Kaks räppääjää ja vielä yks

Pikku mäntä tykkää kovasti siitä vihreestä räppääjästä jonka nimi on Risto. Se on kattonu elokuvia ja sit mäntä lukee sille myös kirjaa missä se on. Mäki olin kuuntelee täs yks ilta ja makoilin iha emännän vieres nii kuulin tosi hyvin. Vaik vauvan pää oliki mun päällä melkee mut pystyin keskittyy ku se luki.

Se oli aika hyvä kirja ku siinäki on kissa. Mut se kissa ei oo räppääjä niinku mä vaan se poika. Mut ei se kyl oo ehkä iha nii hyvä ku mä oon. Ei selvästikkää oo nii paljoo kokemusta ku se ei oo musta! Hehee! Taas sain vähä räpättyy.

Ehkä taas joku ilta meen kuuntelee mitä tapahtuu sille räppääjälle ja mitä tapahtuu Alpo kissalle. Nyt vaa mau mau jou jou teille!

p.s. Ja sit on viel toi yks räppääjä tääl ku meil on telkku auki ja sielt tulee se vain surkeeta maukua ohjelma ja männän silmätki on märät.

Ilmassa on juhlan tuntua

Tämä kuva on eilisillalta, kun sain emännän hetkeksi paikoilleen.

Tänään tulee kuluneeksi yhdeksän kokonaista vuotta siitä, kun isäntä haki minut Hesyltä kotiin. Silloin arvioitiin minun iäkseni noin yksi, joten meillä on tullut perinteeksi juhlistaa minun synttäreitä tällä päivämäärällä. Ja tänä vuonna olen viisaiden kissojen iässä eli kymmenen! Emäntä lauloikin minulle jo aamulla.

Pikkuemäntä on jo pitkään suunnitellut synttäreitäni. Se on kysellyt isännältä ja emännältä, ketä synttäreille on tulossa. Kun ne eivät ole antaneet mitään selvää vastausta, se on päätellyt, että tulee toisia kissoja. Se on miettinyt, minkä mekon se laittaa päälle. Se on askarrellut korttia ja kuulin huhun, että se olisi käynyt myös lahjaostoksilla. Mutta en ole kuullut yhtään mitään siitä, että mitä siellä syödään!!!

Nyt odotan, että pikkuihmiset tulevat päiväkodista ja juhlat alkavat. Yritän esittää yllättynyttä! Niin, enpäs olekaan vielä kertonut, että meillä on täällä päivisin ihana rauha. Pikkuihmiset lähtee aamulla emännän kanssa päiväkotiin. Sitten ne tulee iltapäivällä takaisin tänne yökotiin.

Mäntä räppi

Nytku mäntä meinaa hyljätä meirät ja mennä johonki töihin mä sain viimeen inspiksen räppää vähä. Täs se sit tulee.

Mäntä räppi

Mäntä hei, tää räppi on sulle

Vaikkei sun synttärit ookkaa iha vielä

Mut ei kaikki sitä tierä.

Meillon varsin hauska emäntä

Joka on kyl vähä lyhyen läntä niinku Pekka Töpiksen häntä

Mut silti se on iha kiva ja makee

Saa moni melko kaukaa sellasta hakee

Eikä löytyiskää jos ois räntä 

tai sakee lumi pyry tai rakeita.

Se paisko töit niin kovaa niin otti töist lomaa varmaa ihan omaa

Ja rupes meitä hoitaa kovaa

Vaik sillon ain kiire nii ettei hiiretkää se peräs ain pysy

Mut miksi sinä meet töihin, pikku mäntä silt kysy.

Ja välil mul ja Leional synty käsi rysy vaiko tassu

On pikku sisko iha hassu

Ku se kiipee ja kapuu, pyytää apuu, leikkii Ripu rapuu

tai Pikku papuu.

Kertsi (tän sävel vois olla vaik sellaset Roomeo-piisist, jos tiätte)

Sä oot mun ee-mäntä, mä oon sun Pepsi-Kola

oot nätti vaikket mikään Pamela Tola

Sä oot mun ee-mäntä, toi on sun Leijona

tää Kissaillaan-plokin on juttuja-a-jaa-a-jaa.

Mäntä laulaa ja siivoo ja komentaa ja jumppaa

Leikkii ja lukee ja plokkaa ja kokkaa

Harjaa, rapsuttaa, ruokkii ja juoksee

Taas laulaa ja nauraa ja itkee ja meikkaa.

