Ajattelin
nyt julkaista runon, jonka kirjoitin, ennen kuin emäntä ehtii muokata
sitä omanlaisekseen. Se runo kertoo kissan jouluaatosta. Mutta runon
kissa ei asu kerrostalossa.
Kissan jouluaatto
Uuninpankolla nukkuu kissa
Puuro liedellä porisee
Lapset jo oottaa pistoksissa
Että pukki tupaan taas astelee
On siirtynyt kissa taaton syliin
Joulurauhaa Turku nyt julistaa
Hiipii hiljaisuus kaupunkeihin, kyliin
Yhä lapset tiiviisti odottaa
Ulkona alkaa jo hämärtää
Kissa sinne hetkeksi puikahtaa
Valaisee pihaa monta kynttilää
Kuulee jossain tiukunen kilkattaa
Notkuvat pöydät kinkkua, laatikoita
Sieniä, rosollia, silliä, lohta
Lapset tuumaa, onhan noita,
Valaisee pihaa monta kynttilää
Kuulee jossain tiukunen kilkattaa
Notkuvat pöydät kinkkua, laatikoita
Sieniä, rosollia, silliä, lohta
Lapset tuumaa, onhan noita,
mutta pukki tulee ihan kohta!
Piirileikkiä vatsat pullollaan
Soihdut sammuu - laulu raikaa
Väki kuusen ympärillä pyörii innoissaan
Oksien alla kissan omaa aikaa
Saapuu vihdoin pukki punanuttu
Lapsia vähäsen jännittää
On partasuu tuo jokseenkin tuttu
Ei missään näy talon isäntää
Kun lahjakääröt aukeavat
Saa kissakin papereissa telmiä
Lapset uusista leluistaan iloitsevat
Ihailee äiti saamiaansa helmiä
Piirileikkiä vatsat pullollaan
Soihdut sammuu - laulu raikaa
Väki kuusen ympärillä pyörii innoissaan
Oksien alla kissan omaa aikaa
Saapuu vihdoin pukki punanuttu
Lapsia vähäsen jännittää
On partasuu tuo jokseenkin tuttu
Ei missään näy talon isäntää
Kun lahjakääröt aukeavat
Saa kissakin papereissa telmiä
Lapset uusista leluistaan iloitsevat
Ihailee äiti saamiaansa helmiä
Taas uuninpankolla nukkuu kissa
Vieressään vanha puurokauha
On talonväkikin jo nukuksissa
Läsnä on lämpö, joulurauha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti