4. luukku: Jouluradio

Joulu saa ihmiset ihan sekaisin, ja radionkin. Meillä ei yleensä edes kuulu radio, ellei pikkuemäntä käy vahingossa säätämässä nukkuvalolamppua, josta saattaa joskus kuulua jääkiekkoa. Mutta nyt meillä on soinut radio. Sieltä tulee kaikenmaailman joululauluja. Ja olen myös kuullut, että joissakin lauluissa kerrotaan kissoista.

Kuulin jo viime vuonna semmoisen laulun, jossa kerrottiin lihavasta kissasta jouluaattona. Se on hyvä laulu! Minä luulen, että se on jollakin tavalla yhdistelmä kämppiksestäni ja emännästä. Minä en nimittäin voi sanoa lukeutuvani lihavien kissojen joukkoon. Enkä emäntääkään oikeastaan lihavaksi kutsuisi, mahakkaaksi kylläkin!

Tuo Jouluradio, joka meillä kuuluu, on aalloilla vain osan aikaa vuodesta. Tänä vuonna se alkoi sunnuntaina ja jatkuu sitten ensi vuoden puolelle loppuen loppiaiseen. Sitä ja sen muita perheenjäseniä voi kuunnella myös netissä.

Minä ajattelin, että voisin olla avustajana ensi vuoden Jouluradiolle ja vastata sen ohjelmistosta kissa- tai muiden eläinaiheisten joululaulujen osalta. Ehkä Jouluradio voisi ottaa uuden osa-alueen kanavaperheeseensä: Eläimellistä joulua!

Kissan kuoro!

Emäntä laulaa semmoisessa poppoossa, jota varmaan kutsutaan Kissan kuoroksi. Ainakin melkein. Se kuoro sisältää monta laulajaa, joista aika moni tykkää kissoista.

Ne täyttää sata vuotta tänä vuonna ja juhlivat tänään. Minä en ihan usko, että ne on satavuotiaita. Mutta kuulemma on. Tai ainakin se kuoro.

Minä sain vähän vihiä siitä, mitä ne laulaa, kun emäntä on harjoitellut. Minusta kuulosti, että ne laulut kertovat myös kissoista. Ainakin Sydämeni kissa ja Kissa muuttaa meille. Tosin huomasin, että emännän nuoteissa ne oli väärin sanoitettu, mutta kyllähän minä osasin nuottien välistä lukea, että asia tuli selväksi.

Vielä tähän lopuksi haluan yhdessä kämppikseni kanssa onnitella sitä kuoroa ja maukua sata kertaa.

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Kämppikseni lähti jo muihin puuhiin.)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Ehkä saan kinkkua tästä kiitokseksi!)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Joko kohta olisi sata täynnä?!)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Ääneni kärsii jo...)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(...ja nyt myös emännän korvat.)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Olisikohan yksi maukaisu per vuosikymmen ollut tarpeeksi?!)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Nyt emäntä antaa varmasti minun nukkua sen vieressä.)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Täytyy käydä juomassa tässä välissä, kun kurkkua kuivaa.)

 

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Olisinpa tyytynyt sanomaan vain onnea!)

MauMauMauMauMauMauMauMauMauMau

(Vihdoinkin! Meni melkein sata vuotta!)

p.s. Emäntä osti mainostilaa minulta rapsutuksilla ja sanoo, että kuoron joulukonsertteihin olisi vielä lippuja tarjolla!

Musakisa

Emäntä teki tuohon otsikkoon kirjoitusvirheen. Oikeasti siinä pitäisi olla tietysti kissa. Mutta voisinhan minä joskus kisankin pitää! Ainakin televisiosta tulee paljon musakisoja. Moni niistä on laulukilpailu. Minäkin olen semmoisia seurannut.

Suosikkini! Täytyy katsoa läheltä!

Tuleehan tämä varmasti nauhalle?!

Jospa pääsisin backstagelle!

Paino

Meille tuli tänä iltana kummallinen esine. Se on tosi iso ja siitä tulee ääntä. Minä tarkastelin sitä vähän ja yritin tassuillani kurottaa noita valkoisia, mutta sitten pikkuemäntä rupesi painelemaan niitä mustia ja minä lähdin pois.

Se esine on soitin. Ja vaikka siinä lukee Fazer, se ei kuulemma ole suklaata niin kuin fazerit yleensä. Sitä sanotaan painoksi, koska se on niin painava. Tai ainakin melkein. Ainakin se ihminen, joka sen meille toi, sanoi, että se on painavampi kuin muut samankokoiset yleensä. Uskon, että siksi sen nimi on Paino.

Kämppikseni tykästyi siihen enemmän, mutta se ei yrittänyt soittaa sitä. Minä luulen, ettei kämppikseni ole läheskään yhtä musikaalinen kissa kuin minä. Minähän olen soittanut aiemminkin, ainakin niitä marakatteja. Kämppis vaan räppää ja mouruaa.

