perjantai 31. tammikuuta 2014

Pötkötellään

Päiväunilla emännän kanssa. Mutta mikä ihme on tuo kirkas valo?

Ei saa häiritä! Pistä se kirkas pois!

Moikka vaan teillekin! Minä otan rennosti.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Jotain on tulossa

Minusta tuntuu, että alan rauhoittua. Olen nukkunut nyt monena päivänä melkein koko päivän. Minun ei tarvitse enää vahtia, että milloin emäntä lähtee tai tulee. Se on ollut jo monta päivää kotona ja uskon, että se on varsin pysyvää, ainakin jonkun aikaa.

Isäntä sitä vastoin on ollut paljon poissa ja tulee vasta yöllä. Mutta se antaa kinkkua meille, joten saa anteeksi sen, ettei ole illalla kotona. Sitä paitsi minä saan nukkua emännän vieressä siihen saakka! Tykkään tykkään!

Pikkuemäntä on kylläkin välillä vähän liian innostunut meistä, tosin ei se muuta tee kuin saattaa kailottaa isoon ääneen tai sitten tulee puskemaan, jos on sopivalla etäisyydellä. Yleensä minä katson silloin parhaaksi vaihtaa maisemaa. Joskus se sanoo emännälle, jos meitä ei näy, että "ettii". Ja sitten ne tulee etsimään.

Mutta minusta tuntuu, että tässä ei ole vielä kaikki, vaan jotain on tulossa. Pikkuemännän muutettua omaan huoneeseen jäi sen vanha sänky kuitenkin paikalleen. Ja sitten kellarista on haettu kaikenlaista sellaista tavaraa, mitä oli silloin, kun pikkuemäntä tuli meille, mutta ei ole ollut enää vähään aikaan käytössä. Enkä saa mennä enää emännän mahan päällekään. Tulee ihan tunne, että olen kokenut tämän ennenkin...

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Jäähyllä

Nyt ei ole enää niin kylmä, ettei parvekkeelle voisi mennä. Tai no kyllä minä sinne halusin kylmemmilläkin ilmoilla, mutta tosiaan en siellä viihtynyt. Emäntä sanoo, että minun pitäisi käydä aina välillä jäähyllä. Minusta olisi paljon parempi, että ovi olisi auki aina, kun minä olen parvekkeella, ja minä voisin vapaasti itse päättää, milloin sisälle tulen. Emännän mielestä se ei kuitenkaan ole hyvä idea. Hommaisi sitten edes kissaluukun!
Emäntä on sanonut minulle, ettei kärsällisyys ole suurin hyveeni (emäntä: kärsIVällisyys!). Se ei taida tietää, että kissalla ei ole kärsää vaan kuono! Se meinaa sitä, että olen viime aikoina ainakin ihan joskus harvoin maukunut vieressä, kun emäntä on tiskannut, eikä antanut minulle kinkkua ensin! Olen myös maukunut, kun nuo ihmiset on syömässä, että tulkaa leikkimään. Olen maukunut ulos ja parvekkeelle.

Toisin sanoen, olen taas ollut aika aktiivinen puhumaan. Ja pikkuemäntä yrittää matkia minua. Enemmän se nimittäin minulta kuulostaa kuin kämppikseltäni. Ai niin, niille jotka eivät siellä kuonokirjassa ole aktiivisesti, minun täytyy vinkata, että kehräsin siellä jo, vaikkei ihan sataa tykkääjää vielä tullutkaan. Saa tykätä vieläkin ja edelleen!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Kissan viisauksia

Kun pidän silmät kiinni, en näe mahdollisia virheitä.

Pysyt vaikka neulan päällä, kun keskityt muuhun kuin pystyssä pysymiseen.

Pysyttele asemissa ja ole valmis yllätyksiin!


tiistai 21. tammikuuta 2014

Kynnellä kiinni

On taas sellainen aika, että emäntä on päivät töissä. Silti minusta tuntuu ihan mukavalta, enkä ole juurikaan reklamoinut asiasta, koska minulla on sellainen kutina, ettei se enää kauaa ole. Ja jos meinaa olla, niin minä kyllä tiedän, mihin kynteni iskeä, jotta se pysyisi kotona. Nappaan kiinni paidasta!

Kämppikseni ei selvästikään näe yhtä pitkälle kuin minä, sillä koska pikkuemäntä ja isäntä on meidän varahoitajien luona käymässä, on kämppikseni emännän kotiin tultua ollut hyvinkin vihainen siitä, että emäntä on ollut töissä. Mutta eihän kämppikseni täällä yksin ole, jos se ei ole vielä huomannut, vaikkei ihmisiä päivällä ole ollutkaan kotona, koska minä olen kyllä täällä!