Niin se meirän mäntä rokkaa!

Ommeil myös isäntä, sen autos on mäntä

Mut ei se oo sama juttu kuin emäntä

Ja tää on ny emäntä räppi

Mun tassust saattaa palaa näppi

Jos iha ite tätä kirjottaisin

Mut onneks mäntä auttaa ja onneks se toivoi joskus:

Jospa minä kissan saisin

Ja niinhän se sai, kaksikin, kun isännän nai.

Sitte vielä tuli kaksi tyttöä, vauvaa

onneks ei hauvaa.

Kertsi

Mäntä hei, muista yks juttu

se voi olla sulle kyl iha tuttu

mut jos sulle tuli muistiin ruttu

tai meni väärin päin sun nuttu

Me tääl sua ootetaan

joskus vaikka iltaan asti,

mut sit kyl rapsutuksia vaaditaan

ihan kamalasti!

Kertsi monta kertaa

Nukkumatti, nukkumatti lasten ja kissojen

Meillä on tapahtunut taas muutoksia nukkumisjärjestelyissä. Erittäin positiivisia sellaisia, sillä minä pääsen nyt yölläkin emännän viereen!!! Pikkuihmiset ovat muuttaneet omaan huoneeseensa nukkumaan, vihdoin! Tosin en saa kehrätä liian kovaa, enkä vallata emännän tyynyä, sillä silloin se ajaa minut pois.

Valitettavasti vaan päiväaikaan pikkuihmiset pitävät emännän turhan kiireisenä, ettei se kunnolla ehdi rapsuttelemaan minua, kämppiksestäni puhumattakaan. Pikkuemäntähän ei ole pitkiin aikoihin nukkunut päivällä, mutta että pikkusiskokin välillä melkein meinaa olla nukkumatta. Ja toisina päivinä pikkuemäntä on niin kiukkuinen, ettei pikkusiskokaan saa nukkua, vaikka se haluaisikin.

Päivisin minä olen siis viettänyt aikaani emännän paikalla isossa sängyssä, jotta pääsen hetkeksi rauhaan pikkuihmisiä. Viime viikon lämpiminä päivinä loikoilin enimmäkseen parvekkeella. Yritän kovasti näyttää mallia noille pikkuihmisille, että päivälläkin voisi nukkua.

Kissoja ja pikkuihmisiä

Meillä ei ole enää vauvaa talossa. Pikkusiskokin on jo iso. Se tapailee sanoja, mennä viipottaa kotia ympäri, kantaa tavaroita ympäriinsä. Se näyttää usein omia lelujaan minulle tai kämppikselleni. Useinkaan en ole niistä kovin kiinnostunut, mutta rytmimuna ja pikkusiskon tutti sekä sellaiset jutut, missä on roikkuvia naruja ja muita semmoisia, herättävät kyllä kiinnostukseni.

Pikkuemäntä on oikea emännän pikkuapulainen, vaikka se välillä saakin sellaisia kiukkukohtauksia, että minä koen parhaaksi mennä toiseen huoneeseen. Pikkuemäntä muistaa hyvin huolehtia meidän kinkunsaannista. Se osaa myös kannustaa meitä loistavasti: "Hyvä, hienosti syöty!"

Pikkuemäntä sai synttärilahjaksi tämän talon muilta pikkuihmisiltä sellaiset vaunut, joista minä kiinnostuin heti. Tässä yhtenä päivänä yritin niitä työntääkin kahdella tassullani. Emäntä ei kuitenkaan ehtinyt ottaa siitä kuvaa todistusaineistoksi, vaikka pysyttelinkin siinä asennossa ainakin viisi sekuntia! Ihmeen hidas tuo emäntä.

Tänään emäntä etsi minua joka paikasta. Lopulta se löysi minut - niistä vaunuistapa hyvinkin.

Minun nimeni on...

...no tietysti Leijona! Enkai minä nyt teille suurta salaisuuttani oikeasta henkilöllisyydestäni paljasta. Meidän pikkuihmisillä nämä nimiasiat pyörii paljonkin päässä. Pikkuemäntä tietää jo monen läheisen koko nimen ja meidän kissojen kaikki mahdolliset kutsumanimet. Uusin niistä on kämppikseni "Musta Möhkäle". Minulla on sellainen kutina, että kämppikseni aikoo hyödyntää tuota räppiurallaan. Onhan se hyvin räppimäinen, eikö?

