Marraskuun mietteitä

Niin meni lokakuu hujahtaen. Olen yrittänyt auttaa emäntää sen kiireissä, mutta jostain syystä se ei ole kovin helposti ottanut apuani vastaan. Olen tarjonnut kehräystäni ja lämpöäni, varsinkin yöllä emännän pään vieressä. Olen pyrkinyt menemään näppäimistön päälle, muka hiirtä karkuun. Mutta ei toimi. Emäntä on aika ronkeli. Sen mielestä auttaminen on sellaista, joka saa asioita tapahtumaan, eikä hidastamaan niiden etenemistä. Siinä mielessä se ei ole kyllä yhtään kissamainen!

Onneksi minulla oli eilen hoitaja täällä. Sain makoilla yli tunnin sen sylissä, kun se katseli pikkuemännän kanssa jotain elokuvaa sillä aikaa, kun pikkusisko nukkui. Viikonloppuisin on ehdottomasti parhaita hetkiä ne, kun pikkusisko nukkuu tai kun molemmat pikkuihmiset ovat menneet nukkumaan.

Kuulin vähän aikaa sitten hyvin surullisen uutisen. Jälleen yksi kuukauden lukijakissoista, joita haastattelin muutama vuosi sitten, on menehtynyt. Nyyh. Mutta sellaista se elämä on. Kuolemaakin. Ja nyt oli kurpitsaviikonloppu, jonka aikana muistellaan kaikkia, jotka elävät yhä muistoissamme, vaikkeivät enää ole halattavissa.

Ai niin, emäntäkin sai oman koneensa takaisin. Nyt se voi taas katsella meidän vanhoja kuvia ja toimia paremmin minun sihteerinäni. Se kyllä yrittää aina keksiä tekosyitä, esimerkiksi että jotain opetuksia pitäisi valmistella. Kyllä minä sille opetuksia voisin valmistella: Leijonan käytöskoulu, ensimmäinen kerta, aiheena Kohteliaisuus. Tai vaikka Leijonan kissa-ihmissuhdekoulu, ensimmäinen kerta, aiheena Toisen huomioon ottaminen. Opetusta kerrakseen!

Kissavideoviikko: Myöhästynyt viikonpäätöselokuva

Niin kävi, että emäntä kaapattiin viime lauantaina päiväksi jonnekin, ja sunnuntain se joutui olemaan sairaanhoitajana kuumepotilaille, ettei se ehtinyt laittaa yhtään mitään tänne blogiin. Tällä viikolla se taas oli töissä ja jossain ja vielä jossain. Eipä sitä ole oikein näkynyt. En yhtään tykkää tuosta työjutusta, kun se pitää emännän muualla kuin kotona. Kyllä emännän oikea paikka on kissansa luona!

En edes saanut mahdollisuutta laulaa emännälle, kun sillä oli synttärit, kun se ei ollut kotona. Mutta sai se kukkia, joita minä kävin haistelemassa.

Tassukirjaa seuraavat ovat varmaan huomanneet, että pikkusisko on hyvin kunnostautunut meidän ruokkimisessa. Minusta se on valtavan hyvä juttu. Olen myhäillyt viiksiini, kun olen sen niin hyvin kouluttanut. Emäntä vaan uhkasi, että kohta varmaan täytyy pistää ruuat korkeammalle, ettei meistä tulisi niin pullukoita. Minun mielestä ruoka on hyvää, joten sitä lisää, ja lisää, ja lisää... Kiitos pikkusisko!!

Ajankohtainen pusu

Minä ihan pikkuisen maistan, jäikö siihen vähän kakkua.*

Tällä viikolla on taas viisujuttuja, mutta niistä en vielä kirjoita sen enempää. Viime vuoden analyysiani on moni kehunut, joten ajattelin yrittää tänä vuonna kirjoittaa finalisteista vastaavan.