Emäntä on varsin mukavasti huomioinut illalla meidät, minut ainakin, rapsutellut ja ottanut viereen nukkumaan. Ja on kämppiksenikin jaksanut iltaisin hetken minun kanssani juosta ja kisata. Tosin minun mielestä se on ihan liian laiska, paitsi syömisessä ja hiekalla käymisessä. Siitä minä kyllä reklamoin, välillä äänekkäästikin. Onneksi emäntä ymmärtää minua!

torstai 16. tammikuuta 2014

Hampaiden kiristystä

Tehkääpäs sama perässä!
Tänään olen ollut varsin pohdiskelevalla tuulella. Johtuu ehkä siitä, että yöllä ravailin omaa moottoritietäni useita kertoja (emäntä: Ne on meidän tyynyjä! Ja talloit vielä useamman kerran hiuksilleni.) ja sammutin janoni emännän vesilasiin. Tänään on taas kuumapyykkipäivä, joten nautiskelen ja pohdiskelen pesukoneen päällä, vaikka tuo kuva tuossa todistaa, että olen tehnyt vähän muutakin.

Minä luulen, ettei se olekaan kuu, mikä pikkuemäntää valvottaa, koska nyt se nukkuu tosi paljon. Vaan sille on tulossa vaikeita hampaita. Ja se on antanut minun ja kämppikseni olla ihan rauhassa koko päivän!

Mutta uskon, että kuu, hampaat ja lumi liittyvät jollain tavalla yhteen. Ainakin nyt on kaikkea noista ollut ilmassa. Jotenkin se kuu pysyy ilmassa, vaikka vain öisin, lumi on ilmassa, mutta putoaa alas ja hampaat ovat melkein ilmassa, kun ovat suussa.

Melkein muistan omien hampaitteni tulon. Sen jälkeen pureminen on ollut paaaljon helpompaa. Minusta on välillä aika kiva vähän näykkäillä, pääasiassa kinkkua, mutta joskus myös emännän sormia, jos se yrittää rapsuttaa minua silloin, kun minä en halua. Ne kerrat ovat kyllä harvassa.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Veli hento karvainen

Nyt taitaa olla oikein sairastusaika, kun moni tuntuu olevan kipeänä. Minä en tosin ole, vaikka oksensinkin tänään. Olin vaan syönyt liikaa, täytyy tunnustaa. Mutta emäntä on ollut kipeänä ja isäntä. Ne on oksennelleet kanssa.

Pikkuemäntäkin on varmaan sairastunut johonkin kuuhulluuteen tai semmoiseen, koska on valvonut monta tuntia aina öisin. Ainakin minä katsoin, että kuu on nyt aika iso. Silloin me yleensä kämppikseni kanssa juostaan paljon öisin, jos kuu loistaa. Emäntä on valvonut sitten pikkuemännän kanssa, kun sen mielestä minä ja kämppis ei riitetä seuraksi pikkuemännälle.

Mutta minua se ei ole haitannut, että emäntä on ollut kotona ja isäntä makoillut kaiket päivät. Olen saanut kehrätä vieressä, ja emäntää olen hoitanut kehräyksin, suukoin ja välillä ihan pikkuisen kynsin ja hampain. Se on vain leikkiä, jotta muistaisi, että on elävien kirjoissa.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Sadun loppu

Jee, mä saan taas kirjottaa! Mut täl kertaa mä oon vähä surulline.

Se oli kivaa nii kaua ku sitä kesti. Nimittäin se et meil oli joulu kuusi. Mä tykkäsin siitä paljo! Makoilin aina sen alla piilossa ja kävin näykkimässä niitä hassuja rapisevia ja sit mä viel join sieltä vettäki. Se oli paljo parempaa kuin omast kupist.
Tämmönen se oli ku se tuli meille.
Pikkumäntä pelkäs mua ku mun seläs oli niit rapisevii. Kai se luuli mua jokski piikki sijaksi. Noi sano et ens jouluna taas tulee uus. Mut must on nii raakaa et toi kuusi vaa heitetää alas partsilta ja sit sitei enää oo. Nyyh.

Lährön hetkillä.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Päiväunilla

Olen aivan unohtanut kertoa joulukalenterini tuoksinassa, että pikkuemäntä on muuttanut omaan huoneeseen, ja että sillä on uusi sänky. Oikeasti tuo sänky on kyllä minun, mutta saa pikkuemäntä siellä nukkua aina välillä. Varsinkin siksi, koska pääsen silloin emännän ja isännän kanssa nukkumaan heidän sänkyynsä. Tai oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, sekin on minun sänky, mutta sallin niiden nukkua siellä. Useana yönä olen jo hurissut emännän tyynyllä. Ihan hyvin se siihen viereen mahtuu.

