aika monta kertaa. Ja se valo tekee semmosii hassuja varjoja joita mä oon kyl kattellu. Ja sit mä oon kattellu noita meirän pikku ihmisii ku ne leikkii. Varsinki pikku mäntä tykkää halii mua eikä pikku siskokaa enää mua aina kisko hännäst ku se on lähel.

Pikku mäntä oli tos pihalla sen kamujen kaa täs illalla ja mä vahrin sitä ikkunasta. Istuin mun makoilu paikalla ylä sängyssä ja näin sen kokoajan. Kyl se varmaa kohta jo voi mennä ite uloski nii mä vahrin sitä kyl. Mut ei se viel osaa avata ovee ku se on nii lyhyt.

Mä oon vähä oksennellu viimeaikoina ku must lähtee nii paljo karvaa ku mä pesen. Se on tää aika vuodesta. Mut on toi aurinko kiva. Ehkä mä taas pian räppään ku tulee sopiva fiilis!

Päivänsäde ja menninkäinen

Tässä kuvassa tiivistyy totuus, ainakin joku totuus. Minä olen vaalea ja kämppikseni tumma. Kyllä me molemmat viihdymme auringossa, mutta kyllä minä olen valovoimaisempi!

Olen kuullut sellaisen laulun kuin "Päivänsäde ja menninkäinen". Tuo kuva sopisi siihen hyvin, paitsi että se menninkäinen menee oikeasti piiloon valoa. Luulen, että olisi todella vaikea saada samaan kuvaan molemmat, jos toinen menee piiloon pimeää ja toinen valoisaa. Ei taida onnistua.

Kesällä on usein valoisaa, mutta on joskus myös pimeää. Ja vihreys on illalla pimeää, toisin kuin lumi. Minusta se on hassua, että maa on talvella valkoinen ja taivas musta, kesällä taas voi näyttää siltä, että maa on melkein musta ja taivas valkoinen. Hassuja vastakohtia.

Minusta on kivaa, että välillä paistaa aurinko ja välillä on harmaa sadepäivä. Vaihtelu virkistää. Ja jos joku kaipaa aurinkoa, kannattaa katsoa minun kuviani. :)

Hellepäivää

Nyt on lämmin, oikeastaan ihan kuuma. Aion muuttaa parvekkeelle, tai no oikeastaan asun siellä jo. Nautiskelen lämmöstä ja auringosta, mutta myös varjosta, vuorotellen. Näin kuumalla ei jaksa juuri juoksennella, saati hyppiä pikkuemännän sänkyyn. Makoilu on parasta helletekemistä.

Me kissat tykkäämme lämmöstä. Uskon, että pikkuemäntäkin tykkää, emäntä ainakin. Mutta yksi huono puoli on siinä, että ihmiset eivät laita pitkiä vaatteita päälleen. Nimittäin minä en tykkää ollenkaan mennä syliin, jos emännällä on vain ihan lyhyet housut jalassa. Tassujen alla täytyy olla kangasta, jota voi vähän leipoa paikalleen asettuessaan.

Onneksi emäntä ottaa illalla parvekkeella istuessaan viltin syliinsä, jotta minä voin turvallisin mielin mennä sen päälle makoilemaan ja nauttimaan rapsutuksista. Kesä on kissan parasta aikaa!

Tarina

Tää on tarina musta ja Leijonasta. Me ollaan koti kissoja ja asutaan kotona. Mä oon musta ja Leijona ei. Yhtenä päivänä me makoiltiin sohvalla.

Sit mä heräsin ja tajusin et tää elämä on aika tylsää. Et täällei kauheesti tapahru ja mun tarttee tehrä jotain. Ku tosta auringosta saa virtaa meikäläisen koneistoon nii sitä keksii vaik mitä.

Mä päätin lähtee liikkeelle! Menin sit Leijonan auringon eteen ja kävin sanoo sille jotain mutten ny muista et mitä.

Mut sen jälkee mulle tuli vastustamaton halu palata takas. Pieni muutos vie ajatukset oikeisiin mitta suhteisiin ja mä tajusin et äsken oli hyvä.

Sulonen toimettomuus on kissan paras päätös!

Aurinko

Joku päivä on ollu aurinkoista ja siks mulla on virtaa ja kirjotan. Leijona anto luvan kyl. Ja emäntä otti kuvan. Mä oon juossukki ja vaaninu. Leijona on ajanu mua takaa, se on kyl iha hauskaa välillä.

Mut on kyl kiva, ku aurinko paistaa ja mä oon makoillu auringossa. Aurinko on kirkas, mut lämmittää. Ja mä oon sit iha kuuma ku aurinko on paistanu muhun. Se on musta kiva, heh, ku mä oon musta!

Kesällä on usein aurinko päiviä ja kesä on kiva. Kohta on varmaa kesä. Ainaki melkeen. Sit emäntä varmaa laittaa mulle silputtavaa partsille.

Pikku mäntä kattoo mitä mä teen. Mä oon pessykki itteeni ja haukotellu ja maukunu. Mut emmä ny jaksa muuta. Mau!

Heijastuksia

Näin auringonpaisteella etsimme kämppikseni kanssa seiniltä kivoja, liikkuvia valoilmiöitä. Emäntä sanoi niitä heijastuksiksi, mutta minun mielestä ne ovat enemmänkin jahdattavia. Joskus ne jopa häikäisee.

Hyvää viikonloppua lukijoilleni!