Kas, näin heiluu häntä

Eikö näytäkin kovasti siltä, että häntäni olisi kuin tahtipuikko? Se on sellainen, jolla näytetään monelle rytmiä, että kaikki tekisi yhtäaikaa tai ainakin tietäisi, milloin tehdä. Ja siis mitä tehdä? No vaikka soittaa, laulaa tai syödä kinkkua. Paitsi ei kinkkua tarvitse syödä samaan aikaan. Paljon parempi on, että kämppikseni syö hitaasti. Minä ehdin napata enemmän!

Tahtipuikko tuli mieleeni siitä, että emännän laulujutuissa on yksi henkilö, joka ei yleensä laula vaan heiluttaa tahtia. Niin emäntä ainakin kertoi ja olin uskovinani. Paitsi sillä ei ole puikkoa vaan kädet. Tai on sillä vissiin sellainen äänipuikko. Emännälläkin oli sellainen lainassa.

Ja tämä kaikki tuli mieleeni siitä, että emäntä on menossa laulamaan johonkin kaupunkiin, missä on sävel. Sävel on semmoinen ääni, mikä tulee siitä äänipuikosta. Emäntä sanoi, että se on A. Mutta eihän kaupungin nimi voi olla vain yksi kirjain? Tämä on aika vaikeaa kissan käsittää. Huomattavasti tutumpaa minulle on loru "A, B, C, kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen."

Viisuillaan

Heh, meinasin muuttaa tämän viikon ajaksi blogini nimen Kissaillaan-blogista Viisuillaan-blogiksi. Mutta en sitten kuitenkaan, koska kissan elämässä tapahtuu niin paljon muutakin kuin viisuja. Mutta tällä viikolla on taas ne euroviisut.

Ne oli myös viime vuonna ja jotain niistä jo silloin kirjoitin, mutta en ehtinyt kovin paljoa niitä analysoimaan, kun pikkuemäntä oli silloin matkalla ja emännän piti lähteä sitä hakemaan, eikä se ehtinyt toimia kirjurinani.

Emäntä kertoi, että ennenmuinoin viisut tuli kaksi kertaa vuodessa. Kerran oli sellaiset, missä laulettiin vain täällä Suomessa, sitten toisen kerran oli myöhään iltaan kestävät viisut, jolloin laulettiin monella kielellä. Nykyään viisuja on jatkuvasti. Talvella on monena iltana viisuihin liittyvää ohjelmaa, nyt keväällä on ainakin kolmena päivänä ihan sellainen ohjelma, missä voi äänestääkin

Viisuihin liittyy jonkinlainen musiikki ja äänestys. Ja tanssi ja hulabaloo. Minun mielestä kissat liittyvät myös euroviisuihin. Monen kissan nimi on Viiru, ja se on melkein kuin viisut. Kyllä siinä on yhtymäkohtaa kerrakseen!

Minä soittelen, minä soittelen

Olen soitellut viime aikoina aika paljon eri soittimia. Meillä on monia semmoisia, jotka soi, kun niitä liikuttaa, näpyttää tai jotain muuta tekee. Ainakin meillä on tuommoiset Mara-Katit (emäntä: Ne ovat marakassit.). Ne ovat varmaan jotain kissamaista alkuperää. Mutta ne on aika liukkaat, niin ei pysyneet tassuissa kovin hyvin, kun yritin ottaa. Hassu ääni niistä ainakin lähti, sellainen rapiseva.

Tiistaisin meillä on aina isännän ja pikkuemännän kanssa bänditreenit, kun emäntä on laulamassa muualla. Usein minä olen lähinnä harjoitusyleisönä, mutta tällä viikolla halusin soittaa vähän kitaraa. Siitä ei kukaan ehtinyt ottaa kuvaa tai videota. Luulen kyllä, että pikkuemäntä oppii pian ottamaan kuvia meistä, kun se osaa jo laittaa melkein itse muumilaulun päälle emännän kännykästä.

Emännällä on sellainen putkimainen soitin, mihin pitää puhaltaa, että tulee ääntä. Minä en ihan vielä ole saanut ääntä siitä, mutta aika hassulle se haisee. Sellaiselle metalliselle, melkein korulle. Minusta soittimet on aika kivoja, mutta en ole vielä päättänyt, mikä olisi minulle sopivin instrumentti. Tuo on hassu sana, melkein kuin se silmälasikauppa.

7. luukku: Joulusäveliä

Minä luulen, että vauva osaa kaikki maailman joululaulut, kun oppii puhumaan ja laulamaan. Sen verran joulumusiikkia se täällä saa kuulla! Emäntä laulaa, isäntä soittaa, emäntä soittaa, radiosta kuuluu, levyt soi. Vauvakin soittaa jo itse ja hyräilee. Minä ja kämppikseni osaamme jo sulkea sopivasti korvat tai maukua mukana. Ei musiikki meitä häiritse, se on ihan kivaa oikeastaan. Ja joulumusiikissa on paljon hauskoja juttuja. Esimerkiksi sellainen kilinä, hassut sanat ja se, että aikuisetkin on joskus kuin lapset. Iloisia ja leikkisiä.