Pikkuemäntä on ottanut päiväunikaverikseen joskus myös minut kaikkien noiden pehmoeläinten keskelle. Pikkuemäntä on muuten ruvennut juttelemaan tosi paljon. Se pitää myös huolen siitä, että minä saan kinkkua ja nuolla jugurtti- tai viilipurkin kannen. Ja se osaa välillä jo leikkiäkin minun kanssa, heiluttaa semmoista lelua ja minä yritän ottaa sitä kiinni. Ihan hyvin on oppinut.

Emännästä on maailman suloisinta, kun pikkuemäntä sanoo minun nimen, kun se pistää suun semmoisella hassulla tavalla ihan suppuun. No on se minustakin melko suloista, mutta vielä suloisempaa on jääkaapin avaamisesta kuuluva ääni. Se lupaa kinkkua!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Selfie

Tässä on tämän vuoden ensimmäinen selfieni. Täytyy vissiin kohta avata Instagramiinkin tili. Tosin emännän puhelin on auttamattoman vanha semmoiseen. Kyllä sen pitäisi uusi ostaa, että oikeasti pystyisi pitämään minut mukana ajan hermoilla. Ei pelkällä tietokoneella enää pärjää. Harmi, kun en saanut tablettia joululahjaksi.

Niille lukijoistani, jotka eivät tunne noita sanoja sanon, että KVG, joka tuo on kyllä myös aika lailla vanhentunut sanonta. Eikä siinä tuo keskimmäinen kirjain välttämättä ansaitse tulla sanotuksi. Mutta tänä vuonna minä aion olla kissamaailman sosiaalisen median pioneeri. Tai ainakin etujoukoissa kulkeva.

Noita sosiaalisen median palveluita syntyy kuin sieniä sateella. Ehkä minä voisin kehitellä omani, joka olisi tarkoitettu ennen kaikkea lemmikkieläinten väliseen viestintään ja verkostoitumiseen. Tiedän, että koirille on jo jotain omaa olemassa, tai ehkä se oli niiden omistajille.

Varmaan on kissoillekin jo jotain, mutta minä voisin yrittää kehittää kaikille eläimille riippumatonta sosiaalista mediaa, joka auttaisi meitä lemmikkejä olemaan yhteydessä toisiimme. Se voisi rikastuttaa varsinkin monen yksinäisen lemmikin elämää. Tai sitten se voisi antaa mahdollisuuden meille eläimille vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, esimerkiksi siihen, että miten paljon ihmisten pitäisi lain mukaan viettää aikaa meidän seurassa tai mitä herkkuja niiden tulisi meille antaa.

torstai 2. tammikuuta 2014

Kahden kerroksen väkeä

Vihdoinkin nuo ihmiset on saaneet tyhjennettyä tämän kiipeilyhyllyn, että meillä on parempi loikoilla siinä. Minä olen tietysti korkeammalla kuin kämppikseni, joka ei edes pääse tuonne ylös, ihan ylimmälle, kun se on niin iso, ettei taivu. Heh.

Mutta asiaan...luin eilen uutisen Suomen suosituimmista kissaroduista. Sitä listaa muuten kerää Suomen Kissaliitto. Ragdoll-kissa on kaikkein suosituin, ollut jo monta vuotta peräkkäin. Sellainenhan oli viime heinäkuun lukijakissa ja tämän kämppis. Ja Maine Coon on toiseksi suosituin.

Minun maineeni on kyllä varmasti suositumpi, jos ihan tarkkoja ollaan. Nimittäin olen kuullut huhua, että noita rotukissoja paljon paljon enemmän on meitä ns. maatiaiskissoja. Tosin en minä ole maatiainen, enkä roduton tai sekarotuinen. Olen leijonien sukua. Ja toisekseen, minä olen myös kuuluisa bloggaajakissa. Eikös sekin ole jokin uusi rotumääritelmä?

Ihanalla Meggi-kissalla on myös enemmän rotukavereita Suomessa kuin aiemmin. Mutta on se niin söpö, että en yhtään ihmettele. <3 Sen rodun nimi on Neva Masquerade. Minusta se kuulostaa hyvin juhlalliselta.

Vaikka minä ja kämppikseni emme olekaan ihan hienostorotua, ollaan me silti oikein hienoja ja mainioita kotikissoja. Moni meidänkaltainen odottaa varmasti ihmisiään löytöeläinkodeissa. Ehkä siinä olisikin jollekin hyvä uudenvuodenlupaus: koti kissalle!

Oikein hyvää alkanutta vuotta!!!