Ei lapsiperheeseen?

Emäntä kertoi, että varsin monen kissan kohdalla Hesyllä on maininta, että ei lapsiperheeseen. Minä luulen, että aikanaan minullekin olisi voinut tulla moinen maininta. Mutta ajat ovat nyt erit, ja meidän tapauksessa lapset ovat tulleet kissaperheeseen. Onkohan sellainen kielto olemassa lapsille? Ei lapsia kissaperheeseen?

Vaikka minä välillä kovasti kritisoinkin sitä, että emännän aika menee liiaksi noiden pikkuihmisten kanssa, niin olen minä ihan hyvin sopeutunut siihen, että meillä on pieniä, ja ne minuun ja kämppikseeni. Katsokaa vaikka.

Sitä edellinen osoitteeni

Meidän ihmiset kävi tänään katsomassa vanhoja kotikulmiani. Emäntä ja pikkuihmiset oli siellä ensimmäistä kertaa. Vaikka asukkaita olikin useita, minun vanha huoneeni oli tällä hetkellä tyhjä.

Ne osti sieltä myös tämmöiset t-paidat. Niissä lukee Kissavoimaa! Ne on superkissankariasu. Jos tuommoisen paidan laittaa päälleen, muuttuu superkissankariksi! Emäntä saa teettää itselleen pian uudet käyntikortit, jossa titteli on sihteerini ohella superkissankari. Heh. Saa nähdä, mitä siitä seuraa.

Kuva Hesyn sivuilta. Emännän kappale on musta.

Siitä tulikin mieleen, että pitäisikö minun teettää Leijona-t-paitoja? Tosin emäntä sanoi, että jääkiekkomaajoukkueen paitoja taitaa olla jo lähes joka toisella, joten ne saavat muistuttaa myös minusta!

Melkein solmussa

Emäntä on huonosti ehtinyt taas toimimaan sihteerinäni. Vielä huonommin se on ehtinyt rapsuttelemaan minua. Sen vuoksi olenkin piiloutunut usein isännän vaatekaappiin, salaiseen paikkaani, jonka nyt teille paljastin.

No, täytyy tunnustaa, olen minä käynyt usein pikkusiskon sängyssä sekä juossut kämppikseni kanssa. Tässä yhtenä päivänä pikkuemäntä jäi jalkoihin ja kaatui, kun me ei ehditty väistää. Olen myös seuraillut monenlaisia kissajuttuja netistä, mutta nyt emäntä ei ehdi kuunnella minun ajatuksiani niistä.

Blogeja olen lukenut myös, ja olen kyllä kateellinen monille blogiystävilleni, koska monellakaan ei ole tämmöisiä pikkuihmisiä viemässä emännän kaikkea aikaa, vaan heidän emäntänsä ehtivät ottaa hienoja kuvia, rapsutella, hemmotella ja kirjoittaa blogia.

Mutta tykkään kyllä kovasti siitä itkuohjelmasta, joka näkyy perjantai-iltaisin, sillä emäntä katsoo sitä (tosin yleensä koneelta vähän myöhemmin, kun pikkuihmiset ovat nukahtaneet) ja ottaa minut syliinsä ja rapsuttelee minua. Enkä ole vielä ainakaan kastunut pahasti.

Kuuluisa kissa 17: Pommi-kissa

Kuva: Keuruun musiikkileiri

Syyskuun viimeinen kuuluisa kissa on räjähtävästä nimestään huolimatta suhteellisen rauhanomainen Pommi-kissa. Pommi-kissa on harmaa ja puhuu stadilaisittain. Kuten moni muu kuuluisa kissa esiintyy tämäkin kissa yleensä jonkun toisen kanssa. Ja tässä tapauksessa se toinen on Gommi-jänis.

Gommi ja Pommi ovat esiintyneet televisiossa, erilaisissa ilmoituksissa ja levyllä. Pommi on aika tavalla erilainen kuin monet esittelemäni kissat, jotka seikkailevat piirretyissä. Nimittäin on suhteellisen harvinaista, että kissa levyttää.

Pommi ja Gommi siis laulavat ja soittavat lapsille. Pommi-kissa laulaa ja soittaa harmonikkaa. Minusta laulu on oikein hyvä harrastus, heti kehräyksen ja maukumsen jälkeen paras äänentuottomuoto. Emäntäkin on kova laulamaan, ja pikkuemäntä toivomaan lauluja. Jos vielä olisi sellaisia lasten toivelauluohjelmia, niin pikkuemäntä soittaisi semmoiseen ihan varmasti!