Pikkusisko puolestaan on oppinut sanomaan meidän nimet. Tosin minun nimeksi se välillä ehdottaa jotain enemmän hiekkalaatikossamme esiintyvää asiaa kuin virallista nimeäni.

Täytyy tunnustaa, että viime viikon synttärisankarit jäi aivan melkein huomiotta. Näin jälkikäteen pahoittelut siitä ja suuren suuret onnittelut kämppikselleni Pepsi-Kolalle ja Pikkuemännälle, jotka täyttivät vuosia viime viikolla!

Ajatelkaa, toinen on kolmetoista ja toinen kolme. Ja minulla on 10v-juhlavuosi. Ettei vaan pääsisi unohtumaan. Emäntä hoi, mites se maailmannäyttely ja stadionkeikka tämän vuoden juhlistukseksi?!

Kissa touhuja

Mä oon leikkiny vähä pikku siskon kaa. Ja sit meil on käyny mitta ihmisii, joita mä oon menny vastaan. Ollaan saatu Leionan kaa tonni kalaa ja semmosta mut mummielest liian vähä. Mäntä on harjannu mua ja sit meil on jotku ollu kipeenä. Mäki oon oksentanu karvoja. 

Meil on myös pahvi laatikko, semmonen tosi-iso. Pikku mäntä sano et se on luola. Mä tietty menin sinne kans. Emännän puhelin on rikki ja siks se ei saa oikee kunnolla kuvia ku sillä on nyt joku vanha. Paitti sen kyl pitäs ottaa taas kamera esiin kun me touhutaan kaiken laista.

Ai nii, mun piti kertoo et Leiona on kyl aika kissa peto ku mäntä laitto lakanoita ja sit siin oli jotai naru juttuja ja sit Leiona hyppäs ja sen kynnet uppos männän jalkaa. Se oli kyl vahinko ja sit se oli ihan nolona. Mut mua huvitti ja mä sanoin et se vois ruveta tatu oijaksi.

Tassulinna arpoi ja me voitimme!

Voitimme vähän aikaa sitten Tassulinnan arvonnassa PrimaCatin tuotepaketin. Ollaan tassulinnalaisia seurattu jo pidemmän aikaa. Meillä on kyllä paljon yhteistä, sillä kuten meillä, Tassulinnassakin on kaksi kissaa. Ja toinen niistä on nimeltään Pepsi, eli hyvin läheistä sukua kämppikseni taiteilijanimelle.

Kun emäntä otti tuosta arpajaispalkinnosta kuvaa, pikkuemäntää suututti, sillä se olisi halunnut järjestellä noita pakkauksia. Siksi sen jalat tuli kuvaan mukaan.

Vielä emme ole kuitenkaan saaneet maistella herkkuja. Isäntä on varsin varovainen noiden suhteen, jottei minulle puhkeaisi taas allergiaoireita. Mutta emäntä lupasi, että ainakin kalajuttuja saamme pian maistaa. Näissä ei ole ollenkaan vehnää, mikä on tosi hyvä juttu, sillä siitä saan ainakin oireita. Maistelun jälkeen annan kissamaisen tarkan arvosteluni mahdollisine Michelin-tähtineen.

Emäntä otti yksi ilta tämän kuvan minusta ja laittoi sen Facebook-sivulleni. Se onkin tällä hetkellä tykätyin julkaisuni siellä. Onneksi emäntä ei silittänyt minua sillä raudalla, millä aikoi silittää vaatteita. Rapsutteli ihan omalla tassullaan vain.

Paljon onnea Pikkusisko!

Tänään on pikkusiskon synttärit. Se täyttää yhden vuoden. Se on kuulemma ihmisten iässä merkkipaalu, ettei ole enää vauva. Ei se minusta vauvalta ole kyllä vaikuttanut pitkään aikaan. Liikkuu ja huutaa ja leikkii ja nauraa. Ja emännän täytyy yhtenään sanoa sille EI. Minä olen kertonut pikkusiskolle, kuten kerroin pikkuemännällekin aikoinaan, että sille sanalle voi ummistaa korvat ihan täysin. Hyvin ovat oppineet, molemmat!

