Mennyttä juhlintaa

Emännän kiireiden lisäksi sillä hajosi tietokone vähän aikaa sitten. Onneksi sillä ei mennyt hukkaan kovin paljon mitään tärkeää, ehkä muutama minun kuva, joista kuitenkin on parhaat täällä blogissani nähtävillä.

Tämä kuva minun piti tänne laittaa jo aikaa sitten, sillä sain siinä vähän synttäripäiväni jälkeen oikean lahjan! Kinkkua JA katkarapuja! Niin ja kortinkin, mutta sitä ei voi syödä. Varahoitajat toivat minulle onnittelulaulun kera tämän herkkusatsin. Oli niin hyvä lahja, että voisin täyttää vuosia vaikka ensi kuussa taas uudestaan. Valitettavasti kämppikseni tuli heti myös kärkkymään osinkoja, toki hyvätapaisena kissana annoin hänellekin.

Juhlahumua

Niin ne pikkuihmiset sitten vihdoin tulivat kotiin. Emäntäkin oli ottanut minun juhlapäivän vapaaksi, tosin ihmettelin, että miksi se aamulla niin murisi. Ja koko päivän se otti lääkkeitä ja nukkui vaan. Ehkä se keräsi vain voimia iltaa varten.

Pikkusisko riensi heti kotiin tultuaan laittamaan meille lisää ruokaa!

Pikkuemäntä antoi minulle tämmöiset lahjat.

 

Nämä perhoset on ihan kivoja.

Vaikka ei ne sille oikealle vertojaan vedä.

Mutta ihan houkuttelevan tuoksuisia ovat.

Ja tämmöset kortit sain.

Edelleen perhonen vähän kiinnostaa.

No voin minä pikkuemännän mieliksi vähän leikkiä.

Tosin kyllä niitä tarjoiluja jo odottelen. Näkyykö pitopalvelua?

Pikkuihmiset laittoi hienot mekot päälle, ja pikkuemäntä käski emännänkin pukeutua.

Jokohan tässä nyt saisi jotain vatsantäytettä?!

Kinkku-katkarapukakkua!

  

Namnam!

Kiitos juhlista!

Pikkuihmiset ihmettelivät, nytkö ne juhlat jo loppuivat?!

Pikkuemäntä oli kovin pettynyt, kun meille ei tullut ketään vieraita, eikä ollut oikeaa kakkua. Syytän tästä tietysti emäntää, vaikken itse niitä kyllä järin kaivannutkaan. Kiitos ruuasta, eikun siis juhlista!

Tänään

No nii mä sain taas kirjottaa ku tänää tapahtu nii paljo kaikkee. En ees muista enää missäjärjestyksessä mut ainaki näitä tapahtu.

Mä heräsin tai ainakaa en nukkunu enää.

Sit mä menin jatkaa unii isännän kaappiin mut mäntä ei löytäny mua vaikka kävi iha lähellä. Se meinas jo melkee huolestuu mut sit se otti järeet aseet käyttöön ja laitto katkiksii. Emmä iha heti tullu mut sitku se laski lautaset lattialle mä olin tietty heti siinä. Leiona kyl meinas ottaa mun lautaselta ku se ei muka huomannu et sille tuli oma lautane.

Ja sit mä askartelin pikku männän kaa. Se oppi leikkaa mut ei onneks mun häntää. Ei se ees yrittäny mut mäntä säikähti ku mä olin nii lähellä. Sit mä menin viel siihe koriin ku pikku mäntä otti kaikki jutut siit pois.

Ja sit mä oksensin karva palloja ja ruokaa ja sit mäntä harjas mua. Ai nii vielä mä juoksin tänää Leijonan kaa ja siinähä sitte päivä meniki. Huh!

Kissavaalit

Tämä voisi sopia vaalikuvakseni!

Emäntä on ehdolla jossain vaaleissa. Minäkin voisin asettua ehdolle, jos meille kissoille järjestettäisiin omat vaalit. Ja miksei muuten sellaisia jo ole? Hyvin voisi olla.

