Ylösalaisin

Tässä kuvassa on uusi kaukorakkauteni, jonka emäntä tapasi matkalla ollessaan. Tuolla kaunottarella oli kolme poikasta. Pikkuemäntä oli kuulemma leikkinyt niiden kanssa.

Onneksi minulla ei ole mustia sukkia vaan ennemminkin valkoiset. Kämppikseni kyllä saattaa olla ihan pikkuisen mustasukkainen, tai oikeastaan täysin!

Minä luulen, että tuo kissa on kotoisin Australiasta, sillä siellä kaikki on ylösalaisin, kun katsellaan meidän kuvakulmasta. Ehkä alamme kirjeenvaihtoon, vaikka en kyllä ihan varma ole, mitä se on. Emäntä vaan ehdotti ja kertoi joskus muinoin ihmisten sellaista harrastaneen, kun asuttiin kaukana toisista.

Kuukauden Lukijakissa: Maaliskuu

Taas on kalenterin sivu käännetty ja aika antaa tilaa lukijoilleni. Maaliskuun Lukijakissa herätyyys, kuka olet?

Tiikeri aka Mona. Olen 12-vuotias kotikissa. Synnyin navetassa ja pentuna olin kuulemma ihan villi ja epäilevä. Nykyisin olen rauhallinen ja ihmisvieraatkaan ei haittaa minua. Mutta vieraista kissoista en tykkää, kavereista kyllä.

Heh, oikea maaliskuun misu, tyttöystäväainesta selvästi, vaikka taidatkin olla aika puuma minulle. Missä asustat?
Olen asunut useammassa paikassa näiden ihmisteni kanssa, mutta nyt jo useamman tovin jossain, missä on kuulemma hirvivaara. Olen kyllä nähnyt peuroja ja jäniksiä, sekä ketun jäljet, mutten vielä yhtään hirveä.

Hirvi on kyllä ihan hyvää, mutta olen kuullut, että ne on kissoja vähän isompia, ettei ihan hiiriä ainakaan. Onko sinulla muita lemmikkejä?
Asun mun ihmisten kanssa, joita oli tosi pitkään kaksi, mutta jokunen aika sitten ilmaantui myös kolmas, sellanen pieni. Sitten on mun kaveri, senkin lempinimi on Leijona.

Vau! Minä olen muuten tavannut sen pienen ja sen toisen ihmisen. Totuuden hetki, mikä on lempiruokaasi?
Ennen tykkäsin hiiristä eniten ja metsästin niitä. Nyt on jotenkin alkanut tympimään se homma. Valmiit kanaruuat on herkkua, ne tulee helposti lautasella, etenkin kun vähän muistuttaa noita ihmisiä. Kinkku on kans hyvää, mutta ei niistä muovipaketeista, yäk. Paperiin kääritty on oikein maittavaa.

Ai, minäkin haluan paperikinkkua! Kämppikseni varmasti myös, saisi silputa paperin samalla. Mikä on lempipuuhaasi?
Nukkuminen. Löydän aina parhaat, pehmoisimmat ja lämpimimmät paikat nukkua ja yleensä nukun aika monta tuntia yhteen pötköön. Sitten hiiviskely ja ihmisten käskyttäminen on kans kivaa. On kiva, kun saan nuo ihmiset seuraamaan mua, kun vaan naukasen kovaa ja tuijotan nurkan takaa. Sit voi köpötellä seuraavan nurkan taakse, ja ne tulee perässä. Sitten voi hypätä niitten selän päältä vaikka kaappiin nukkumaan.

