Karvanlähtöaikaa

Ai minullako?! Älä puhu hassuja.

Emäntä on harjaillut minua ja kämppistäni viime päivinä vähän aiempaa enemmän. Toki on sitä täytynyt vaatiakin ja ehkä hienovaraisesti vihjailla. Näin kesäaikaan on hyvä vähän pienentää lämmitystä, jotta voi loikoilla lämmössä.

Olen joka päivä pyytänyt päästä ulos. Muutaman kerran olen onnistunut menemään rappukäytävään, mutta en ole päässyt tutustumaan vielä henkilökohtaisesti peipon- ja lokinpoikasiin, joita kämppikseni on vahtinut ikkunasta.

Tänään enmäntä vielä kiusasi minua laittamalla sellaisen ihanan ruohojutun parvekkeelta pois. No myönnetään, otan siitä helposti överit ja sitten saattaa ehkä ihan vähän tulla paha olo. Yritin näyttää taitojani kiipeämällä parvekkeen lasihyllyyn sen himoissa, niin siksi emäntä sen otti pois. Nyt saatan vain haaveilla siitä, harjaamisesta ja ulospääsystä.

Uutiskatsaus

Uutisbongari!

Tällä viikolla olen lukenut paljon lehtiä, kun meille tulee taas se pienennetty iso lehti. Olen myös seuraillut kissa-aiheista uutisointia netissä, ja ilokseni olen huomannut, että kissamaailmassa tapahtuu paljon. Emännän lehdissäkin on ollut silloin tällöin jotain kissamaista.

Luin ihmisestä, joka käyttää käsitöissään kissankarvoja. Ihailtavaa! Ja kun googlailin (heti kun emäntä löysi hiiren, joka oli kadoksissa, mistä emäntä ehti jo syyttää minua, vaikka oli itse sen piilottanut), löysin sellaisia ihmisiä enemmänkin. Kämppikseni karva ei varmaankaan sellaiseen sovellu, kun on melko karkeaa, mutta minun karvani on paljon pehmoisempaa. Siitä tulisi vaikkapa ihania palloja.

Sitten se punatukkainen täti, josta olen aiemminkin lukenut, oli käynyt ulkomailla ja keskustellut kissoista jonkin maan vallankahvassa olevien kanssa. Hyvinkin poliittista uskaltaisin väittää!

Ilokseni sain myös lukea, että kissavideofestivaali on tarkoitus järjestää uudestaan! Ehkä minunkin leffatähteyteni voisi saada semmoisesta tapahtumasta sopivasti buustia. Tosin kovin merkittäviä pääosarooleja ei minulla vielä ole plakkarissa. Siitä saatte syyttää kyllä vain emäntääni, joka on aika onneton ohjaaja/kuvaaja.

Taidankin myös jatkossa tarkastella tarkemmin kissauutisointia. Se on hyvä, että meistä puhutaan! Ja sen vinkkaan teille, Rakkaat Lukijani, että jos haluatte ehdottaa blogiani Suureen blogikilpailuun Suomen parhaaksi blogiksi, laittakaa viestiä perusteluineen osoitteeseen kuukausiliite@hs.fi

Harjaa minua!

Näin talviaikaan meillä kissoilla, vaikka oleskelisimme vain sisällä, on paksut turkit. Emäntä on vihdoin ottanut taas harjan käteensä ja hemmotellut minua ja kämppistäni viime päivinä.

Minä tykkään siitä, kun minua harjataan, mutta emäntä sanoo, että kämppikseni vasta siitä tykkääkin. Suorastaan rrrakastaa. Se tepastelee edestakaisin siinä harjan alla, yrittää joskus näykkäistä harjaa. Minä vain makoilen ja kehrään, tai ainakin tänään tein niin. Voi olla, että olen joskus saattanut kiemurrellakin innostuksissani. Enkä ehkä ihan aina ole pysynyt paikallani, jos minua on harjattu seisaaltaan. Mutta ainakaan en ole joka kerta yrittänyt tassullani ottaa kiinni harjasta.

Olen kuullut, ettei kaikki kissat tykkää harjaamisesta. Ihmettelen sitä kovin, koska harjaaminen on yksi parhaimmista tavoista saada rapsutuksia pitkään.

Vaikka pahin karvanlähtöaika sijoittuukin lämpimämmälle vuodenpuoliskolle, saattoi meistä jokunen karva irrota harjaan. Isäntä meinasi niitä jo hyödyntää tyynyntäytteeksi tai johonkin muuhun.

Olisipa ihanaa antaa jollekin lahjaksi tyyny, joka on täynnä minua! Ehkä pitäisikin tallettaa tipahtelevia karvojani ja hyötykäyttää niitä ensi jouluna lahjoihin. Olenhan minä aikamoisen pehmeä.