Leijonan uutisharava työssään

Olen taas etsinyt kissa-aiheisia uutisia teidän iloksenne ja sivistykseksenne. Olen kuullut, että tämmöistä netistä uutisten kalastelua kutsutaan kuratoinniksi. Oli miten oli, kura voi hyvinkin liittyä ensimmäiseen tiedonantooni:

1. Kissoilla on samoja ongelmia maidon laktoosin kanssa kuin suurella osalla ihmisiäkin. Tämä ei yllätä minua, sillä ovathan kissat ja ihmiset muutoinkin hyvin samankaltaisia. Ihmiset ovat nähdäkseni melkein yhtä älykkäitä kuin me kissatkin.


2. Ilves ajoi kissan puuhun. Tämä uutinen oli minusta järkyttävä! Kuinka saattoikaan tilanne ajautua siihen pisteeseen, että kissa on toiselle susi? Kyllä siinä kotikissan diplomaattiset taidot olivat unohtuneet, kun ilveksen tapasi, jos kerta lopulta takaa-ajoon päädyttiin. 


3. Kissoista ja kurkuista on pitkin syksyä tullut videoita YouTubeen. Tämä uutinen selittää, miksi kissat reagoivat niin voimakkaasti. Minulla on omakohtaista kokemusta asiasta, tosin ei kurkusta. Mutta yhtenä päivänä, kun aloin kiskoa yhtä pikkuemännän laukkua, sen toinen hihna hyppäsi minun päälleni. Kyllä siinä pomppasin varmaan puoli metriä ja lähdin karkuun. Ei noin saisi kissaa säikäyttää!


4. Sitten jokaisen kissan joskus nähneen yleissivistykseen kuuluu tämä vinkki. Olen kuullut, että ihmisiäkin on alettu siruttamaan. Emäntä on tavannut yhden naisen, joka pääsee kotiinsa kättä heilauttamalla, sillä hänen käteensä on asennettu siru, joka on ohjelmoitu toimimaan kotiavaimena. Eipä ainakaan jää avaimet matkasta.


5. Iloisia uutisia rapakon takaa. Löytöeläinkodista oli adoptoitu hetkessä kaikki eläimet. Mahtavaa!

Tähän päättyy tämänkertainen uutiskatsaukseni. Täytyy sanoa, että kyllä kissarintamallakin ihan töitä saa tehdä, että uutisten perässä pysyy, sen verran niitä tulee.

Uutisharava Leijona palveluksessanne

Koska emäntä ei enää melkein koskaan ole kotona, on minulla ollut aikaa seurata kaikenmaailman kissauutisia. Tässä taas teille kommentteineen kooste viime päivinä kissamaailmaa kuohuttaneista aiheista:

Kissa piti miestä kylpyhuoneen vankina
On ne ihmiset kyllä, kun pitää kissoja säikytellä noin, että oikein suihkuun menevät. Olen aivan varma, ettei tuo ihminen muistanut kertoa kissalleen menevänsä suihkuun. Olisi se voinut myös jättää oven raolleen, jotta kissa olisi päässyt sinne mukaan. Ilmiselvästi kissan reaktio johtui jostain sellaisesta. Ja saattoihan se vähän julkisuudenkipeä olla. Draamakissa.

Ville-kissan seikkailut
Tämä uutinen on opetus siitä, miten tulisi toimia. Niin ihmisille kuin meille kissoillekin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Aina ei ehditä isojen autojen alta pois. Varsinkin nyt pikkukoululaisten lähtiessä koulutielle on todella tärkeää katsoa raitaisten teiden kohdalla, onko pieniä menossa tien yli.

Vinkki Isoon Omenaan matkaaville
Me kissat olemme söpöyden ilmentymä. Kyllä meitä kelpaa katsella niin näyttelyissä kuin videoillakin.

Kansainvälisestä kissapäivästä, jota vietettiin toissapäivänä, löysin useita juttuja. Esimerkiksi tämän Purnauskis-kissakahvilan jutun ja kansainvälisistä lähteistä tämän Telegraphin jutun. Me kissat olemme todellisia internetin valtiaita! Emäntä muisti päivän myös, omasta mielestään, tosin vasta eilen. Sain nimittäin makoilla piiitkään sen vieressä illalla, vaikkei se olekaan yhtä hyvä vaihtoehto kuin sylissä makoilu.

Kesykissa?

Minäkö kesy? Toivot vain!

Luin artikkelin siitä, kuinka kissojen kesyyntyminen on tapahtunut. Minusta tuo aihe on hyvin mielenkiintoinen ja ylipäänsä historia ihmisen ja kissan välillä.