Taidat olla aika taitava, kun ihan ihmisen selän päältä hyppäät. Minä en ole kokeillut, enkä ole ihan varma uskaltaisinko. Tai siis tokihan minä uskaltaisin, mutta emäntäni tai isäntäni saattaisi säikähtää...
Tykkään myös ulkoilusta, jos ei oo liian kylmä, ja lintusten katselemisesta sohvan selkänojalla istuen. Ennen tykkäsin tosiaan metsästääkin, mutta en mä jaksa enää. Se on vähän liian aikaa vievää hommaa, nukkuakin voi. Joskus leikin vähän metsästyshommia ja painin tuon kaverin kanssa. Ihan vaan että pysyy kunnossa ja vähän senkin takia, että se muistaa kuka täällä määrää.

Kuulostaa kyllä todelliselle kissanelämälle! Joka päivä kissanpäivät! Varsinkin tuo ulkoilu on jännittävää, jos joka päivä pääsee ja voi ihan metsästääkin. Mikä on mottosi?
Mulla on niitä kaksi.
1. Mä olen pomo.
2. Ks. kohta yksi.
(hähäähää, tää oli sellanen vitsi, juu nau..)

Hehee, toimii! Mitä yhteistä meillä on?
Yhteistä meillä on se, että mullakin on tosi vahva oma tahto ja tykkään rapsutuksista. Ja silloin kun mua pitää rapsuttaa, niin en anna siinäkään periksi, vaan seuraan ja tungen syliin. Mä olen myös hoitanut tosi paljon vauvaa, ja etenkin silloin kun se oli pieni, mä vahdin sitä. Ja sitten mullakin on kämppis.

Ihan kuin kertoisit minun elämästäni! Olisipa kiva tavata ihan livenä, niin voisimme jatkaa tästä...

Ystävä sä kissojen

Minun piti teille kertoa, että sain tiistaina kermavaahtoa, kun emäntä oli niin kiltti. Se söi pullan pois ja sen äklömakean soossin, mutta antoi minulle kermavaahtoa. Se taitaa olla minun ystävä.

Ystävä tarkoittaa sellaista toista elävää tapausta, jonka kanssa on kivaa yhdessä tai olisi kivaa olla yhdessä, ainakin joskus. Ystävä voi olla ihminen tai kissa. Ehkä joskus myös koira. Mahdollisesti myös kämppis. Mutta ei kinkku, se ei ole ystävä, se on syötävää ja ystävä ei ole syötävää. Vaikka näyttää ne melko samalta kirjoitettuna. Minulla on kyllä monta ystävää. Kuukauden lukijakissat muun muassa ja moni muu.

Tänään on kuulemma ystävänpäivä. En tiedä, miten sitä pitäisi viettää, mutta jotkut lähettelee kortteja, toiset syö suklaata. Minun mielestä jokainen päivä voi olla ystävänpäivä ja kissanpäivä ja lastenpäivä. Mutta ehkä on ihan hyvä, että niille on oikeasti myös kalenterissa oma päivä. Se tarkoittaa varmaan, että ne on tärkeitä asioita.

Hyvää ystävänpäivää Sinulle hyvä Lukijani! Taidat olla oikea kissanystävä!

Kuukauden Lukijakissa: Tammikuu

Sinä saat kunnian olla blogini ihkaensimmäinen Kuukauden Lukijakissa. Kuka olet? 
Pave. Minua kutsutaan myös nimillä Pavetsu, Pave Maijanen ja Hullu katti Huittisista. Viimeistä en ymmärrä ollenkaan, en todellakaan ole kotoisin mistään Huittisissa.

Heh, muistan sen Yamma yamma-laulun, ja tiedän sen Huittis-paikan, olemme ajaneet ohi Poriin mennessämme, mutta missä asut? 
Valtimolla, Pohjois-Karjalassa. Minulla on oma talo.

Oho, minäkin haluaisin oman talon! Asutko siellä ihan yksin vai jonkun kanssa? 
Emännän, isännän ja kahden kämppiksen kanssa. Minä olen tuossa kuvassa isoin eli oikeanpuolimmainen.