Vaalityöni lähtisi liikkeelle siitä, että löytäisin sopivan porukan, jonka kanssa yhdessä kerätään ääniä. Eikä ihan mitään pelkkiä pieniä miu-ääniä, vaan kunnon miau- tai Mau!-ääniä. Sitten minun pitäisi täyttää jotkut paperit, joihin jätän tassunjälkeni, että homma on virallista. Sen jälkeen kävisin valokuvassa, saisin numeron ja täyttäisin vaalikonetta. Tekisin varmaankin jonkinnäköisiä paperilappusia, joissa olisi minun kuva ja se numero.

Homman idea on se, että kertoo mahdollisimman monelle, mille numerolle kannattaa äänensä antaa. Sitten ne pitää saada vielä oikeasti äänestämään. Minä tekisin ehkä niin, että laittaisin kinkkupalasia ja katkarapuja eri puolilta poluksi kohti äänestyspaikkaa, kun on sen aika. 

Ilmeisesti vaaleissa pitäisi olla joku mielipide tai asia. Ehkä minä semmoisenkin keksisin. Riippuu vaaleista, eikä tummista. Heh.

p.s. Emännän vaaliblogiin pääsee tästä, mutta ei oo pakko mennä sitä katsomaan. Voit myös aivan yhtä hyvin tutustua minun vanhoihin kirjoituksiin. Vinkvink.

Hellekuulumisia

Niin tulivat kotiin omat ihmiset, mutta hoitajat eivät onneksi vieneet hellettä mennessään. Ääntä tänne tuli taas enemmän, mutta ei se haittaa. Vaihtelu virkistää.

Näillä säillä minä nautiskelen pitkistä päiväunista. Kuka olisi arvannutkaan?! Heh. Ja yritän päästä ulos, mutta isäntä sanoi, että siellä olisi vielä kuumempi kuin täällä sisällä, eikä päästänyt. Ehkä huomenna.

Annoimme kämppikseni kanssa hoitajiemme elää siinä uskossa, että olemme tulleet vanhoiksi, koska emme jaksaneet juuri leikkiä. Saimme kyllä katkarapuja ja paljon rapsutuksia.

Minä sain makoilla molempien sylissä. Juuri sellainen loma kuin olin toivonutkin! Nyt voin taas keskittyä muistuttamaan emäntääni roolistaan minun rapsuttajanani ja sihteerinäni.

Räppi pakaste katkiksille

Jou jou mau mau

Tän kollin tuntee joka misu

Se on taas Pepsi-Kola joka on vauhdis ja räppää

Teille tulin heittää alku kesäist läppää

Ennen ku Leijona taas paikalle käppää

Tassu eteen ja tassu taa

Tää on kissaoppista kerrontaa

Tämä vai tuo, sama on se

Täst ei tarina parane

 

Kuulin ku mäntä just pakastinta raotti

Meitsi oli oitis messis kuin pilotti

Sit se kaapist lautasii yhteen kilautti

Pussin avas ja katkiksii meille sulatti

Ja sil välin pikku sisko taas pulautti

(Tää on meloodinen kohta jonka joku tyttö kissa sais maukuu)

Herkkuu, sä saat kohta herkkuu

Herkkuu, sä saat kohta herkkuu

 

Muoto ja maku miltei täydellinen

Mun täytyy saada heti koko lautasellinen

Jotta oisin taas vielä enemmän onnellinen

Herkkuhetki tää on jo todellinen

Siin se on, nyt mä ahmin sen!

Herkkuu, sä saat kohta herkkuu 

Herkkuu, sä saat kohta herkkuu

Tassu eteen ja tassu taa

Tää on kissaoppista kerrontaa

Tämä vai tuo, sama on se

Täst ei tarina parane

Katkastu rapu - siit tuli sen nimi

Ja sit mun täyty heti räppää muutama rivi

Vaikkei mun nimi oo mikää Jimi

Eikä varsinkaa Norsunmutkan Sivi.