Kissa on saanut itse kesyttää itsensä. Ja miksi kissa on antanut itsensä kesyyntyä? No tietysti siksi, että ihminen on tajunnut antaa kissalle sopivaa muonaa. Kyllä hyvä ruoka aina kissan lähimaastossa pitää!

Siinä jutussa kerrottiin myös, ettei kissa ole kokonaan kesy. No se ei tietenkään ole minulle mikään yllätys! Meillä on hyvin vahva oma tahto ja tahdomme pitää siitä kiinni. Tosin kämppikseni tahto on paljon vähemmän vahva kuin minun, mutta se muistuttaakin monelta osin koiraa.

Erityisen kiinnostavaa minusta oli se, että meidän kissojen väritys ja turkkien kuviointi on muuttunut kesyyntymisen myötä paljon vaihtelevammaksi. Luulen, että se johtuu piiloutumistarpeen vähentymisestä.

Mutta onhan niin tapahtunut myös ihmisillä! Näin kissamuistiin kun on luottaminen, väitän, että on ihmisten vaatetus muuttunut myös ajan myötä hurjasti. Värejä, muotoja, malleja ja koristeluja on tullut huimasti lisää. Ei ole enää valkoisen, harman ja ruskean eri sävyjä, vaan neonvärejä, strasseja ja jopa pimeässä hohtavia vaatteita.

Onneksi meidän kissojen turkit eivät loista pimeässä. Emme silloin nimittäin ehkä näkisi niin hyvin hämärässä.

Viikkokatsaus

Kissamaailmanpoliittinen viikkokatsaus on pitänyt sisällään paljon ikäviä uutisia. Viimepäivinä on puhuttu paljon vaarallisesta taudista, kadonneesta A-kirjaimesta, hyökkäävistä nuorista ja jos en aivan väärin ole kuullut, niin kissanviiksistä. Erityisesti kissanviiksien englanninkielisestä kirjoitusasusta, ettei sitä saisi käyttää blogeissa!*

En aivan ymmärrä näitä asioita, mutta minun mielestä on aivan käsittämätöntä, ettei niistä viiksistä saisi puhua blogissa. Ja että jotkut sanat ylipäänsä ovat sellaisia, ettei niitä pitäisi näkyä tai sanoa julkisesti. Silloin keksitään vain kieroilmaisuja tai jotain semmoisia.

Mutta minua vähän pelottaa se tauti ja se puuttuva A-kirjain. Että jos se A olisi suojannut meitä varmuudella siltä taudilta. Kuulin, että se tauti on tullut lepakoista tai apinoista. Pikkuemännän kirjoissa on molempia! Ja on myös niitä A-kirjaimia! Voi ei, olenkohan tartuntavaarassa vai juuri suojautunut?!

Ne hyökkäävät nuoret minua ihmetyttää. Olen melko varma, ettei niillä ole kissoja. Mielestäni voisivat hankkia kissan ja pitää huolta siitä, niin ei enää tulisi mieleen lyödä toisia.

* kissanviikset = whiskers vrt. whiskies (=viskit)

Kissatietotoimiston uutisia jälleen

Katson, mitä ulkona tapahtuu

Olen taas huomannut mediassa kiitettävän paljon kissa-aiheista uutisointia, enkä tarkoita nyt lajitovereitani Leijonia koskevaa kirjoittelua, vaan lajitovereitani kotikissoja.

Yksi kissa esimerkiksi puolusti pikkupoikaa, jonka kimppuun koira hyökkäsi. Hyvin urhoollista sanon minä. Mutta kun tuota tarkemmin katsoo, huomaan kissasilmin, että Tara-kissa halusi leikkiä. Koira tosin ei ihan tätä ymmärtänyt. Eikä ymmärtänyt kyllä muutakaan, kun pojan kimppuun hyökkäsi.

Toinen uutinen on klassikko, ja mietin tässä jo sen uutismaisuutta, koska tämmöisiä tapahtuu aika usein. Eräs kissa oli kiivennyt puuhun, ja palokunta tuli sen pelastamaan. Näitä on Haagan lisäksi tapahtunut viimeisen kuukauden aikana myös monessa muussa paikassa, uutishaavini mukaan ainakin Orimattilassa ja Simpeleellä.

Kolmannessa jutussa kerrotaan ehkä maailman onnellisimmasta kissasta. Huomaattehan kyseisen kissan yhdennäköisyyden kanssani. On hyvin paljon samanlaisia piirteitä.

Neljäs haaviini uinut uutinen on suosikkini. Siinä kissa ja siili syövät samasta kupista. Minä en ole vielä yhtään oikeaa siiliä tavannut.

