Juhla humua

Ku tässä nyt oon päässy kirjottelun makuun niin sain taas kirjottaa ku meillä oli juhlat. Siis mun juhlat ja vähä pikku männän.

Emäntä oli kyl unohtanu muutaman kynttilän kakusta enkä kyl saanu maistaakkaa sitä, mut ainaki mä näin sen ja sain sit katkiksiikin ja söin. Luulen et se unohti kymmenen kynttilää. Muutoin on kyl iha oikeen.

Ja sit mä vahdin ettei noi muut herkut jää syömättä.

Ja sit me Leionan kaa relattiin partsilla ku oli nii kuuma. Leiona sano et me ollaa kuin kaksi leijonaa savannilla. Mut mä oon kyl pantteri! Nii ja mä kuulin et kaukalossa oli enemmänki savanni väkee kuin vaa jellonat ku siel oli niitä seeprojaki ja ne o vissii melko kuuroja tai sokeita tai ehkä rampoja.

Pelkkänä korvana

Kuten kuvasta näkyy, olen pelkkänä korvana. Kuulin tänne kotiin saakka, mikä nimi vauvalle annettiin, vaikka ihmiset olivatkin jossain matkan päässä. Ennen kaikkea haistoin kakun päällä olevan kerman, jota haluaisin nuolaista.

Minusta tuntuu, että nuo ihmiset eivät aina ole ihan valppaina tai muista meitä kissoja, kun on muka niin monta muuta asiaa mielessä. Niillä ei selvästikään ole yhtä herkät aistit kuin meillä.

Sanotaan, että kissan värinäkö ei ole kovin hyvä, mutta minulla varmasti on. Tykkään erityisesti keltaisesta. Kuuloaisti on tietenkin erinomainen, ja kuulen paljon sellaista, mitä nuo ihmiset ei kuule. Hämärässä näen huomattavasti ihmisiä paremmin. Viikseni auttavat minua tuntemaan esteitä jo ennen kuin nenäni, turkkini tai tassuni koskisi niihin. Hajuaistini on myös erinomainen, minkä saatoittekin päätellä jo siitä, että haistoin kakkukerman.

Kissojen aistit ovat siis herkät ja erinomaiset, ainakin jos vertaa ihmisiin. Ihmiset yrittävät päteä järkeilyllään, mutta se ei aina auta. Ihminen saattaa syödä ruokaa, joka on jo aika pilalla, mutta me kissat ei. Siksipä kannattaakin testata kissalla. Tosin ei minulle maistu kaikki tuorekaan. Kinkku kyllä!

Vaputtaa!

Tässä soittelen pikkuemännän kanssa vappulauluja.

Näin toukokuun ensimmäisenä päivänä minua alkaa vaputtaa. Se tarkoittaa sitä, että silmiini piirtyy ilmapalloja ja serpentiiniä, kuulen korvissani paljon vappu-sanoja ja haistan nenässäni sokerimunkit ja rusinajuoman.

Olen kuullut, että toiset eivät tykkää ollenkaan rusinoista. Ei siinä juomassa eikä maksalaatikossakaan. Minäkään en ole mikään rusinoiden ystävä, mutta ne auttavat pikkuemäntää. Eikä meillä ole sitä juomaa tai maksalaatikkoa, mutta munkkeja on, koska emännän kaveri oli niitä leiponut.

Emäntä aikoo leipoa tänään kakkuja. Kuulemma sitä varten, kun vauva saa nimen lauantaina. En kyllä ymmärrä, miten kakut liittyvät nimensaamiseen. Ehkä se vauva laitetaan kakun päälle ja sitten kerrotaan sen nimi, tai jotain vastaavaa.

Minä tiedän jo sen nimen. Pikkuemäntäkin tietää, mutta kämppiksestäni en ole varma. Vappukin on nimi. Meillä on käynyt yksi Vappu-niminen, mutta sitä kutsutaan yleensä toisella nimellä.

Paljon onnea!

Tänään onnittelen 11-vuotiasta kämppistäni, huomenna 1-vuotiasta pikkuemäntää. Olenhan huomaavainen ja kohtelias kissa. Paljon onnea teille!

Kun onnitellaan, annetaan usein kukkia. Minäkin annan tämän kukkakuvan. Huomatkaa, että tuon maljakon kämppikseni kaatoi. Minä olin sillä välin kaukana untenmailla. Mutta kyllä nuo vihreät on kivoja aktiviteettileluja, joita pitää käydä vähintään pikkuisen silppuamassa. En niinkään noista värikkäistä tykkää.

Tein myös tämmöisen kakun. Ainakin melkein itse. Lähinnä se on pikkuemännälle, kun ei me kissat oikein välitetä makeasta. Kerma sinänsä kyllä kelpaa, mutta tuossa on muutakin mukana. Ja taitaa tuo olla vähän iso pala pikkuemännälle. No ehkä emäntä ja isäntä syö loput.

Kissakahvila

Luin vastikään lehdestä, että johonkin paikkaan on avattu kissakahvila. Ja kuulemma punaisen pallon maassa on sellaisia monta. Minusta se on tosi hieno juttu, varsinkin sellaisille ihmisille, joiden kotiin ei kissa mahdu. Mutta täällä Suomessa ei taida sellaista olla, vielä.

Kissakahvila on sellainen paikka, jossa on kissoja ja kahvia ja ihmisiä. Sitten ne ihmiset, jotka siellä käy, voi rapsutella kissoja samalla kun juovat kahvia. Tai en ole varma, juoko ne kahvia. Ehkä leikkivät vaan kissojen kanssa. Mutta niitä kissoja ei voi ottaa sieltä mukaan niin kuin jostain paikoista kahvia voi ottaa. Se ero siinä on.

Minä olen kyllä ajatellut, että eläkepäivilläni voisin ruveta pyörittämään sellaista kahvilaa. Minulla on kavereita, ketkä voisivat sinne tulla rapsutettavaksi. Ja emännällä on kavereita, jotka voisivat sinne tulla rapsuttajiksi. Niin ja te blogini lukijat voisitte kanssa tulla sinne käymään. Mutta siellä kahvilassa saisi kahvia ja kakkuakin ja pullaa. Ja kinkkua! <3