Kissatietotoimiston uutisia

Olen tässä ehtinyt viime aikoina vähän seurailla eri paikoista kissa-aiheista uutisointia.

Yksi hurjimmista jutuista oli se, kun kissa oli pissannut pistorasiaan! Kaikenlaista sitä on minullekin sattunut ja pissa on saattanut useamman kerran lirahtaa johonkin muualle kuin laatikkoon, mutta en sentään ole pistorasiaan pissannut! Minun pissaaminen kyllä väheni huomattavasti, kun isäntä tajusi vaihtaa sen terävän lasihiekan pehmoiseen puuteriin.

Sitten toinen juttu oli semmoinen, ettei vanheneva kissa valita oireistaan. Tuo on syytä ihmisten tietää. Minä käperryn sohvan nurkkaan vain silloin, kun en saa mennä makuuhuoneeseen. Sitä ei ole syytä tulkita vanhuusoireeksi. Olemme kämppikseni kanssa molemmat jo siinä ikähaitarissa, jolloin kissoilla alkaa ilmetä vanhuusoireita. Hmm...pitäisiköhän tätä ruveta ihan tarkkailemaan?!

Kolmannessa uutishaaviini jääneessä kissauutisessa kissa soitti hätänumeroon. Se ei ole tapahtunut Suomessa, mutta uskon, että ennen vanhaan kun oli helpompi hätänumero, saattoi kissa useammin soittaa siihen. Emäntä tosin kommentoi siihen, että silloin oli myös erilaiset puhelimet, eikä se ollut niin helppoa kuin nykyään. Meillä pikkuemäntä osaa jo soittaa puhelimella. Oikeasti ja leikisti. Minä harrastan enemmän tietokoneella näppäilyä.

Harmaa on uusi musta

Leijona sano, et mä saan taas kirjottaa. Tai oikeestaan se sano, et sillä on ny jotain muuta tekemistä. Se taitaa olla vähä suuttunu. Me nimittäin kisattiin tässä ja noi porukat oli pois. En kyl tierä oliko ne siks pois. Mä kyl vähä huusin niitten perään.

Emäntä keksi ton otsikon, ku se oli lukenu semmosen jutun että kuinka vanha kissa sinulla on? Mä tierän, et Leijona on noita asioita miettiny. Mä en oo kyl juurikaan, mut oon mä huomannu, et mul on semmosii hohtavii karvoja turkissa. Musta ne on aika hienoja. Ja oommä huomannu, et mä oon isompi ny ku pentuna.

Mä oon ny 57 vuotta, jos emäntä osaa laskee oikein. En kyl tierä, voiko siihen luottaa, et se osaa laskee, ku ei meillä oo pulkkaakaan vielä. Luulen, et ku toi vauva kasvaa se osaa laskee.

Ja siinä lehressä, josta toi juttu on, sanottii, et joskus vanhojen kissojen tarttee käyrä hammas lääkärissä. Mä oon käyny eikä se ollu kivaa. Toivottavasti isäntä ei enää mua vie semmoseen.

Emäntä, isäntä ja vauva kävi Halsualla taas. Mä en päässy mukaa, kun auto oli täynnä. Mut mä näin yhren vireon, jossa se mun hopee hiuksinen vara hoitaja puhu. Oikeesti siinä näky vauva, mut mä kuulin, et se ei ollu vauva kuka puhu. Ei se sanonu "kasso isse", mut mä kuulin et se on se vara hoitaja. Ja sit mä mourusin, ku mä muistin, et se antaa herkkuja.

Vanha, vanhempi, vanhuus

Voit vaihtaa minulle vaipan - tai sitten rapsuttaa. Eikös se ole sama asia?

Emäntä on sanonut viime aikoina usein, että minkälainen minä olen sitten, kun olen vanhempi? Että vieläkö niin kovin jaksan kiehnätä ja vaatia huomiota vai makoilenko vain rauhassa pitkät päivät, kuten kämppikseni on alkanut tehdä. Minä uskon, ettei minusta tule vanhaa. Että minä olen aina pentu. Vaikka vauva kasvaisi, minä säilyn nuorena. Niin se on, tai ainakin luulen niin, melko varmasti.

Vanhuus on pyörinyt mielessäni myös muusta syystä. Olen huomannut 10-vuotiaan kämppikseni turkissa harmaita karvoja! Ja luin tässä lempisarjakuvastani Kamuista kissasta, joka sai vanhojen kissojen ruokaa. Emäntä on sanonut, että kämppikselleni pitäisi ostaa sellaista. Minua vähän mietityttää koko asia.

Olen myös kuullut, että monet ihmiset pelkäävät vanhuutta ja tekevät kaikenlaista omituista sen välttämiseksi. Ja sitten olen kuullut sellaisen sanonnan, että vanha ja raihnainen. Miksi se vanhuus on niin kamalaa? Voisikohan se olla leppoisaa aikaa? Semmoista, että on aikaa katsoa, kuunnella ja tuntea. Aikaa muistella ja aikaa rapsuttaa! Jos vanhuus on sellaista, voisin minäkin ehkä tulla vanhaksi.

Sitä paitsi emäntäkin on vanhenemassa. Taas on tulossa vuosi lisää. Minä ajattelin onnitella häntä kiehnäämällä hänen jaloissaan, puskemalla häntä ja heittäytymällä kyljelleni hänen edessään, jotta hän voisi rapsuttaa minua mahasta. Aika hyvä lahjaidea, eikö totta?