Kuuluisa kissa 16: Tom

Kuva: cartoonsimages.com

Tämän viikon kuuluisa kissa Tom esiintyy yleensä aina kaverinsa Jerryn kanssa. Jerry on hiiri, jota Tom-kissa aina jahtaa, mutta Jerry pääsee aina karkuun. Parivaljakko muistuttaa hyvin paljon Tipiä ja Sylvesteriä, jonka esittelinkin pari viikkoa sitten.

Tom seikkailee niin sarjakuvissa kuin piirretyissä, ja alkaa olla hyvinkin kissojen eläkeiässä, sillä hän teki ensiesiintymisensä miltei 75 vuotta sitten! Tom on tietysti siivittänyt myös Jerryn vanavedessään Oscar-voittajaksi. Mielestäni kyseisen pystin olisi voinut antaa ihan pelkästään Tomille, sillä hän se kovemman työn on tehnyt ja jaksaa yhä yrittää. Oikeus ja kohtuus olisi, että saisi joskus Jerryn kiinni. Hiiriä maailmassa kyllä riittää.

Jotkut pitävät Tomia turhan väkivaltaisena, mutta minä sanon Tomin olevan vain turhautunut siihen, ettei saa koskaan Jerryä kiinni. Siinä keinoja miettiessä voi tietenkin tulla mieleen vähän kyseenalaisiakin menetelmiä. Voisi kyllä olla terveellisempää suunnata tarmoa johonkin muuhun ja ottaa mielummin vastaan rapsutuksia kuin vasaran paukahtamisia päähän.

Hiiret loukussa ja kalat verkossa?

Emäntä ja pikkuihmiset ovat poissa, niin minulla on aikaa pohdiskella asioita. Löysin pikkuemännän kätköistä tämmöisen paperin, joka taitaa olla kartta tai jokin esite. Ne kävi taas vähän aikaa sitten siellä paikassa, missä voi katsella kaloja. Kerroinkin siitä kerran blogissani.

Nuo kalojen kuvat saivat minut miettimään, että meitä bloggaajakissoja kyllä on, mutta onko blogia pitäviä kaloja? Tai hiiriä? En olekaan perehtynyt. Että voisiko näin blogin ja verkon välityksellä harjoitella virtuaalista jahtia hiiren blogikoloon tai kalan blogiparveen? Kirjottavatko hiiret ja kalat mahdollisissa blogeissaan suuresta vaanivasta virtuaalivaarasta? Sillä epäilemättä niiden suurin pelko on varmasti se, että joutuvat kissantassuihin. Niin minä ainakin uskon.

Sinä Lukijani tietysti pohdit sitä, kuinka minä olen pystynyt kirjoittamaan ilman emännän sihteerinpalvelujen läsnäoloa. No, voin kertoa salaisuuden. Minulla on emäntään etäyhteys. Sitä voisi kutsua myös Viralliseksi PalvelijaNäkymäksi. Emäntä nimittäin on hyvä olemaan verkossa. Ja siksi toivonkin, että kirjoittaisit kommenttikenttään omia blogivinkkejäsi meille yhteiseksi seurantakohteeksi. Kissa-, hiiri- tai ihmisblogeja, mitä vaan. Kiitos, mau kur, jo etukäteen!

Kuuluisa kissa 15: Katti-Matti (Heathcliff)

Kuva: fi.wikipedia.org

Tämä kuuluisa kissa on jälleen väriltään sydäntäni lähellä. Katti-Matti on monien muiden kuuluisien kissojen tavoin sarjakuvahahmo, ja ikääkin sillä on yli 40 vuotta. Jotkut saattavat muistaa Katti-Matin samannimisestä sarjakuvalehdestä, joka ilmestyi 1980-luvulla. Nykyisin kyseistä nimeä kantaa Kissojen katastrofiyhdistyksen jäsenlehti.

Katti-Matin isä on vankilassa, ja Katti-Matti on joutunut kasvattamaan pitkälti kadulla itse itsensä. Mutta sitten Muskotin perhe pelastaa kissan itselleen lemmikiksi. Katti-Matin isännän, jos sitä poikaa nyt isännäksi voi sanoa, nimi on Jussi. Katti-Matti tykkää Sonja-nimisestä tyttökissasta. Voi olla, että meillä on Katti-Matin kanssa yhteistä myös se, että minunkin isäni on ollut vankilassa, jos sellainen kissoille on oikeasti olemassa. Tai onhan niitä, mutta ehkä eri syistä. En voi olla varma, koska en muista isääni.

