Kahden kerroksen väkeä

Vihdoinkin nuo ihmiset on saaneet tyhjennettyä tämän kiipeilyhyllyn, että meillä on parempi loikoilla siinä. Minä olen tietysti korkeammalla kuin kämppikseni, joka ei edes pääse tuonne ylös, ihan ylimmälle, kun se on niin iso, ettei taivu. Heh.

Mutta asiaan...luin eilen uutisen Suomen suosituimmista kissaroduista. Sitä listaa muuten kerää Suomen Kissaliitto. Ragdoll-kissa on kaikkein suosituin, ollut jo monta vuotta peräkkäin. Sellainenhan oli viime heinäkuun lukijakissa ja tämän kämppis. Ja Maine Coon on toiseksi suosituin.

Minun maineeni on kyllä varmasti suositumpi, jos ihan tarkkoja ollaan. Nimittäin olen kuullut huhua, että noita rotukissoja paljon paljon enemmän on meitä ns. maatiaiskissoja. Tosin en minä ole maatiainen, enkä roduton tai sekarotuinen. Olen leijonien sukua. Ja toisekseen, minä olen myös kuuluisa bloggaajakissa. Eikös sekin ole jokin uusi rotumääritelmä?

Ihanalla Meggi-kissalla on myös enemmän rotukavereita Suomessa kuin aiemmin. Mutta on se niin söpö, että en yhtään ihmettele. <3 Sen rodun nimi on Neva Masquerade. Minusta se kuulostaa hyvin juhlalliselta.

Vaikka minä ja kämppikseni emme olekaan ihan hienostorotua, ollaan me silti oikein hienoja ja mainioita kotikissoja. Moni meidänkaltainen odottaa varmasti ihmisiään löytöeläinkodeissa. Ehkä siinä olisikin jollekin hyvä uudenvuodenlupaus: koti kissalle!

Oikein hyvää alkanutta vuotta!!!

24. luukku: Kuukauden Lukijakissa: Joulukuu

Joulukuun lukijakissaa olette saaneet odottaa. Tämä olkoon joululahjani teille Rakkaat Lukijani! Olen saanut blogiini arvovaltaisen vieraan, josta olen nähnyt päiväunia. Ja ei, kyseessä ei ole joulupukki, vaikka nyt onkin jouluaatto. Kerrotko meille, kuka olet?
Minä olen nimeltäni Meggi (tai alkujaan Meggy). Olen rodultani Siperian metsäkissa ja tarkemmin Nevan naamiokissa. Olen väriltäni valkean harmaanruskea. Sanovat sen olevan hylkeen väri (seal). Silmäni ovat siniset ja kuin mustalla meikatut. Siitä varmaan tulee rotunimikekin.

Lähde: Tarja Halosen Twitter-kuvat

Oih, taidan olla rakastunut! Tai siis taisin olla jo aikaa sitten, kun ensimmäisen kerran sinusta kuulin ja kuvasi näin. Missä asut ja kenen kanssa?
Asun Helsingin Hakaniemessä Tarjan ja Pentin kanssa.

Olenkin seurannut heidän kissa-asioitaan. Olen tosi iloinen siitä, että sinä muutit heille, koska mielestäni joka taloudessa olisi hyvä olla kissa! Ja tietysti tärkein, eli mikä on lempiruokaasi? 
Lempiruokaani ovat katkaravut – mutta saan niitä vain kerran viikossa. Olen kuulemma lievästi allerginen kalalle. Tavallisesti syön erilaisia raksuja ja kosteaa kissanruokaa. Emäntäni valittaa, että yhtenä päivänä kelpaa yksi - toisena toinen. Mutta kuka sitä sitten aina tahtoisi samaa syödä – paitsi sitten taas joskus niin. Emäntäni ei oikein tunnu taipuvan tähän kokeilevaan ruokamenuuseen.

Minä niin tiedän nuo emännät. Eivät oikein pysy aina kissamenossa mukana. Mitä teet mieluiten?
Lempipuuhatkin vaihtelevat, mutta kissapalloilu on aika kivaa. Emäntä tai joku muu heittää (mieluiten tinapaperista) pallon. Minä otan kiinni ja joskus palautan sen heittäjälle. Muutenkin kiinniottaminen on kivaa. Iltauutiset katson tietysti jonkun sylistä.

Pallot on kyllä tosi kivoja. Täytyy ehdottaa omalle emännälle tuota tinapaperipalloa. Uskon, että näin jouluna se voisi onnistuakin. Mikä on mottosi?
Ihmiset voisivat oppia paljon kissoilta, jos he eivät olisi niin kovin kiireisiä.

Hauskan karvaista joulua kaikille Meggi

Olipa viisaasti sanottu. Kiitos sinulle Meggi! Ja kiitokset myös emännällesi sihteerinäsi toimimisesta! Kuulin, että hänellä on tänään merkkipäivä. Välitäthän hänelle kehräävät onnentoivotukset!

Suomen kuuluisimman kissan terveisten myötä toivotan 

oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoilleni!

Uutiskatsaus

Uutisbongari!