Pikkuemäntä on suunnitellut pikkusiskon synttärijuhlia jo pitkään. Muttei ne vielä ole, joku päivä tässä lähiaikoina kuulemma. Ihmettelen kovasti, miten nuo pikkuihmiset kasvavat niin nopeasti. Mutta onneksi kohta ne eivät enää viihdy emännän sylissä, niin minä pääsen taas omalle paikalleni!

Kuvakooste vuoden varrelta. "Minä ja hän"

Katseen voimalla

Mä meinaan tehrä ton pala pelin valmiiks katseen voimalla ja mun tassut on apuna jo siinä. Ne näyttää silmille mihin suuntaan pitää kassoo. No niin palat, menkää paikoille!

(emäntä: Todellisuudessa pikkuemäntä teki palapelin valmiiksi. Ilman apua.)

Mm. sohvannurkassa

Kaipaan kovasti niitä aikoja, kun ei ollut noita pikkuihmisiä. Tai no en ehkä ihan niin kaukaisia aikoja, mutta aikoja, kun ne nukkuivat päiväunia. Sitä tarkoitan. Silloin sain olla päivisin hetken rauhassa emännän rapsutteluissa.

Pikkuemäntähän ei ole puoleen vuoteen nukkunut päiväunia kuin vahingossa. Ja nyt pikkusiskokin on ruvennut nukkumaan vain ihan pikkuiset unet kerran päivässä. Se tarkoittaa tietysti minun kannaltani sitä, että emäntä on päivisin aivan liian työllistetty pelastaessaan meidän ruokia pikkusiskon hampaista tai pistorasioita tai johtoja tai muuta kaikkea. Sitä paitsi pikkusisko on oppinut kiipeilemään, melkein yhtä sulavasti kuin minä.

Tämä kaikki härdelli ympärilläni on saanut minut hakeutumaan rauhallisemmille asuinsijoille. Sitteri pikkuemännän sängyn alla toimii hyvin, kun pikkuihmiset ovat olohuoneessa. Sohvannurkka kelpaa mainiosti, kun pikkuihmiset ovat valloittaneet lastenhuoneen. Ja miltei koko päivän paras paikka on pikkusiskon sänky, koska ei se hereillä siellä kauaa jaksa olla.

Jospa pääsisin katsomaan hiihdon mm-kilpailuja emännän syliin, sohvannurkkaan. Juuri nyt se on hartain toiveeni. Paitsi kyllä kinkku menee senkin edelle.

Valo ilmiö ja vahtimisia

Viimepäivinä on näkyny tommonen valo meirän olkkarissa aika monta kertaa. Ja se valo tekee semmosii hassuja varjoja joita mä oon kyl kattellu. Ja sit mä oon kattellu noita meirän pikku ihmisii ku ne leikkii. Varsinki pikku mäntä tykkää halii mua eikä pikku siskokaa enää mua aina kisko hännäst ku se on lähel.

Pikku mäntä oli tos pihalla sen kamujen kaa täs illalla ja mä vahrin sitä ikkunasta. Istuin mun makoilu paikalla ylä sängyssä ja näin sen kokoajan. Kyl se varmaa kohta jo voi mennä ite uloski nii mä vahrin sitä kyl. Mut ei se viel osaa avata ovee ku se on nii lyhyt.

Mä oon vähä oksennellu viimeaikoina ku must lähtee nii paljo karvaa ku mä pesen. Se on tää aika vuodesta. Mut on toi aurinko kiva. Ehkä mä taas pian räppään ku tulee sopiva fiilis!

Ota edes nyt kuva!

Emännällä on ollut vaikeuksia saada kuvattua minua viime päivinä. Se on varmaan unohtanut, miten kameraa käytetään.

Tänään ja eilen se teki jotain paperi- ja pahvijuttuja. Eilen yksin, tänään pikkuemännän kanssa. Emännällä oli sellaiset hauskat liikkuvat jutut kädessä. Minä yritin ottaa niistä kiinni, kun emäntä leikkasi paperia. Emäntä ei kylläkään ollut kovin riemuissaan asiasta, sillä se meinasi leikata viiksikarvaani. Se sanoi, että kyseessä oli sakset. Ja se koko touhu oli kyllä aikamoista askartelua. Harmi, ettei tullut ikuistettua.

Toisilla on oikeastaan vain kuvia blogeissaan. Kuulin myös, että usein ihmiset tykkäävät seurata netistä lähinnä kuvallista sisältöä. Vaikka kuva kuinka kertoisikin tuhat sanaa, en usko, että minun ajatusteni monikerroksisuus tulisi pelkissä kuvissa esille. Ei varsinkaan emännän kameralla tai puhelimella otetuissa.