Katti-Matti tekee paljon jäyniä saavuttaakseen tavoitteensa. Hän rakastaa kalaa, ja siksi hänen keppostensa kohteeksi osuu usein kalakauppias. Minäkin olen syönyt kalaa, joskus olin ihan hulluna muikkuihin, mutta nykyään olen enimmäkseen lihansyöjä. Mielummin kinkkua kuin lohta minulle, kiitos!

Täältä löydät lisää tietoa Katti-Matista.

Hännänpurija

Salakuvasin seuraavan episodin, joka tapahtui eilen. Onneksi kohteena en ollut minä. En kyllä edes ajautuisi moiseen, koska olen kaukaa viisas. Näin jo ensimmäisestä kuvasta, mitä tulee tapahtumaan.

Kämppikseni tuntoherkkyys vaikuttaa olevan jo aika huono, liekö jo niin vanha. Se ei nimittäin liikahtanut tai edes inahtanut, vaikka pikkusisko veti hännästä kahdella pienellä tassullaan ja pisti sen suuhunsa. Pikkuemäntä ei tuommoista tee, ainakaan enää, mutta tuota pikkusiskoa täytyy tarkkailla. Ties mihin muuhun se kykenee!

Nyt menen valmistautumaan illan kisseportaasia varten. Kello 20 pärähtää taas. Vuorossa on Kuuluisa kissa numero 15. Arvaatkos jo, kuka voisi olla kyseessä?

Pepsi-Kolan päivä kirja

Täs onki ollu vähä aikaa hiljais eloo mut nyt mä sain taas kirjottaa tai siis emäntä sai kirjottaa mut mä sanon sille mitä. Tää vois olla vaikka mun päivä kirja sillon ku mä saan kirjottaa.

Jos mä vaik alottasin nii että 

Raks päivä kirja

Mä oon huomannu et mäntä on vähä kuu hullu tai siis et se ei oikee kestä sitä et Leiona on vähä levoton ku on kuu. Siis se iso möllykkä taivaal. Et se ravailee öisin ja kaipaa rapsutuksii ihan paljo. Lejona siis. Tai ehkä mäntä itekki, en oo vaa huomannu.

Mut mä oon makoillu noja tuolilla ja sit sen alla ja pikku männän sängynalla. Ja sit kerran päivässä mä oon käyny lenkil nii et oon käyny iha sohvantakanaki. Ja joskus oon oksentanu ku karvoja on menny mahaa ku oon pessy itteeni. Ja sit mä oon viel leikkiny vähä pikku männän kaa mut jos noi pikku ihmiset huutaa mä meen äkkii pois koska mul on viel hyvä kuulo.

Aamupesu

Huolellinen pesu on hyvin tärkeää.

Unihiekat silmistä pois!

Tassut pitää puhdistaa hyvin.

Tästä se päivä alkaa.

Synttäripäiväni ikuistukset

Vietin oletettuja synttäreitäni keskiviikkona. Päivä oli melko tavallinen päivä, mutta sain minä sentään hieman erityishuomiota, kun ahkerasti sitä pyysin.

Mielummin olisin ottanut kinkkuun käärittyjä katkarapuja hiirikastikkeella.

Sain sentään loikoilla isännän jalkojen päällä.

Ja lahjankin sain. Se on yksi noista kolmesta.

Oho, se taisi liikkua katseen voimalla.

Jos nyt ihan varovasti kokeilisin...

Nappasin sen!

#kutsumua

Osallistuin jo tässä viikolla Suomen Lukiolaisten Liiton kiusaamisen vastaiseen kampanjaan julkaisemalla kuvani eri sosiaalisen median välineissä. Kampanjassa on tarkoitus rakentaa ilmapiiriä, jossa jokainen on hyväksytty omana itsenään.

En tuosta ilmapiirin rakentamisesta paljoakaan tiedä. Ehkä semmoisen ilmapiirin voi rakentaa pikkuemännän legopalikoista, jos ne vaan jotenkin saisi pysymään ilmassa. Omana itsenään hyväksytty -puoli siitä on taas minulle ihan selvää hiirenlihaa.

Muistelen esihistoriaani eli aikaa ennen Hesyn huomiin ja isännälle tuloa. Joku saattoi sanoa minua hylkiöksi, ainakaan kukaan ei minua kaipaillut. Voi siis sanoa, että olen ollut kiusattu hiljaisesti. Mutta nyt on elämäni oikeaa kissanelämää, ja ainakin joskus voin tuntea olevani rakastettu. Silloin kun emäntä ottaa minut viereen tai syliin. No ehkä joskus muulloinkin.

