Leikkejä

Viime postauksessa lupasin kertoa diilistäni emännän kanssa. Se menee niin, että jos se toimii minun sihteerinäni, lupaan antaa sen nukkua aamulla rauhassa eli olen antanut sille luvan laittaa oven kiinni, kun se käy nukkumaan. Pitkin kynsin tosin, mutta ymmärrän sen olevan uuden tulokkaankin takia.

Minä ja kämppikseni ollaan kisailtu aika paljon viime aikoina. Minä olen tosi iloinen siitä, että kämppis ei ole enää niin paksu, koska se jaksaa juosta taas paljon paremmin. Toki kesäkin vaikuttaa.

Meillä on tapana juosta erityisesti silloin, kun olemme keveimmillämme hiekkalaatikon jälkeen. Tänään minä juoksin ja hyppäsin korkealle. Pikkuihmisten huoneessa on tuommoinen hylly, ja nyt sinne pääsee hyvin, kun siellä vaihdettiin vähän järjestystä. Täytyihän minun se testata.

Toinen leikki, mistä erityisesi pidän, on emäntä lehmänä -leikki. Siihen kuuluu ensinnäkin emäntä, sitten jokin istumapaikka, johon emäntä asettuu. Sitten siihen tulen minä, koska aina, kun emäntä on paikoillaan, on otettava tilanteesta hyöty irti. Valitettavasti siinä leikissä on myös tuo uusi pikkuihminen ja emäntä leikkii lehmää samalla. Minä kiehnään emännän kylkeä, välillä pusken vauvaa ja sanon, että kyllä sitä voi samalla rapsutella minua! Joskus se onnistuukin, mutta olen ollut huomaavinani, että emäntä tarvitsisi pari kättä lisää...

Tässä vähän emännän "taidonnäytteitä". En ole aivan varma, auttaako laitteenvaihto vai pitäisikö vaihtaa kokonaan kuvaajaa?!

Kotiloman lomakuvia

Meidän ihmiset on taas jossain liesussa muutaman päivän. Meille tulikin hoitaja kotiin siksi aikaa. Näin kesäaikaan ovat ihmiset olleet useampaan otteeseen poissa jopa yön yli, mutta silloin meillä on käynyt muita hoitajia. Yleensä aina meidän hoitajilla on jossakin vaiheessa ollut oma kissa tai kissoja, niin ne tietää, kuinka kissa pysyy tyytyväisenä: herkuilla ja runsaalla rapsutusmäärällä.

Voi siis sanoa, että meillä on paremmat oltavat silloin, kun meidän ihmiset on pois. Minä ainakin olen niille hyvin kiitollinen siitä, että käyvät välillä tuulettumassa, niin saan olla rauhassa kotini kuningas ilman pikkuihmisten kiljahduksia ja juoksemisia.

Kämppikseni on luonnollisesti myös tyytyväinen ja rentoutunut. Se on kerrankin päässyt haistelemaan parvekekukkiakin.

Harjaisitko?

Minä olen viime aikoina melkeinpä tykästynyt siihen, että minua harjataan. Ennen en oikein välittänyt asiasta, kun taas kämppikseni rrrrakastaa harjaamista. Emäntä väitti, että se on tätä ikääntymisen tuomaa turhamaisuutta, mutta en ole ollenkaan samaa mieltä. Itse asiassa annan emännän harjata minua siksi, että silloin ainakin saan olla sen sylissä. Ellei kämppikseni aja minua siitä pois, minkä emäntä kylläkin pyrkii yleensä estämään.

Pikkusiskokin tykkää harjata, tosin meidän harjan löytäessään se harjaa vaan omia hiuksiaan... Pikkuemäntä osaa harjata jo hienosti, mutta minä annan vain isompien ihmisten harjata minua. Näin kesäaikaan, vaikkei helteitä juuri ole näkynytkään, minusta lähtee jonkin verran karvaa (emäntä: Paljon!). Hoitajamme pistivät evakkoaikanamme karvat talteen. Arvokasta tavaraa.