Vaikka olenkin hyvä poseeraamaan, ei emäntä muka ehdi kuvaamaan. Kuulemma siihen tarvitsee kaksi kättä, ja yleensä sillä on pikkusisko toisessa kainalossa, kun se on vapaana niin kamalan kova menemään. Esimerkiksi minun ja kämppikseni ruokia se on käynyt maistelemassa, vaikka omia ruokiaan ei aina suuhunsa pistä. Kunhan sekin saa kinkkua, aion ehdottaa vaihtokauppaa!

Leijona ja kirahvi tuoliviidakossa

Minäkö muka kasvissyöjä?

Pikkusisko ei selvästikään vielä oikein ymmärrä, etten minä ole mikään kasvissyöjä! Kerta toisensa perään se yrittää tarjota minulle vihreää syötävää, mitä se itse tykkää mutustella. Huomattavasti mielummin syön pikkuemännän tarjoiluja eli kinkkua. Tosin viime päivinä se on vain kiukutellut, jos emäntä on ehdottanut minun ruokkimistani. Ilmeisesti se kuuluu ikään. Kiukuttelu siis.

On meillä kuitenkin pikkusiskon kanssa yhteisymmärrys päiväunista. Ja onnekseni pikkusisko tuntuu sopeutuvan siihen, että jos minä olen ensin sängyssä, se antaa minun olla paikallani.

Pikkusisko on ruvennut kulkemaan nelitassuisesti. Toki kyllähän se seisoo jo kahdella tassullakin, mutta menee vain reunoja pitkin. Pikkusiskoa tuntuu kiinnostavan edelleen minun ja kämppikseni ruokakupit ja hiekkalaatikot, niin ja lelut. Pikkuemäntä puolestaan on ymmärtänyt aina jättää ne rauhaan.

Törmäsin uutiseen kissasta, joka oli pelastanut hylätyn vauvan. Siinä yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka huomaavaisia ja huolenpitäjiä kissat ovat sekä kuinka kissat ja lapset kuuluvat yhteen. Niin meilläkin. Luonnollisesti!

Yhressä on hauskaa!

Leikitään yläsängyssä.

Ollaan pikku männän kaa tehty yhres juttuja viimeaikoina. Ainaki vähä. Enemmä se kyl mun kaa puuhaa kuin Leionan vaikka josku aiemmi se pelkäs mua jos mä olin pimeessä huoneessa. Melkee mä pelkäsi issekki isseeni ku en nähny nii hyvi. Mut ei se enää pelkää. Josku yrittää vaa ratsastaa. Ja pikku siskon kaa pitää olla vähä varuillaa.

Neli tassusesti joulu lauluja.

Mut oommä saanu katkiksii ja vara hoitajatki oli ja hoisi meitä. Nii ja sit nukku noi meirän ihmiset tuolla pikku männän huoneessa ja mä sain nukkuu viekussa! Emmä oo muute oikee viekussa nukkunukkaa paitsi jaloissa. Mut kehräsin emännän viekussa tyynyllä kovaa. Se heräski siihe.

Uudet kerrokset

Mitenhän tuonne oikein pääsee?

Meille on tullut uusia kerroksia. Muutama päivä sitten isäntä kokosi meille uuden nukkumapaikan pikkuemännän huoneeseen. Ilmeisesti se liittyy jotenkin pikkusiskoon, mutta ei vielä pitkään aikaan, joten se taitaa olla meille vapaassa käytössä. Tosin emme ole ihan vielä vakituiseen siellä majailleet. Pikkuemäntä on kyllä kysynyt joka päivä, saisiko hän nukkua tuolla ylhäällä, muttei vielä ole saanut. Emäntä sanoi, että se on vielä liian pieni.

Kyllähän se nyt onnistuu, kun saatiin portaat. Täällä voikin poseerata.

Hmm...kämppikseni taitaa ihailla minua.

Olen kyllä löytänyt itselleni vanhan tutun paikan, joka on nyt piilotettu tuonne sängyn alle. Meinasin ihan unohtaa, että sitterissähän minä olen viettänyt monet tovit, kun se oli pikkuemännän käytössä. Sinne pääsen mukavaan rauhaan, ainakin silloin, kun pikkusisko ei ole samassa huoneessa.