Tällä viikolla olen lukenut paljon lehtiä, kun meille tulee taas se pienennetty iso lehti. Olen myös seuraillut kissa-aiheista uutisointia netissä, ja ilokseni olen huomannut, että kissamaailmassa tapahtuu paljon. Emännän lehdissäkin on ollut silloin tällöin jotain kissamaista.

Luin ihmisestä, joka käyttää käsitöissään kissankarvoja. Ihailtavaa! Ja kun googlailin (heti kun emäntä löysi hiiren, joka oli kadoksissa, mistä emäntä ehti jo syyttää minua, vaikka oli itse sen piilottanut), löysin sellaisia ihmisiä enemmänkin. Kämppikseni karva ei varmaankaan sellaiseen sovellu, kun on melko karkeaa, mutta minun karvani on paljon pehmoisempaa. Siitä tulisi vaikkapa ihania palloja.

Sitten se punatukkainen täti, josta olen aiemminkin lukenut, oli käynyt ulkomailla ja keskustellut kissoista jonkin maan vallankahvassa olevien kanssa. Hyvinkin poliittista uskaltaisin väittää!

Ilokseni sain myös lukea, että kissavideofestivaali on tarkoitus järjestää uudestaan! Ehkä minunkin leffatähteyteni voisi saada semmoisesta tapahtumasta sopivasti buustia. Tosin kovin merkittäviä pääosarooleja ei minulla vielä ole plakkarissa. Siitä saatte syyttää kyllä vain emäntääni, joka on aika onneton ohjaaja/kuvaaja.

Taidankin myös jatkossa tarkastella tarkemmin kissauutisointia. Se on hyvä, että meistä puhutaan! Ja sen vinkkaan teille, Rakkaat Lukijani, että jos haluatte ehdottaa blogiani Suureen blogikilpailuun Suomen parhaaksi blogiksi, laittakaa viestiä perusteluineen osoitteeseen kuukausiliite@hs.fi

Suomen kuuluisin kissa

Eilen uutisissa puhuttiin Suomen kuuluisimmasta kissasta. Heristin korviani ja katsoinkin, mutta ei vilahdustakaan minusta! Siinä jutussa puhuttiinkin sen Rontin emännän uudesta kissasta.

Aika söpö oli se, ärhäkkä tyttökissanpentu. Ehkä siitä voisi tulla tyttöystäväni, kunhan vähän kasvaa. Ihmettelen kyllä, että miksi niiden ensitapaamiseen piti tulla niin paljon kameramiehiä mukaan. No kai kuuluisuuksien täytyy vähän kestää tunkeilijoita.

On kuitenkin kiva, että se täti sai nyt uuden kissan, ettei sen tarvitse olla niin paljon yksin. Luin nimittäin, että sen mies on jossain kokouksissa aika usein. Minun emäntäkin käy kokouksissa, vauvakin on joskus päässyt niihin. Minua ei ole otettu mukaan.

En kyllä ole ihan varma, mitä ne kokoukset ovat. Mutta ei niihin taida kinkku ja katkaravut liittyä, joten en ole kovin pahoillani siitä, etten ole mukaan päässytkään.

R.I.P Rontti

Emäntä ja isäntä ovat olleet poissa jaloista pyörimästä. Niin ja vauvakin on. Minulla on ollut ihanat oltavat tuttujen hoitajien seurassa. Ensin täällä oli mustatukkainen rapsuttaja, sen jälkeen pariskunta, joka hemmotteli minua ja kämppistäni. Tosin silloin en päässyt makuuhuoneeseen, mutta minulla oli runsaasti aikaa tutustua asioihin internetin välityksellä.

Luin tämmöisen uutisen. Lajitoverini Rontti oli saavuttanut kunniakkaan iän ja siirtyi ajasta ikuisuuteen. Olen kuullut, että noin sanotaan. Silloin kun joku lähtee, tulee ikävä. Ja sitten se ikävä vasta kova onkin, jos tietää, että toinen ei palaa. Mutta olihan Rontilla jo pitkä elämä takanaan. Olen kuullut myös, että yhdessä tosi paksussa kirjasta sanotaan, että kun joku lähtee, se lähtee elämästä kyllänsä saaneena. Uskon, että Rontti lähti elämästä kyllänsä saaneena. Niin ja luulen, että se ikävä helpottaa joskus.

Sillä minun fanipariskunnalla, joka täällä oli, oli kissa, joka eli pitkän elämän. Niilläkin jäi ikävä. Mutta myös hauskat muistot, joita olen joskus kuunnellut. Se on hienoa, että voi elää muistoissa, vaikka ei enää olisikaan elossa. Minä ainakin aion jättää tässä elämässä sen verran ison tassunjäljen, että jään elämään. Yhdessä lempparielokuvistani sanotaan, että "Entisaikojen kuninkaat katsovat meitä tähdistä." No minä ainakin, sillä olen tähti jo nyt.

Sitten luin vielä lehdestä, että sille tädille, jonka luona Rontti asui, sataa kissatarjouksia. Minä uskon, että se olisi oikein hyvä kissan emäntä. Täytyy olla, kun sen hiukset on melkein minun väriset. Voisinkohan kysyä sitä joskus minun hoitajaksi, kun noi ihmisolennot lähtevät taas matkalle?