Kirvojen sota

Emäntä on aloittanut taas jokakesäisen sodan parvekkeellamme tunkeilijoita vastaan. Minua ei pienet vihreät ja ruskeat öttiäiset vielä ole häirinneet, ei myöskään iso toukka, joka oli tullut yhteen kukkaan. Kämppikseni kävi sitä nuolaisemassa, kun se tipahti maahan. Ei syönyt kuitenkaan.

Mutta emäntä on suihkutellut kukkia ja nipistellyt niitä pirulaisia, joiksi hän niitä ötököitä kutsuu. Tänä vuonna se osti jopa sellaisia kukkia, joista ne kirvat eivät tykkää, mutta ei ne ole kuitenkaan torjuneet hyökkäystä.

Minun mielestä sen kannattaisi ensi kesänä keskittyä siihen, että parvekkeella olisi vain tyhjiä ja tyhjähköjä tasoja, joista me kissat voisimme valita kulloinkin sopivat makuupaikkamme. Siirtäisi vaan kukkapurkit kaappiin ja laatikoihin. Tai sitten vaihtoehtoisesti syötävää heinää ja kissanminttua kasvamaan. Tämä olkoon ihan puolueeton vinkkini.

Evakkoon

Nyt minulla on viiksikarvan aavistus siitä, mitä entisaikojen evakkokissoista on tuntunut, kun ovat joutuneet jättämään kotinsa. Tosin en ole aivan varma, ovatko kissat seuranneet tuolloin emäntäänsä ja isäntäänsä vai ovatko jääneet kotiinsa. Me kissat kun kiinnymme ennen kaikkea paikkaan.

Mutta siis minä ja kämppikseni olemme joutuneet evakkoon. Ihmettelin kovasti, kun emäntä alkoi puuhailla kaikenlaisia pakkailujuttuja. Epäilykseni kohosivat kattoon, kun isäntä toi kellarista meidän vankilan. Siitä on niin kauan, kun jouduimme viimeksi vankilaan, että kämppikseni tutkiskeli sitä ihan kuin uutta asiaa. Minä kyllä muistin, mitä se tarkoittaa. No sitä, että saan päälleni kämppiksen kuolaa, enkä pääse liikkumaan kunnolla.

Niinhän siinä sitten kävi, että isäntä ja pikkuihmiset veivät meidät evakkoon. Kuulemma meillä kotona on alkamassa remontti, jossa me emme saa olla mukana. Minun mielestäni minusta olisi voinut olla suuri apu siinä puuhassa. Ainakin olisin voinut toimia virallisena työnjohtajana.

Joka tapauksessa nyt olemme hyvässä paikassa, vieraanvaraisten hoitajiemme luona. Aiomme ottaa ilon irti tästä ajasta. Saunoa ja saada rapsutuksia, herkutella niin, että emme enää mahdu vankilaamme. Saamme olla tähtiä, joten otetaan tämä evakko loman kannalta!

Elossa ollaan

En voi ymmärtää, miten emännällä muka pitää niin kiirettä, ettei ehdi taaskaan toimia sihteerinäni. Se on käynyt töissä ja sitten ollut lentokoneessa ja laulamassa ja sitten jos se on ollut kotona, sen on pitänyt valmistella töitä tai hoitaa pikkuihmisiä tai pyykätä tai tiskata tai jotain. Huh. Ihan hengästyttää, kun luettelen kaikkea tuota. On se sentään muistanut välillä antaa niitä hyviä tonnikalajuttuja meille, mitä saatiin Tassulinnan arvonnasta.

Ai niin, ja on se siivonnut kämppiksen oksennuksiakin aika usein. Minun piti kertoa myös siitä, että kämppikseni joutui suihkuun. Heh. Minua se vähän huvitti. Se kyllä taisi tykätä siitä, kun hurisi kovasti kuivatessa. Mutta tietysti seuraavana päivänä oksenteli, koska se oli itse kuivaillut ja pessyt vielä niin innolla, että karvaa lähti ja joutui mahaankin.