Mut mä räppään ja rollaan kuin vierivä kivi. 

Jou! Mau!

Kisaillaan

Hehee mä saan kirjottaa taas ku suostuin yhteis kuvaan Leionan kans. Ja mä keksin melkee iha ite ton otsikon tähä kirjotukseen. Se on kyl melkee sama kuin tää blokinnimi muttei iha.

Mä aijon kertoo ny mitä mä oon tehny paitsi etten oo tehny ihmeempii. Oikeesti me ei kovi usein olla Leijonan kaa tos paikalla kahrestaa vaa se on ja mä tuun sit ja se lähtee. Ainaki melkee ilman pyytämistä.

Mä en oo vieläkää räppi vireessä ku emäntä on nii kiireinen ettei se ehri oikee kirjottaa jos mä oisin. Ja meil on käyny josku ihmisii jotka rapsuttaa mua onneks. Pikku mäntä kurkkaa aina posti luukust ku se tulee sisälle ja mä aika usein katon takas mutten aina jaksa.

Pikku siskolla on kova ääni ja mä lähren usein pois jos se huutaa. Yks yö mä kuitenki nukuin emännän jaloissa niinku josku ennenki paitsi en viimeaikoina usein. Mun mielestä partsilla on kivaa ku aurinko paistaa. Mut katkiksii en oo saanu. Höh.

20. luukku: Jouluruoka

Joulussa parasta lahjojen lisäksi on tietysti ruoka. Eli kinkku. Kyllä meillä kaikenlaista muutakin on, mutta kinkku on kuitenkin sitä oikeaa ruokaa.

Sitten on niitä laatikoita, joista kämppiksenikin tykkää. Mutta niitä on muitakin makuja kuin pahvi! On peruna-, porkkana-, bataatti-, punajuuri-, lanttu- ja maksalaatikkoa ainakin. Meillä ei kylläkään noita kaikkia ole, mutta olen kuullut, että moisia on. Ja sitten kalaa ja kalanmunia, joita syödään sipulisilpun kera. Hyi, sanon minä! Kalkkunaa kyllä voin haukata.

Sitten monella on saippuakalaa tai rosoista. Jälkiruuaksi ihmiset syö luumusoppaa tai pipareita. Ilmeisesti niillä on jokin tarkoitus, koska ei ne minusta oikein hyvää jälkiruokaa ole.

Jos kissa saisi päättää, olisi joulupöydässä katkarapuja alkupalaksi, pääruuaksi kinkkua ja jälkiruuaksi viili- tai jugurttipurkin kannen nuoleminen. Ai että, kyllä olisi makoisaa!

Yhdessä laulussa sanotaan, että jouluruokaa tarjoo kunnon väki, mutta mitä jos ei ole kunnon väkeä? Onko silloin jouluruokaakaan? En ole aivan varma, onko minun ihmiset kunnon väkeä, mutta ainakin meillä on jouluruokaa. Ja jos esitän jostain kiinnostunutta, yleensä saan maistaa, kuten pikkuemäntäkin. Se on ainakin jo ihan ammattilainen kinkunmaistaja. Olemme kämppikseni kanssa kouluttaneet sen hyvin!

Päästään tunnelmaan!

Minä herkuttelen. Takana oleva möykky esittää kämppistäni.

Nyt alkaa tuntua siltä, että kohta on joulu. Eikä pelkästään siksi, että emäntä on laittanut joulumusiikkia soimaan ja kynttilöitä palamaan. Tai siksi, että taas saan laatuaikaa emännän kanssa isännän ja pikkuemännän reissatessa. Vaan siksi, että emännällä selvästi tuntuu olevan huono omatunto siitä, ettei se ole ollut minun kanssani tarpeeksi tänä syksynä, ja sitten se näinä harvoina hetkinä hemmottelee oikein kunnolla.

On se kumma, että toisen pitää sotkea! Enkä se ollut minä!