Siitä olen huolestunut, että kissa- tai Leijona-aiheisia joululauluja löytyy varsin vähän laulukirjoista. Onneksi varsin vähällä vaivalla saa kissan mukaan moneen. Ihmettelen, miksi lauletaan "Porsaita äidin oomme kaikki" eikä "Kissoja äidin oomme kaikki"?! Kyllä minä ainakin mielummin olisin kissa kuin possu, jos olisin ihminen! Ainakin joulun aikaan. Ja aina muulloinkin. Tästä pääset virkistämään muistiasi kuorosuunnitelmieni ja joulukonserttiohjelmistoni osalta.

Emäntä on menossa tänään laulamaan joulukonserttiin. Minusta olisi kivaa päästä mukaan, koska kuulin, että siellä voisi olla paljon rapsuttajia. Sitä paitsi olisi hauskaa kuulla, kun sävelet jäävät soimaan.

Musiikkia korville

Äänenavausta.

Emäntä on kova laulamaan. Viikonlopun se oli kuulemma laulamassa, kun se oli poissa kotoa. Ja vauva saa päivässä kuulla vaikka mitä lauluja. Siitä olen kyllä oikein iloinen siitä, että monissa lauluissa kerrotaan kissoista. Paitsi ei kyllä niissä lauluissa, joita emäntä harjoittelee papereiden kanssa. Ne on ihan outoja lauluja, kun ei niistä aina saa selvää, mitä niissä lauletaan. Emäntä kertoi, että ne on kuorolauluja, ja että joku toinen stemma laulaa välillä sanoja tai melodiaa.

Minusta on hassuja sanoja nuo kuoro, stemma ja melodia. Emäntä selitti minulle, että tuo stemma tarkoittaa alttoa tai tenoria tai jotain semmoisia. En ihan varma ole, mitä ne tarkoittaa, mutta ne on varmaan musiikkia. Ei ne ainakaan syötävää ole. 

Tiedän, että kissatkin osaa laulaa. Aristokateissa ja Cats-musikaalissa ainakin. Minäkin osaan laulaa. Kämppikseni räppää mielummin, kun se mouruaa niin terävästi. Mutta minun ääni on kaunis, hento ja lyyrinen, niin ainakin emäntä sanoi.

Voisin ehkä perustaa kissakuoron, mutta en kyllä tiedä, olisiko se kollikuoro vai sekakuoro. Sen nimi voisi olla Leijonan Laulajat. Laulaisimme vain kissa-aiheisia lauluja. Joulukonsertissamme olisi ainakin seuraavat kappaleet: "Hei, tonttukissat hyppikää!", "On kissa syntynyt meille", "Kissojen jouluyö", "Taas kaikki kauniit kissat" ja "Kissan kotiin tuoda saamme".

Kirkosta viisuihin

Olin tänään jalomielinen ja annoin päivänsankarin saada palstatilaa blogistani. Kehräävät onnittelut kämppikselleni!

Tämän aamun lehdessä (HS) oli mukava kuva Ahvenanmaalta, jossa oli kirkossa kissa. Minua voisi tuommoinen kirkkokissailu kiinnostaa. Olen kuullut, että kirkot on aika isoja paikkoja, ja niissä on monta penkkiä, mihin käpertyä päiväunille. Siinä kuvassa oleva kissa oli kyllä aika paljon minun näköinen, mutta jotenkin luulen, että se oli tyttökissa.

Tämän kuvan voisin laittaa profiilikuvakseni, jos vaikka hakisin tyttökissakaveria.

Kirkossa on kuulemani mukaan myös usein musiikkia. Minä olen aika tottunut musiikkiin. Emäntä laulaa paljon ja illalla meillä soi yleensä semmoinen miesäänimusiikki semmoisesta laitteesta. Emäntä kertoi, että niitä lauluja voi kuulla kirkossa. Aika rauhallisia ja mukavia lauluja ovat, niihin voi jopa nukahtaa. Otin taas hiiren kauniiseen tassuuni ja selvitin, että kyseessä on Samuli Edelmannin virsilevy.

Mutta eilen ja muutama päivä sitten tuli tv:stä vähän erilaisempaa musiikkia. Ne on euroviisut. Ja tiedän, että huomenna ratkeaa voittaja. Euroviisut on sellainen tapahtuma, jossa on monenlaisia musiikkiesityksiä eri maista. En ihan kaikkia ymmärrä, jotkut on aika kamalia, mutta osa on jopa Leijonan korviin ihan kuunneltavia. Usein niillä ihmisillä on jotain hassuja vaatteita ja kiemuroita, sitten siellä liehuu paljon lippuja, ja lopuksi siellä sanotaan numeroita. Viimeiseksi se, kuka saa eniten numeroita, voittaa ja saa laulaa uudestaan. Silloin kun se laulaa, sataa sellaista hassua silppua. Minusta olisi kivaa ottaa niitä silppuja kiinni. Semmoiset on euroviisut.