Minä vähän naureskelin kämppikselleni, koska se tuoksui ihan liian hyvälle sen pesun jälkeen. Ei yhtään kissalle vaan sellaiselle puhtaalle ja tuoksuvalle. Onneksi minun turkkini pysyy niin hyvänä, ettei sitä tarvitse pestä. Eivät nuo ihmiset ole edes uskaltaneet kokeilla minun pesemistäni.

Se piti vielä kertoa, että meille on tullut uusi kissa. Se on tosin näkymätön, mutta sen ääni kuuluu aina silloin tällöin. Yleensä sen äänen jälkeen emäntä alkaa puhua puhelimeen. Outo yhteensattuma.

Tonnikalatestausta

Kuten kerroin vähän aikaa sitten, voitimme Tassulinnan arvonnassa Primacat-tuotepaketin, joka sisälsi tonnikala- ja kana-annospusseja. Koska olen melko herkkä reagoimaan, en ole ainakaan vielä saanut maistaa kanaa sisältäviä. Mutta emäntä antoi meille tonnikalaa.

Kämppikseni tuumasi, että ruokaa. Minä olin sitä mieltä, että se oli herkkua! Nuolin vielä kämppikseni lautasen ja lattiankin lautasen vierestä. Tätä lisää!!

Emäntä ja isäntä ovat edelleen varovaisia, ettei allergiani ja korvakutinani alkaisi taas vaivata, joten emäntä vei kana-annospusseja tuliaiseksi käydessään katsomassa pikkusiskon kummin uutta kissaa, Miikkua. Hänestähän kerroin juurikin edellisessä kirjoituksessani. Miikku on jo hyvin kotiutunut. Ehkäpä joskus minäkin tapaan hänet.

Näenkö kaiken kahtena?

Minun täytyi katsoa ihan kaksi kertaa, että kumpi olikaan kumpi, kun nuo ovat niin samanvärisiä!

Adoptioveljekset kuin ilvekset?

Kuin yö ja päivä?

Kuin kaksi kissaa!

Tätä vuotta

Tätä vuotta on mennyt jo yli viikko! Apua, tällä menolla ollaan kohta taas joulussa! Emäntä on ollut muka liian väsynyt toimiakseen minun sihteerinäni, niin en ole päässyt kirjoittamaan.

Ja sitä paitsi olivathan nuo meidän ihmiset poissakin jonkun aikaa. Sillä välin meillä kävi apuhoitajia, jotka oli tosi kivoja. Niitä oli yksi isompi ja kaksi pienempää. Ne antoi ruokaa, vettä ja harjasivat kämppistäni.

Joulukuusi lähti ja kämppikseni jäi itkemään sen perään. En ymmärrä kyllä sen kuusi-intoa. Onhan se ihan kiva elementti, mutta että joka päivä monta kertaa pitää mennä syömään ja kulkea sen alla jne.

Olen löytänyt itselleni vakituisemmin yhden kivan uuden makuupaikan, kun pesukoneen päälle en enää pääse, kun se kuivaushärveli tuli. Pikkuemännän sänky! Ja kämppis makoilee yläsängyssä. Kunhan emäntä taas jaksaa enemmän, laitan tänne kuvankin.

Nyt menen mietiskelemään, mitä kaikkea jännää tämä 10-vuotisjuhlavuoteni tuleekaan pitämään sisällään tässä blogissa. Ehdotuksia?

Vuosikatsaus

Jälleen on vuoden viimeinen päivä. Tulee tunne, että olen kokenut tämän ennenkin. Niin olenkin, useita kertoja.

Ihmisillä on tapana summata vuoden tapahtumia ennen uuden alkamista. Minun vuoteen 2014 mahtui monenmoista. Blogikirjoituksiakin tuli tehtyä lähes parisataa! No okeiokei, kämppikseni sai kirjoittaa joitakin kertoja, etten voi ihan pelkästään itselleni kunniaa ottaa.