Tällä viikolla alkaa jälleen myös lajitovereitteni jokakeväinen taistelu mustan kiekon herruudesta. Tosin en todennäköisesti ehdi tai pysty niitä juurikaan seuraamaan, koska meillä ei ole tarpeeksi kanavia. Minulla, kuten kuvasta näette, on myös paljon muuta tekemistä. Ainakin joudun pakoilemaan äänekkäitä pikkuihmisiä useita kertoja päivässä tai sitten hoitamaan niitä.

Minulla ja kämppikselläni on kevättä käpälissä tänä vuonna hyvin vahvasti. Pikkuemäntä nauraa, kun me juostaan ja kisataan kämppikseni kanssa. Emäntä ei ole siitä järin innostunut, että minä olen niin virkeä yöllä ja haluaisin aina tulla viereen ja rapsutettavaksi, kun pikkusiskolla on tankkaushetki. Eikö se emäntä ymmärrä, että minullakin voisi olla tankkaushetki siinä samalla: läheisyyttä, rapsutuksia ja jälkkäriksi vähän kinkkua.

* emäntä: Leijona pohti kakkujen ja vauvan nimen saamisen yhteyttä muutama päivä aiemmin.

14. luukku: Joulukiireitä

Emännän tehtävälista alkaa olla aika pitkä. Ensi viikolla sillä on enemmän aikaa tehdä jouluvalmisteluja. Se ilmeisesti kuuluu tähän joulunalusaikaan, että on kiire ja paljon tekemistä.Minunkin tehtävälistalla on monta asiaa, ainakin seuraavia:

• Mene pesukoneen päälle, kun kuuma pyykki on koneessa
• Kyttää jääkaapin luona aina, kun joku on siinä lähistöllä
• Pakoile pikkuemäntää, kun se tulee liian lähelle
• Makoile lipaston päällä / pikkuemännän sängyssä / sohvalla / raapimispuussa / kiipeilyhyllyssä / eteisessä / keittiön pöydän alla 
• Pyri kaappiin, kun ovi on auki
• Yritä karata rappuun, kun ulko-ovi on auki

Huh! Olipa siinä tekemistä. Tosin nuo tehtävät on sellaisia, että ne on aina ajankohtaisia, ei pelkästään joulua ennen.

Olen miettinyt sitä, että pitääkö ihmisillä olla aina ensin kiire, jotta sitten voi olla rauha. Ainakin olen kuullut puhuttavan joulukiireestä ja sitten joulurauhasta. Että pitääkö sitä aina juosta kovaa, että sitten rauhoittuminen maistuu paremmalta? Ehkä niin. Minustakin kyllä on välillä kivaa juoksennella ja kisata kämppiksen kanssa kovasti, ja sen jälkeen on hienoa nautiskella rauhasta.

Viikko loppuu viikonloppuun

Koska emäntäni on kunnostautunut taas niin huonona sihteerinä, minun täytyy vähän kertailla menneitä. Tämä blogikirjoitukseni onkin pikakatsaus viikkooni. Näin täällä elo etenee, vaikka hiljaiseloa onnettoman sihteerini vuoksi onkin ollut.

Maanantai - Isäntä yritti tarjota minulle kinkkua. En syönyt, koska paketti oli ollut mielestäni liian kauan auki kaapissa. Se ymmärsi ostaa kuitenkin uutta ja illalla sain taas herkkupalan!

Tiistai - Emäntä lähti hirmuisen aikaisin ja tuli hirmuisen myöhään kotiin, kun se oli ollut taas laulamassa. Olisin halunnut vielä sitten olla rapsuteltavana, mutta sen piti tehdä vielä jotain kirjoitustehtäväjuttuja. Emäntä lupasi minulle, että ensi viikon jälkeen sillä on taas aikaa minulle. Saas nähdä!

Keskiviikko - Jouduin kuuntelemaan kämppikseni sävellyksiä, kun se hyppäsi painon (emäntä: se on oikeasti piano!) päälle ja sieltä kuului ääntä. Minun mielestä kyllä pikkuemäntä soittaa paljon paremmin kuin kämppikseni. Pikkuemäntäkään ei saa yhtä monta ääntä kuulumaan samaan aikaan.