Joulunodotusta

Taas on se aika vuodesta, kun meillä on paljon kynttilöitä ja emäntä juo sitä maustemehua. Nyt se kaivoi jostain musiikkiakin ja kuuntelee iltaisin, kun pikkuihmiset on menneet nukkumaan. Kämppikseni loikoilee, mutta minulla on sellainen kutina viiksikarvoissani, että kohta on taas tonttuja liikkeellä.

Meillä on jo tehty ja syöty niitä maustekeksejä, ja sitten niitä vaillinaisia tähtiä, missä on sellainen läjäys keskellä. Pikkuemäntä ei uskaltanut maistaa niitä. Maustekeksejä se kuitenkin teki ja söi, kissanmuotoisia tietysti, vaikka oli sillä niitä muumimuottejakin. Minä kävin vain haistelemassa.

 

Emäntä on vähän jouluhöpsö. Mutta sellaisia ihmisiä taitaa olla muitakin, sillä olen huomannut taas blogini tilastoja katselleena, että nyt netistä etsitään jo joulujuttuja. Ja minun blogistani ja kahden edellisvuoden joulukalenteristahan niitä löytää! Joulurunoja ja jopa tiernakissat.

Vaanija

Olen huomannut, että pitää olla tosi varuillaan täällä kotona. Meillä on nimittäin sellainen vaanija, joka yrittää aina (emännän tai isännän) silmän välttäessä hyökätä meidän ruokakipolle! Tosin pikkuemäntä antaa tuon vaanimisen huomatessaan aikamoisen äänimerkin. Pikkuemäntä on selvästi meidän puolella. Se antaa kinkkuakin oikein hienosti ja oma-aloitteisesti.

Tuo pikkusisko on kova menemään. Minä luulen, että kämppikseni on opettanut sille huonoja tapoja. Esimerkiksi se, että molemmat tykkäävät silputa paperia, mikäli joku sattuu unohtamaan sellaisia lattialle. Molemmat ovat myös kovin johtojen perään. Minäkin olen, mutta vain heiluvien johtojen, en seinän vieressä kulkevien. Pikkusisko ja kämppikseni yrittävät syödä myös niitä johtoja paperien lisäksi.

Mutta siitä annan pikkusiskolle kyllä pisteet, että se tykkää minusta ja siitä, jos vähän hellästi näykin sitä. Ja se osaa jo aika hienosti silittää ja rapsutella. Eikä se töki korvaan tai silmiin tai muualle. Mutta hännästä se tykkää kiskaista, jos vain onnistuu tarttumaan. Siitä minä en tykkää!

Kuuluisa kissa 17: Pommi-kissa

Kuva: Keuruun musiikkileiri

Syyskuun viimeinen kuuluisa kissa on räjähtävästä nimestään huolimatta suhteellisen rauhanomainen Pommi-kissa. Pommi-kissa on harmaa ja puhuu stadilaisittain. Kuten moni muu kuuluisa kissa esiintyy tämäkin kissa yleensä jonkun toisen kanssa. Ja tässä tapauksessa se toinen on Gommi-jänis.

Gommi ja Pommi ovat esiintyneet televisiossa, erilaisissa ilmoituksissa ja levyllä. Pommi on aika tavalla erilainen kuin monet esittelemäni kissat, jotka seikkailevat piirretyissä. Nimittäin on suhteellisen harvinaista, että kissa levyttää.

Pommi ja Gommi siis laulavat ja soittavat lapsille. Pommi-kissa laulaa ja soittaa harmonikkaa. Minusta laulu on oikein hyvä harrastus, heti kehräyksen ja maukumsen jälkeen paras äänentuottomuoto. Emäntäkin on kova laulamaan, ja pikkuemäntä toivomaan lauluja. Jos vielä olisi sellaisia lasten toivelauluohjelmia, niin pikkuemäntä soittaisi semmoiseen ihan varmasti!

Kissavideoviikko: Ulkona

Ajattelin näin loppukesän kunniaksi räväyttää ja julkaista tällä viikolla joka päivä yhden videon. Pääosissa seikkailemme luonnollisesti minä ja kämppikseni sekä meillä asustavat pikkuihmiset. Tämä ensimmäinen on varsin tuoretta materiaalia.

Täten julistan virallisen kissavideoviikon avatuksi! Toimin tietenkin itse viikon virallisena valvojana ja suojelijana! Nauttikaa!