Vuoden 2014 aikana muun muassa

• esittelin lukijoilleni 20 Kuuluisaa kissaa
• lanseerasin kissavideoviikon
• osallistuin sosiaalisen median haasteisiin, mm. arkihaaste ja #kutsumua
• sain toistamiseen ryhtyä isovelikissaksi, kun pikkusisko syntyi
• jalostin itsestäni vähintäänkin Eino Leinon kaltaisen runoilijan joulukalenterini myötä

Lupauksia uudelle vuodelle en suuremmin tee. Vuosi 2015 on minun 10-vuotisjuhlavuoteni, joten juhlia aion!

Kehräävä kiitos kaikille Lukijoilleni ja blogiystäville mukana kulkemisesta! Jatketaan odottavin mielin yhdessä vuoteen 2015! Tuokoon se mukanaan onnellisia maukuja!

Uudet kerrokset

Mitenhän tuonne oikein pääsee?

Meille on tullut uusia kerroksia. Muutama päivä sitten isäntä kokosi meille uuden nukkumapaikan pikkuemännän huoneeseen. Ilmeisesti se liittyy jotenkin pikkusiskoon, mutta ei vielä pitkään aikaan, joten se taitaa olla meille vapaassa käytössä. Tosin emme ole ihan vielä vakituiseen siellä majailleet. Pikkuemäntä on kyllä kysynyt joka päivä, saisiko hän nukkua tuolla ylhäällä, muttei vielä ole saanut. Emäntä sanoi, että se on vielä liian pieni.

Kyllähän se nyt onnistuu, kun saatiin portaat. Täällä voikin poseerata.

Hmm...kämppikseni taitaa ihailla minua.

Olen kyllä löytänyt itselleni vanhan tutun paikan, joka on nyt piilotettu tuonne sängyn alle. Meinasin ihan unohtaa, että sitterissähän minä olen viettänyt monet tovit, kun se oli pikkuemännän käytössä. Sinne pääsen mukavaan rauhaan, ainakin silloin, kun pikkusisko ei ole samassa huoneessa.

Joulunodotusta

Taas on se aika vuodesta, kun meillä on paljon kynttilöitä ja emäntä juo sitä maustemehua. Nyt se kaivoi jostain musiikkiakin ja kuuntelee iltaisin, kun pikkuihmiset on menneet nukkumaan. Kämppikseni loikoilee, mutta minulla on sellainen kutina viiksikarvoissani, että kohta on taas tonttuja liikkeellä.

Meillä on jo tehty ja syöty niitä maustekeksejä, ja sitten niitä vaillinaisia tähtiä, missä on sellainen läjäys keskellä. Pikkuemäntä ei uskaltanut maistaa niitä. Maustekeksejä se kuitenkin teki ja söi, kissanmuotoisia tietysti, vaikka oli sillä niitä muumimuottejakin. Minä kävin vain haistelemassa.

 

Emäntä on vähän jouluhöpsö. Mutta sellaisia ihmisiä taitaa olla muitakin, sillä olen huomannut taas blogini tilastoja katselleena, että nyt netistä etsitään jo joulujuttuja. Ja minun blogistani ja kahden edellisvuoden joulukalenteristahan niitä löytää! Joulurunoja ja jopa tiernakissat.

Vaanija

Olen huomannut, että pitää olla tosi varuillaan täällä kotona. Meillä on nimittäin sellainen vaanija, joka yrittää aina (emännän tai isännän) silmän välttäessä hyökätä meidän ruokakipolle! Tosin pikkuemäntä antaa tuon vaanimisen huomatessaan aikamoisen äänimerkin. Pikkuemäntä on selvästi meidän puolella. Se antaa kinkkuakin oikein hienosti ja oma-aloitteisesti.

Tuo pikkusisko on kova menemään. Minä luulen, että kämppikseni on opettanut sille huonoja tapoja. Esimerkiksi se, että molemmat tykkäävät silputa paperia, mikäli joku sattuu unohtamaan sellaisia lattialle. Molemmat ovat myös kovin johtojen perään. Minäkin olen, mutta vain heiluvien johtojen, en seinän vieressä kulkevien. Pikkusisko ja kämppikseni yrittävät syödä myös niitä johtoja paperien lisäksi.