Torstai - Isännällä oli vaikeuksia saada unta yöllä. Siitä kiitollisena minä menin kehräämään keskellä yötä hyvin lähelle emäntää. Ajattelin, että koska isäntä ei kuorsaa siinä emännän vieressä, minä voisin kompensoida tilannetta. Sain kuitenkin häädön. Keskellä yötä. Emäntä heitti minut ulos ja telkesi oven takanani. Jouduin tyytymään sohvapaikkaan.

Perjantai - Illalla, kun pikkuemäntä oli mennyt nukkumaan, alkoivat emäntä ja isäntä katsoa sellaista itkuvirsiohjelmaa. Siinä ihmiset laulaa, puhuu ja itkee. Minä sain olla ihan lähellä emäntää ja se rapsutteli minua kovasti, kun joku Kissa Tapio lauloi semmoista laulua kuin "Lainaa kissa".

Lauantai - Otin päivän tosi iisisti, kun oli niin harmaatakin. Ihmiset oli aika pitkään poissa, joten sadepäivä meni nopsaan makoillessa rauhassa. Paitsi illalla taas emäntä heitti minut ulos makuuhuoneesta, kun pikkuemäntä ei ruvennut nukkumaan. En ymmärrä, mikä yhteys näillä asioilla on.

Sunnuntai - Se on vasta huomenna, mutta uskon sen tuovan pelkkää hyvää tullessaan. Huomenna on isänpäivä. Minä en tietääkseni ole isä, mutta voin silti esittää olevani. Toivotan ainakin onnea kaikille, ketkä tietää olevansa isiä.

Katkeraa hiljaiseloa

Ihan niin kuin arvelinkin. Emäntä on kiireinen, eikä ehdi toimimaan sihteerinäni eikä rapsuttelemaan minua silloin, kun minä haluan. Siispä olen viettänyt hiljaiseloa ja etsiytynyt paikkaan, johon en aiemmin ole juurikaan mennyt. Kiipeilypuun majaan. Se on perinteisesti ollut kämppikseni paikka, mutta nyt se on vallannut kiipeilyhyllyn. Jos minä menen siihen, se tulee ajamaan minut pois. Ihan tyhmää.

Emäntä sanoi kyllä, ettei se kiipeilyhylly ole kiipeilyhylly, ja että se on tuossa paikalla vain hetken. Sitten se ehkä maalataan ja laitetaan toiseen paikkaan. Vai niin. Semmoiseen sillä sitten aikaa on, mutta ei minun hoitamiseen. Plääh. Ja huomenna se menee taas laulamaan. Sekin vielä! Anna mun kaikki kestää!

Emäntäreklamaatio

Minun täytyy taas reklamoida. Emäntä on ollut mielestään aivan liian kiireinen rapsuttaakseen minua (no, on se ehkä ihan vähän ja harvoin iltamyöhäisin rapsutellut) saati sitten toimia sihteerinäni. En kyllä ymmärrä miksi. Jotain laulujuttuja kuulemma ja muita hommia. Mutta pikkuemäntä viihtyy varsin hyvin elektroniikan ja pistorasioiden kimpussa, joten emäntä voisi ihan hyvin sen ajan hyödyntää minun hemmotteluun.

Olen myös siitä katkera, että emäntä käyttää hurjasti aikaa siihen, että tekee ruokaa pikkuemännälle. Ei siis meille, niin kuin asiaan kuuluisi. Ja pikkuemäntä saa hienoa jauhelihaa, jota minäkin voisin aivan hyvin syödä, ainakin herkkupäivinä. Mutta en ole saanut.

Aurinko sentään jaksaa vähän ilahduttaa. Kämppikseni toimii ilmeisesti aurinkoenergialla, koska olemme kisanneet ja juosseet aika paljon päivisin. Se on ollut mukavaa.

Ja kohta on päästäinen. Mutta ei se päästäinen, jota me kissat ei tykätä syödä, vaan se juhlapäästäinen. Silloin saadaan suklaamunayllätyksiä! Minä löydän oman yllätykseni aivan varmasti, kunhan emäntä jättää sen sopivasti lattialle näkyville. Aion leikkiä sillä.