Kiva kolmikko ja hyvä kuva! Mutta sitten taas kysymyksiin. Näin heti kättelyssä tai siis tassuttelussa, kun kerta kissoja ollaan, tärkein kysymys: Mikä on lempiruokaasi? 
Olen kaikkiruokainen, kaikki on hyvää. Eniten ehkä kuitenkin odotan sitä hetkeä päivästä, kun emäntä tulee kotiin ja antaa meille makkarat. Se on hyvää!

Makkara kelpaa myös minulle, mutta mielummin kinkku. Entä mitä teet mieluiten? 
Kyttään yleensä jääkaapilla, jos sieltä tipahtaisi jotain minulle. Seurailen kahden kämppiksen leikkejä ja joskus lähden niihin mukaan, mutta yleensä en jaksa. Nukkuminen on parasta! Ulkomaailma kiinnostaa minua kovasti ja vilahdankin heti pihalle, jos vain tilaisuus koittaa. Tätä tapahtuu ihan liian harvoin ja silloinkin ilo loppuu lyhyeen, kun isäntä tai emäntä nappaa minut kiinni ja vie takaisin sisälle.

Kuulostaa oikein mukavalle kissanelämälle! Nukkuminen on todellakin parasta, heti kinkun jälkeen. Nyt yksi paha kysymys: Mikä on mottosi?
Miksi tehdä itse jotain, kun toiset tekevät sinun puolestasi?

Se on hyvä! Voisin lainata sitä. Ja sitten viimeiseen kysymykseen, jossa punnitaan kissan lukutaito eli mitä yhteistä on sinulla ja minulla? 
Jos kaapin ovi on auki, niin olen aika nopeasti siellä.

Hehee, kuulostaa tutulta. Kiitos Pave ja terveisiä kotiisi sekä naapurustoosi!

Tulossa: Kuukauden Lukijakissa

Koska alan olla erikoistunut erilaisiin kalentereihin, ajattelin esitellä kerran kuussa yhden blogini lukijakissoista. Nyt on tammikuu jo pitkällä, mutta en anna sen haitata. Ihan lähipäivinä on tulossa julki Tammikuun lukijakissa. Jatkossa käsken emäntäni olla täsmällisempi ja kääntää kalenterin aina kuun vaihteessa.

Minusta on hienoa, että minulla on ystäviä, jotka seuraavat kuulumisiani. On kivaa, että on muita kissoja eri paikoissa, jotka ovat omia persooniaan. Haluan esitellä heidät teille, sillä eivät kaikki pidä omaa blogia niin kuin minä, ainakaan vielä.

3. luukku: Joulukortti pohjoisen kaverilta

Joulupukki saattaa olla lähellä. Kuva: Eveliina Korhonen

Sain juuri tietää, että napapiiri tarkoittaa muutakin kuin oman navan ympäristöä, kun sain joulukortin pohjoisesta kaveriltani. Tuo kuvan kissa asuu napapiirillä ja on melkein kaksoisolentoni. Mutta täytyy sanoa, että lajitoverini saa nähdä ikkunansa läpi jotain, mitä minä en.

Tuo eläin, mitä kaverini kuvassa katselee, on joulupukin hevonen. Oikeasti sitä ei sanota hevoseksi, vaan poroksi. Niitä on kuulemma monta vetämässä joulupukin rekeä. En ole koskaan tuollaista nähnyt, mutta näyttää kuvassa aika jännältä.

Minä luulen, että joulupukki on tuolla aika lähellä, kun on lunta ja poro. Elämme jännittäviä aikoja. En ehkä malta mennä nukkumaankaan, jos vaikka tännekin tulisi tuommoista. Tosin porojen pitäisi lentää, että näkisin ne ikkunasta. Mutta niinhän joulupukin porot taitaa tehdäkin!

Näin ennen joulua on mukava muistaa ystävää esimerkiksi kortilla, kuvilla tai soittamalla. Vaikka ei aina näkisikään, voi silti kertoa, että on mielessä. Se on hyvä, että tietää, että on ystäviä.