Mutta siitä annan pikkusiskolle kyllä pisteet, että se tykkää minusta ja siitä, jos vähän hellästi näykin sitä. Ja se osaa jo aika hienosti silittää ja rapsutella. Eikä se töki korvaan tai silmiin tai muualle. Mutta hännästä se tykkää kiskaista, jos vain onnistuu tarttumaan. Siitä minä en tykkää!

Kesykissa?

Minäkö kesy? Toivot vain!

Luin artikkelin siitä, kuinka kissojen kesyyntyminen on tapahtunut. Minusta tuo aihe on hyvin mielenkiintoinen ja ylipäänsä historia ihmisen ja kissan välillä.

Kissa on saanut itse kesyttää itsensä. Ja miksi kissa on antanut itsensä kesyyntyä? No tietysti siksi, että ihminen on tajunnut antaa kissalle sopivaa muonaa. Kyllä hyvä ruoka aina kissan lähimaastossa pitää!

Siinä jutussa kerrottiin myös, ettei kissa ole kokonaan kesy. No se ei tietenkään ole minulle mikään yllätys! Meillä on hyvin vahva oma tahto ja tahdomme pitää siitä kiinni. Tosin kämppikseni tahto on paljon vähemmän vahva kuin minun, mutta se muistuttaakin monelta osin koiraa.

Erityisen kiinnostavaa minusta oli se, että meidän kissojen väritys ja turkkien kuviointi on muuttunut kesyyntymisen myötä paljon vaihtelevammaksi. Luulen, että se johtuu piiloutumistarpeen vähentymisestä.

Mutta onhan niin tapahtunut myös ihmisillä! Näin kissamuistiin kun on luottaminen, väitän, että on ihmisten vaatetus muuttunut myös ajan myötä hurjasti. Värejä, muotoja, malleja ja koristeluja on tullut huimasti lisää. Ei ole enää valkoisen, harman ja ruskean eri sävyjä, vaan neonvärejä, strasseja ja jopa pimeässä hohtavia vaatteita.

Onneksi meidän kissojen turkit eivät loista pimeässä. Emme silloin nimittäin ehkä näkisi niin hyvin hämärässä.

Emäntäaikaa

Juuri nyt ollaan emännän kanssa hetki kahdestaan kotona. Tai no on kämppis, mutta sitä ei lasketa, koska se nukkuu. Otan tietysti kaiken ilon irti. Suostuin kuvaan, koska emäntä on pitänyt minua sylissään ja rapsutellut minua.

Olenkin saanut olla rauhassa vähän liikaa, koska emäntä ja pikkuihmiset oli viikonlopun jossain mökissä ja isäntä töissä. Minä sain makoilla ihan missä halusin! Mutta oli hiljaista, liiankin. Jostain kaukaa kuului vain kämppikseni oksennus, koska se ei tykkää siitä, ettei ihmisiä ole kotona. Se ahmii raksuja ja oksentaa, ajankulukseen ilmeisesti. Vaikka kyllä minä voisin juosta sen kanssa, jos se vaan pyytäisi nätisti.

Kurpitsapäivä meni jo. Laitoinkin oman kuvallisen kannanottoni siitä sinne tassukirjaan. Kynttiläpäiväkin meni. Muistelin silloin kaikkia poisnukkuneita kissoja. Olen huomannut, että niitä on vuosi vuodelta enemmän.

Mutta nyt pitää mennä vielä hetkeksi nautiskelemaan siitä, että pikkuihmiset eivät häiritse minun ja emännän rapsuttelutuokiota. Aion kehrätä oikein kovasti, niin ehkä emäntä antaa vielä kinkkuakin.

Hännänpurija

Salakuvasin seuraavan episodin, joka tapahtui eilen. Onneksi kohteena en ollut minä. En kyllä edes ajautuisi moiseen, koska olen kaukaa viisas. Näin jo ensimmäisestä kuvasta, mitä tulee tapahtumaan.