Tänään saimme taas katkarapuja. Ja rapsutuksia. Eilen uudet valoisat tuonne parvekkeelle, mutta ne on tosi kirkkaat. Joulukalenterejakin meiltä alkaa löytyä jo useampi. Ja minullakin on oma, kuten Rakkaat Lukijani, olettekin lukeneet. Enää kaksi yötä, niin saan avata ensimmäisen luukun! Tai siis oikeastaan Te saatte avata!

Merielämää

Emäntä ja pikkuemäntä oli käyneet sellaisessa paikassa, missä on paljon eläviä kaloja. Kuulemma rapujakin, ehkä katkarapuja. Onneksi kämppikseni ei ollut siellä, se olisi voinut tulla hulluksi. Tai sitten se olisi lähtenyt kipinkapin karkuun, kun se olisi huomannut, että ei ne olekaan kylmässä ja kuivassa pakastimessa vaan märässä vedessä. Siinä yksi syy, miksi minä tykkään enemmän kinkusta. 

Tosin en minä vettä pelkää, ainakaan samassa määrin kuin kämppikseni. Voisi olla jännittävää, jos meillä olisi tuommoinen kala-allas ja saisimme sieltä pyydystää syötävää. Olen nähnyt sellaisia pieniä maljakontapaisia joissakin piirrosohjelmissa ja sarjakuvissa. Niissä on sellainen kullanvärinen kala odottamassa vedessä, että kissa nappaa sen.

Vaikka en minä mikään kalatuotteiden ystävä ole. Enää. Ennen kämppikseni tykkäsi enemmän lihasta ja minä kalasta, mutta nykyisin osat ovat vaihtuneet. Mutta jauhelihan perään kämppikseni kyllä kuolaa.

Mä taas

Emäntä sano et se aikoo ostaa meille kivoja silputtavia koristeita partsille. Paitsi se kyl sano niitä kukiksi. Se on ny siivonnukki sen nii me päästään paistattelee päivää ja pikku emäntäki haluu tulla mukaan.

Varmaa ihmettelette ku mä saan taas kirjottaa mutku pyykki kone on päällä ja sit Leijona on sen päällä ku se tykkää siitä. Tai emmä tiiä missä se onkaa mut luulen.

Ja me saatiin tänää katkiksii ja pikku emäntä ihmetteli. Ja sit mä kävin iha vahingossa sen sängyssä mutku isäntä huomas mä tulin pois.

Emäntä on harjannu mua taas ja se on kivaa. Pikku emäntä ei osaa viel mut kyllä sen käsiin tulee karvoja ku se silittää meitä.

Tietäjät tulee

Tänään on loppujainen. Se tarkoittaa, että toisilla joulu loppuu. Tähän päivään liittyy jollain tavalla myös kirkas tähti. Se tähti kuulemma johti itämaiset tietäjät jonnekin, mihin ne vei kinkkua, katkarapuja ja kissanminttua. Tai en ole ihan varma, oliko ne katkarapuja, koska silloin ei ollut pakastinta. Jossain puhutaan, että ne tietäjät oli viisaita. Ehkä ne katkaravut oli kuivattuja siis.

Meilläkin on tähti, jossa on valo. Emäntä kyllä sanoi, ettei se enää kovin kauaa valaise makuuhuoneessa. Mutta vielä se on ikkunassa, joten toivoa on. Ehkä ne viisaat ehtii vielä tänään tänne. Minulla on jo vähän nälkä.

Jotkut vie kuusen pois tänään. Viime vuonna saimme pitää kuusen vielä viikon eli Nuutinpäivään, mutta nyt varistus oli melkoista, joten isäntä heitti kuusen parvekkeelta. Kämppikseni hyöri ja pyöri siinä touhussa mukana, mutta minä olin kauempana, koska en tykkää siitä, että neulaset jäävät turkkiini. Toivon todella, että ensi vuonna neulaset pysyvät oksissa, että viitsin mennä taas palloja pudottelemaan. Voisikohan nuo ihmiset vaikka liimata ne paikalleen?