Leijonista tuli vielä mieleen, että ei ole ollut karjunta tänä vuonna järin voimakasta. Enkä ole saanut seurata sitä juuri ollenkaan. Ehkä on vielä mahdollista.

Rauha maassa

Olen seuraillut uutismaailmaa varsin varoen, sillä minua on kauhistuttanut tämä maailman meno katoavine lentokoneineen, epämääräisine kansanäänestyksineen ja jalkapallotappeluineen. Onneksi välillä silmiini osuu myös mukavia kissauutisia, tai ainakin kissoista kertovia juttuja.

Esimerkiksi tämä uutinen Lontoossa avatusta kissakahvilasta ilahdutti mieltäni kovin. Se sitä paitsi vaikuttaa hyvinkin menestyvältä, koska ihan lähiaikoina sinne ei edes pääse, vaikka kuinka haluaisi. Minäkin olen siitä haaveillut ja blogiinikin kirjoittanut.

Nyt aihe on taas ajankohtainen, sillä emäntä kaipailee meille kahviseuraa. Ja pullaakin kuulemma on, tai jotain vastaavaa. En ole ihan varma, suostunko minä rapsutettavaksi, mutta kämppikseni aivan varmasti on jo ovella vastassa ja puskemassa.

Sitä pohdin noissa kissakahviloissa, joissa on paljon kissoja, että onkohan siellä tarpeeksi hiekkalaatikoita niille kissoille? Ja onko niiden pakko juoda kahvia vai saavatko esimerkiksi kinkkua? Näin sen jutun kuvista, että siellä kahvilassa kissa sai kiivetä hyllylle. Onneksi meilläkin on hyllyjä, joihin pääsemme kiipeämään ja pakoon ihmisiä, jos niin haluamme.

Päivän mietelause olkoon:

Onnekas on se, jonka syliin kissa tulee!

Kissatietotoimiston uutisia

Olen tässä ehtinyt viime aikoina vähän seurailla eri paikoista kissa-aiheista uutisointia.

Yksi hurjimmista jutuista oli se, kun kissa oli pissannut pistorasiaan! Kaikenlaista sitä on minullekin sattunut ja pissa on saattanut useamman kerran lirahtaa johonkin muualle kuin laatikkoon, mutta en sentään ole pistorasiaan pissannut! Minun pissaaminen kyllä väheni huomattavasti, kun isäntä tajusi vaihtaa sen terävän lasihiekan pehmoiseen puuteriin.

Sitten toinen juttu oli semmoinen, ettei vanheneva kissa valita oireistaan. Tuo on syytä ihmisten tietää. Minä käperryn sohvan nurkkaan vain silloin, kun en saa mennä makuuhuoneeseen. Sitä ei ole syytä tulkita vanhuusoireeksi. Olemme kämppikseni kanssa molemmat jo siinä ikähaitarissa, jolloin kissoilla alkaa ilmetä vanhuusoireita. Hmm...pitäisiköhän tätä ruveta ihan tarkkailemaan?!

Kolmannessa uutishaaviini jääneessä kissauutisessa kissa soitti hätänumeroon. Se ei ole tapahtunut Suomessa, mutta uskon, että ennen vanhaan kun oli helpompi hätänumero, saattoi kissa useammin soittaa siihen. Emäntä tosin kommentoi siihen, että silloin oli myös erilaiset puhelimet, eikä se ollut niin helppoa kuin nykyään. Meillä pikkuemäntä osaa jo soittaa puhelimella. Oikeasti ja leikisti. Minä harrastan enemmän tietokoneella näppäilyä.

Hiirijuttuja

Hiiret ovat olleet tämän päivän puheenaiheena. Luin nimittäin uutisen, että jossain oli hiiri mennyt jyrsimään vauvaa. Mielestäni tuo uutinen on järkyttävä esimerkki siitä, mihin maailma menee, jos ihmisillä ei ole kissoja! Meillä ei olisi voinut käydä noin, koska minä tai kämppikseni olisimme olleet hiirtä vastassa.

Toinen hiirijuttu on semmoinen, että emännällä taitaa olla hiiri kyynärpäässä. En ole sitä kylläkään nähnyt, vaan useammin sillä on kädessä hiiri, tai ainakin se väittää sen laitteen olevan hiiri. Tosin on sillä myös sormet kädessä, ja ne toimii kuulemma monessa asiassa kuin hiiri. Paitsi ei joka tietokoneessa vissiinkään.

