Ota edes nyt kuva!

Emännällä on ollut vaikeuksia saada kuvattua minua viime päivinä. Se on varmaan unohtanut, miten kameraa käytetään.

Tänään ja eilen se teki jotain paperi- ja pahvijuttuja. Eilen yksin, tänään pikkuemännän kanssa. Emännällä oli sellaiset hauskat liikkuvat jutut kädessä. Minä yritin ottaa niistä kiinni, kun emäntä leikkasi paperia. Emäntä ei kylläkään ollut kovin riemuissaan asiasta, sillä se meinasi leikata viiksikarvaani. Se sanoi, että kyseessä oli sakset. Ja se koko touhu oli kyllä aikamoista askartelua. Harmi, ettei tullut ikuistettua.

Toisilla on oikeastaan vain kuvia blogeissaan. Kuulin myös, että usein ihmiset tykkäävät seurata netistä lähinnä kuvallista sisältöä. Vaikka kuva kuinka kertoisikin tuhat sanaa, en usko, että minun ajatusteni monikerroksisuus tulisi pelkissä kuvissa esille. Ei varsinkaan emännän kameralla tai puhelimella otetuissa.

Vaikka olenkin hyvä poseeraamaan, ei emäntä muka ehdi kuvaamaan. Kuulemma siihen tarvitsee kaksi kättä, ja yleensä sillä on pikkusisko toisessa kainalossa, kun se on vapaana niin kamalan kova menemään. Esimerkiksi minun ja kämppikseni ruokia se on käynyt maistelemassa, vaikka omia ruokiaan ei aina suuhunsa pistä. Kunhan sekin saa kinkkua, aion ehdottaa vaihtokauppaa!

Leijona ja kirahvi tuoliviidakossa

Katse kertoo

Mä oon taas ihmetelly et miks täällei oo isäntä kotona. Eikä oo pikku mäntäkää. Pelkkä emäntä ja Leiona. Mä luulin et ne muutki tulee ku emäntä tuli muttei ne tullu vaik mä olin ovella vastassa. Ne on taas jossai.

Mut emännällä on ollu siks mahrollista ottaa meist kuvii ja sit viel se on harjotellu jotai ohjelmaa joka ei oo telkkarissa. Se ohjelma tekee kuvista parempii ehkä. Mut mä vähä epäilen ku ei se oo telkkaris. Mä oon kattonu kyl telkkarii jos siel on eläimii. Joskus on.

Ja nyt meil on ollu taas kaks hiekkistä. Se on kivaa ku voi levittää hiekkaa lattialle. Ja pahviiki mä vähä testasin mut emäntä ei tykänny. Ja sit viel mä oon vähä käyny emännän vieres kehräämässä mut toi Leiona on enemmän siinä enkä mä niin paljoo.

Täs on pari kuvaa musta. Emäntä osaa ottaa musta sellasii kuvii mis mä näytän pieneltä. Oikeesti mä oon isompi. Vähä. Joskus mä voisin taas räpätä. Enskertaa!

Mun ääni

Mulla oli tänää paljo asiaa aamulla. Mä mourusin paljo. Räppäsin. Se oli musta kivaa ku me leikittiin Leijonan kaa. Oikeesti mun synttärit on huomenna eikä eilen. Melkovarmasti. 

Tänää meillä oli paljo vieraita mun synttäreillä varmaa. Ne oli kivoja ja mä menin niitä ovelle vastaa ja mä meinasin lähtee yksien perään rappuun sanoo moikat. Tääl oli pari pikku ihmistä ja ne silitti mua. Rapsutti isotki muttei nii hyvin. Niil oli kivoja kenkiä.

Ja mä kuulin et Leijona kirjotti et mä olin kaatanu kukka maljakon nii sinne Äf peehen. Se on kuulemma naama kirja. Leijona halus tehä sinne sivun. Ja mä sain sinne oman alpumiinin. Se on semmonen mis on mun kuvia.

Leikin alku

Pikkuemännällä on kivoja palikoita.

Mites se nyt noin meni?

Haistelen, onko se sittenkin syötävää?

Koskin sitä! Täytyy puhdistautua!

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Vahdin tätä, ettei kämppikseni vie!

Kaveri kuva

Mä teen enkat ku kirjotan tokaa kertaa tässä kuussa! Mutku tuli hyvä kuva!

Me otettiin vauvan kans tänää kaveri kuva. Se ei päässy johonki kerho kuvaan nii mä menin sohvalle ja se tuli mun vieree ja sit emäntä otti kameran ja räpsi menemää. Mä tykkäsin ku se vauva rapsutti mua. Leijona ei halunnu tulla mukaan.

Leijona yrittää ajaa mua pois siitä uuresta kopasta mut emmä lähre. Mä otin sinne mukaa mun joulu lahja lelunki. Viimeaikoina mä oon aamusin oottanu et pääsen päivä peiton alle makoilee. Emäntä on joskus luullu etten mä oo siellä vaik mä oonki. Mä oon hyvä piiloutuu.

Leijona halus parvekkeelle eilen ja isäntä unohti sen vähäks aikaa sinne. Mä kerron siks ku se ei varmaa ite sitä kehtaa kertoo.

Piilossa - kukkuu!

Kämppikseni olisi halunnut kirjoittaa, mutta minä asetin yhden ehdon sille: emännän on saatava ensin siitä onnistunut kuva. Sitten se saa kirjoittaa. Myhäilin viiksiini (olen luonnollisesti kollikissana mukana Movember-kampanjassa), sillä näin pimeään vuodenaikaan siitä on melko hankalaa saada onnistuneita kuvia, kun se on niin musta. Ja varsinkin, kun se liikkuu lähinnä iltamyöhään ja öisin.

 

Vauva on leikkinyt emännän kanssa sellaista hassua leikkiä, jossa mennään liinan taa piiloon ja sitten tullaan sieltä esiin ja sanotaan "Kukkuu!". Minä menin eilen siihen leikkiin mukaan. Emäntä harmitteli kovasti, ettei hän voinut samanaikaisesti ottaa kuvia. Emäntä laittoi liinan minun eteen, niin ettei vauva nähnyt minua, ja sanoi: "Missä Leijona , missä Leijona?" (Hän käytti kyllä oikeaa nimeäni.) Sitten minä nostin tassuani, painoin sen liinan alas, ja emäntä sanoi: "Kukkuu!" Vauva taisi tykätä siitä leikistä. Oli se minustakin aika kivaa.

Minä menen usein piiloon, muuallekin kuin kaappiin. Lehden alle, reppuun, yritinpä tässä yhtenä päivänä mennä emännän takin hihaankin, mutten ihan mahtunut. Sitten kun vauva kasvaa, me voidaan varmasti leikkiä yhdessä piilosta. Minä löydän vauvan ihan varmasti, koska tiedän kaikki piilopaikat täällä!