Haluan omalla esimerkilläni muistuttaa, ettei pienempiä saa kiusata, eikä isompiakaan. Ei myöskään samankokoisia. Ja kiusaamista on myös ulkopuolelle jättäminen. Eikä kaveria saa jättää. Yhdessä on hauskempaa.

Kuuluisa kissa 14: Sylvesteri

Kuva: en.wikipedia.org

Kisseportaasisarjani kuuluisista kissahahmoista palaa taas blogiini kesätauon jälkeen, sillä kuten lupasin, näitä tulee ihan 20 kaiken kaikkiaan. Edellisiin kuuluisiin kissoihin pääset helpoiten tutustumaan, kun klikkaat tämän tekstin alla olevaa tunnistetta "kuuluisa kissa".

Tällä kertaa esittelen teille Sylvesterin, joka on oikein kiltti ja fiksu kissa, jota ilkeä keltainen Tipi-lintu kiusaa. Ainakin niin minä tilanteen tulkitsen, vaikka monet luulee, että Sylvesteri olisi ahne ja ilkeä, joka yrittäisi napata Tipiä. Mutta minkä kissa luonnolleen mahtaa? Aktiviteetteja täytyy olla. Mutta Tipi on se pääpahis, sillä aina, kun Sylvesteri yrittää no, sanotaanko vaikka, että leikkiä Tipin kanssa, Tipi muksauttaa Sylvesteriä vasaralla tai jotain muuta ikävää.

Sylvesteri ja Tipi seikkailevat piirretyissä, animaatioissa ja sarjakuvissa. Sylvesteri viettää ensi vuonna ensiesiintymisensä 70-vuotisjuhlia, eli ikäkissasarjassa on hän, kuten moni aiempi kuuluisa kissa myös.

Minulle ja Sylvesterille on yhteistä se, että olemme molemmat hyvin yritteliäitä, emmekä lannistu pienestä. Nähdäkseni olen kyllä huomattavasti Sylvesteriä älykkäämpi, vaikka hän ihan fiksu onkin.

Leijonan päivä

Tänään on minun päiväni! On kulunut tasan kahdeksan vuotta siitä, kun tulin isännän luo. Muistan sen päivän kuin eilisen. Iäisyys, joka on mennyt ohi silmänräpäyksessä. Sitä sietää siis juhlia.

Isäntä halusi toisen kissan, kun kämppikseni tunsi olonsa hyvin yksinäiseksi. Se oli kuulemma maukunut aina kovaan ääneen, kun isäntä oli tullut kotiin. Isäntä kuuli jo alaovelle sen itkun. Mutta sitten saavuin minä, suoraan Hesyn hoivista, luonnollisesti pelastamaan tilanteen.

Mutta ei sen enempää kämppiksestäni, koska tänään on Leijonan päivä. Aion viettää päivää vaatien huomiota, rapsutuksia ja herkkuja. Joskus täytyy olla oma-aloitteinen muistuttaja, sillä olen huomannut, ettei emäntä saati isäntä muista aina asioita. Uskon kuitenkin tämän päivän sujuvan hienosti hemmoteltavana.

Ensi vuonna pidänkin juhlat oletettujen pyöreiden vuoksi. Niihin juhliin olette kaikki tervetulleita!

Rumpu

Isäntä osti minulle uuden nukkumapaikan. Testaan sitä.

Kuulin, että siitä tuli jotain ääntä. Se sai minut jammailemaan.

Mutta sitten isäntä tömisteli lähelle ja käski minut alas. Isäntä sanoi, että kyseessä on djembe-rumpu ja se on kaukaa Afrikasta. Haistoinkin siitä lajitovereitteni (=leijonien) kutsuhuudon!

Nukuttaisko vielä?

Olen nyt useana aamuna halunnut emännän viereen. Ja illalla myös. Ja yölläkin. Ainakin aina silloin, jos pikkuemäntä ei ole siihen yön aikana tunkeutunut. Olen muistutellut emäntää siitä, että minä olen olemassa. Minusta tuntuu, että sen tärkeysjärjestys on vähän vinksallaan, kun minä saan niin vähän rapsutuksia ja pikkuihmiset ihan hirmuisesti pusuja ja muuta huomiota. Onneksi silläkin on hetkensä.

Uskon, että se laittoi tarkoituksella tuommoisen yöpaidan päälleen, koska tiesi, että minä olen tulossa viereen. Siinä nimittäin lukee, että se luulee tykkäävänsä minusta. Minä tiedän, että se tykkää minusta! Kukapa ei?