Kämppikseni tuntoherkkyys vaikuttaa olevan jo aika huono, liekö jo niin vanha. Se ei nimittäin liikahtanut tai edes inahtanut, vaikka pikkusisko veti hännästä kahdella pienellä tassullaan ja pisti sen suuhunsa. Pikkuemäntä ei tuommoista tee, ainakaan enää, mutta tuota pikkusiskoa täytyy tarkkailla. Ties mihin muuhun se kykenee!

Nyt menen valmistautumaan illan kisseportaasia varten. Kello 20 pärähtää taas. Vuorossa on Kuuluisa kissa numero 15. Arvaatkos jo, kuka voisi olla kyseessä?

Leijonan päivä

Tänään on minun päiväni! On kulunut tasan kahdeksan vuotta siitä, kun tulin isännän luo. Muistan sen päivän kuin eilisen. Iäisyys, joka on mennyt ohi silmänräpäyksessä. Sitä sietää siis juhlia.

Isäntä halusi toisen kissan, kun kämppikseni tunsi olonsa hyvin yksinäiseksi. Se oli kuulemma maukunut aina kovaan ääneen, kun isäntä oli tullut kotiin. Isäntä kuuli jo alaovelle sen itkun. Mutta sitten saavuin minä, suoraan Hesyn hoivista, luonnollisesti pelastamaan tilanteen.

Mutta ei sen enempää kämppiksestäni, koska tänään on Leijonan päivä. Aion viettää päivää vaatien huomiota, rapsutuksia ja herkkuja. Joskus täytyy olla oma-aloitteinen muistuttaja, sillä olen huomannut, ettei emäntä saati isäntä muista aina asioita. Uskon kuitenkin tämän päivän sujuvan hienosti hemmoteltavana.

Ensi vuonna pidänkin juhlat oletettujen pyöreiden vuoksi. Niihin juhliin olette kaikki tervetulleita!

Ekskursio

Pitkän väsytyksen ja yrityksen tulos tässä kuvakoosteena:

Minut on köytetty! En kyllä lähde mihinkään!

Miten näitä rappusia nyt mentiinkään?

Pysähdytään poseeraamaan.

Haluan edetä omaa tahtiani!

Tai palata takaisin ylös.

Täällä on kirkasta ja kummia asioita.

Tästä on parempi tarkkailla tilannetta.

Kämppis lähti lenkille.

Tuuli tuo uusia tuoksuja.

Emäntä: Koko tapahtuman kesto oli n. 4 min, jonka jälkeen kissat juoksivat sisälle. Liekö haaveet todellisuutta ihanampia?

Vain yksi valveil on

Kissat nukkuvat kuulemma 13-18 tuntia vuorokaudessa. Niin pitäisi pikkusiskonkin nukkua, ja kyllä se yleensä nukkuukin. Pikkuemäntä nukkuu vähän vähemmän ja nuo isot ihmiset vielä vähemmän. Laskeskelin, että kämppikseni nukkuu enemmän kuin minä.

Jotkut kissat tykkäävät nukkua vierekkäin. Minä ja kämppikseni emme. Olemme vain hyvin harvoin samalla neliöllä. Mutta ahdastahan siinä tulisi, jos vielä kämppikseni olisi tuossa kuvassa.

Ihmiset sanovat, että me kissat nukumme kaiket päivät. Läheskään joka päivä en nuku koko päivää. Tai yötä. Koska minusta on kiva kärkkyä jääkaapin läheisyydessä, venytellä tassuillani huonekaluista tai ikkunan karmeista kiinni pitäen (emäntä: lue: raapien!), pestä itseäni, leikkiä pikkuemännän kanssa, juosta kämppikseni kanssa, makoilla kehräten emännän tai isännän sylissä. Ei siinä ehdi nukkumaan!

Sanotaan, että kissa valitsee itse nukkumapaikkansa. Tottakai! Eihän sitä nyt kukaan muu voi sitä päättää. Onneksi meillä riittää nukkumapaikkoja, vähän kuin tuossa kuvassa. Niitä on kiva vaihdella.