Luulen, että se kyynärpäähiiri on vain hiirenpoikanen, mutta ehkä on silti syytä tarkkailla tilannetta. Ettei vain menisi herkkupala sivu suun!

Tulipalokissa

Kissa vahdissa.

Luin eilen surullisen, mutta hienon uutisen kissasta, joka pelasti naisen palavasta asuntovaunusta. Tuo kissa oli varsinainen sankari, mutta teko vaati uhrinsa, ja kissa kuoli palossa. Nainen selvisi.

Hiljentykäämme hetkeksi lajitoverini muiston kunniaksi.

Minun mielestä ihmiset voisivat olla varovaisempia tulen kanssa. Olen kyllä kuullut, että joskus jotkut laitteetkin saattavat sytyttää tulipalon. Minä tiedän, että jos menee nuuskimaan kynttilää kovin läheltä, saattaa viiksikarva kärähtää. Onneksi meillä on sellaisia varoitusjuttuja, jotka välkkyy. Ja sitten tietysti kaksi kissaa! Ovat ihmiset turvassa.

Uutiskatsaus

Uutisbongari!

Tällä viikolla olen lukenut paljon lehtiä, kun meille tulee taas se pienennetty iso lehti. Olen myös seuraillut kissa-aiheista uutisointia netissä, ja ilokseni olen huomannut, että kissamaailmassa tapahtuu paljon. Emännän lehdissäkin on ollut silloin tällöin jotain kissamaista.

Luin ihmisestä, joka käyttää käsitöissään kissankarvoja. Ihailtavaa! Ja kun googlailin (heti kun emäntä löysi hiiren, joka oli kadoksissa, mistä emäntä ehti jo syyttää minua, vaikka oli itse sen piilottanut), löysin sellaisia ihmisiä enemmänkin. Kämppikseni karva ei varmaankaan sellaiseen sovellu, kun on melko karkeaa, mutta minun karvani on paljon pehmoisempaa. Siitä tulisi vaikkapa ihania palloja.

Sitten se punatukkainen täti, josta olen aiemminkin lukenut, oli käynyt ulkomailla ja keskustellut kissoista jonkin maan vallankahvassa olevien kanssa. Hyvinkin poliittista uskaltaisin väittää!

Ilokseni sain myös lukea, että kissavideofestivaali on tarkoitus järjestää uudestaan! Ehkä minunkin leffatähteyteni voisi saada semmoisesta tapahtumasta sopivasti buustia. Tosin kovin merkittäviä pääosarooleja ei minulla vielä ole plakkarissa. Siitä saatte syyttää kyllä vain emäntääni, joka on aika onneton ohjaaja/kuvaaja.

Taidankin myös jatkossa tarkastella tarkemmin kissauutisointia. Se on hyvä, että meistä puhutaan! Ja sen vinkkaan teille, Rakkaat Lukijani, että jos haluatte ehdottaa blogiani Suureen blogikilpailuun Suomen parhaaksi blogiksi, laittakaa viestiä perusteluineen osoitteeseen kuukausiliite@hs.fi

Pormestariksi

Silmiini osui eilen kerrankin hyvä uutinen. Aavan meren tuolla puolen ja siitäkin vielä pidemmälle on paikka, jossa kissa on pormestari. Minun piti kysyä emännältä, mitä se pormestari oikein tarkoittaa, kun arvelin ensin sen liittyvän rakennuspuuhiin ja poraamiseen, mitä meille kotiin on kuulunut viime viikkoina naapuriasunnosta sekä noihin urheilukilpailuihin, joita olen viime aikoina seurannut. Mutta se tarkoittaakin jotain suurta ja mahtavaa! Juuri Leijonalle sopivaa siis.

Tuosta jutusta sain tavoiteltavaa. Ensinnäkin, lasi, josta juon täytyy kyllä vaihtaa viinilasiksi. 30-40 ihmistä päivittäin katsomassa minua on ehdoton minimi. Paitsi niinä päivinä, kun haluan olla rauhassa. Sekatavarakauppa toimistona olisi myös ihan mukava juttu, mutta voisi se olla vaate- tai huonekalukauppakin. Pääasia, että pehmeitä lekottelunurkkauksia löytyy.

Ja mietin tässä, että kun tuo kämppikseni on sieltä Halsualta, ja se on aika pieni paikka, niin siellä valtaannousu voisi sujua helpommin kuin täällä, missä nyt asumme. Ainakin minulla olisi ehkä jo muutama kannattaja ihmisehdokkaita vastaan. Taidan mennä päiväunille ja uneksia tulevaisuudestani pormestarina - ja niistä kymmenistä, sadoista ja tuhansista rapsutuksista.