Kirvojen sota

Emäntä on aloittanut taas jokakesäisen sodan parvekkeellamme tunkeilijoita vastaan. Minua ei pienet vihreät ja ruskeat öttiäiset vielä ole häirinneet, ei myöskään iso toukka, joka oli tullut yhteen kukkaan. Kämppikseni kävi sitä nuolaisemassa, kun se tipahti maahan. Ei syönyt kuitenkaan.

Mutta emäntä on suihkutellut kukkia ja nipistellyt niitä pirulaisia, joiksi hän niitä ötököitä kutsuu. Tänä vuonna se osti jopa sellaisia kukkia, joista ne kirvat eivät tykkää, mutta ei ne ole kuitenkaan torjuneet hyökkäystä.

Minun mielestä sen kannattaisi ensi kesänä keskittyä siihen, että parvekkeella olisi vain tyhjiä ja tyhjähköjä tasoja, joista me kissat voisimme valita kulloinkin sopivat makuupaikkamme. Siirtäisi vaan kukkapurkit kaappiin ja laatikoihin. Tai sitten vaihtoehtoisesti syötävää heinää ja kissanminttua kasvamaan. Tämä olkoon ihan puolueeton vinkkini.

Kissamatka

Emäntä kävi viime viikonloppuna semmoisessa paikassa, jossa oli paljon polkupyöriä ja kanavia, vinossa olevia taloja, punaisia valoja, ja oli siellä tietenkin myös kissoja. Se otti meille tuliaiseksi näitä kuvia.

Kuulemma siellä paikassa olisi pitänyt olla tulppaanejakin, mutta oli ollut niin kylmä kevät, ettei tulppaanit olleet vielä kukassa. Minua se ihmetytti, koska on meillä ollut monta kertaa tulppaaneja. Olen käynyt niihin tutustumassa, kuten olette nähneetkin kuvistani.

Kaikki kissat, joita emäntä näki matkallaan, olivat oikein hyvin hoidetun näköisiä. Minä yritin lähteä emännän mukaan, kuten edellisen postaukseni kuvasta voitte päätellä. Ensi kerralla aion onnistua, sillä haluan minäkin nähdä maailmaa, sekä kissoja.

Tämä kissa majaili näyteikkunassa.

Tämä yksilö ei halunnut tulla valokuvatuksi, mutta emäntä oli aika nopea.

Pääsiäiskertomus

Tämä on minun pääsiäiskertomukseni. Olen kuullut, että jossain paksussa kirjassa on ehkä hieman toisenlainen.

Silloin muinoin vietettiin juhla-ateriaa. Pöytään oli katettu herkkuja jos minkälaisia.

Mutta yksi käskettiin pois pöydästä, vatsa tyhjänä.

Niinpä hän meni yksin kukkatarhaan.

Hän tyytyi kohtaloonsa katsellen ihmeellistä valoa. Ihmiset lupasivat hänelle herkkuja. Niin tapahtuikin, myöhemmin.

Leijona perheineen toivottaa Lukijoilleen Iloista Pääsiäistä!

Lahja

Taisin saada synttärilahjani jo reilu viikko etuajassa! Isäntä toi meille tuommoisen kukkakimpun, ja minä olin tietysti heti sen kimpussa. (Heh, kimpun kimpussa!) Minä tykkään tosi paljon noista heinistä ja harsoisista kukkaisista. Ihmettelen vain sitä, että miksi meillä olevat muut harsot eivät ole niin kukkamaisia, että jaksaisin niistä kiinnostua.

Kämppiksenikin tuli ihastelemaan uutta aktiviteettilelua. Emäntä ei aivan ehtinyt saada kuvaa siitä, kun minä hätistelin kämppikseni pois. Tämä on minun lelu!

Noo, okeiokei. Onnittelen emäntää tänään. Mutta meinaan juhlia omia synttäreitäni koko ensi viikon!

Kesäparatiisi on auki!

Emäntä taisi ottaa tosissaan muutaman päivän takaisen reklamaationi, sillä nyt meillä alkaa olla jo kivoja kukkiakin parvekkeella. Vielä tosin mahtuisi lisää, ainakin emännän mielestä. Ja on ollut niin lämmin, että ovi on ollut auki, olen saanut tulla ja mennä sinne, miten haluan. Iltaisin olen käynyt vilvoittelemassa siellä kynttilänvalossa.

Kämppikseni on myös nautiskellut lämmöstä ja päivätorkuista parvekkeella. Toivon vielä kovasti, että emäntäkin ehtisi sinne istumaan ja ottamaan minut syliin. Olisi hyvin romanttista istuskella siellä kahdestaan lintujen laulaessa. Tosin vielä mieluisampaa olisi olla siellä jonkun tyttökissan kanssa.

Pikkuemäntä puolestaan on uittanut ankkoja. Silloin minä ja kämppikseni kyllä lähdetään äkkiä alta pois, sillä siinä touhussa voi kastua turkki ja tassut! Ainakin parveke kastui.

Salainen puutarha

Mitähän täältä löytyy?

Emäntä kävi taas eilen hakemassa täydennystä parvekkeen koristuksiin ja aktiviteettileluihin. Kohta parveke alkaa muistuttaa viidakkoa tai metsää, melkein. Varsinkin kun meille tuli vielä hoitokukkiakin.

Hoitolapset ja -kissat kyllä ymmärrän, mutta hoitokukat menevät jo yli ymmärrykseni. Sen tiedän, että niitä ei saa silputa, vaikka en minä kyllä mitään parvekejuttuja silppuilekaan. Kämppikseni kyllä käy silppuamassa sellaista vihreää, jonka nimi on pus-pus-puu tai jotain sinnepäin.

Ei löytynyt sellaista kylttiä, jossa lukisi Emännän puutarha.

Luulen, että sen puun takia emäntä sanoo parveketta salaiseksi puutarhaksi. Mutta eihän se ole salainen, koska sen voi nähdä kuka vaan meillä kävijä tai tiellä kulkija, eikä kyllä puutarhakaan, koska ei meille tullut hoitopuita. Se pus-pus-puu on ihan oma. Eikös tarha ole semmoinen paikka, mihin pikkuemäntäkin joskus sitten menee? Vai onkohan emännällä sittenkin tarkoitus ottaa hoitopuita tuonne parvekkeelle?

On siellä yksi leijonakin! :D

Paljon onnea!

Tänään onnittelen 11-vuotiasta kämppistäni, huomenna 1-vuotiasta pikkuemäntää. Olenhan huomaavainen ja kohtelias kissa. Paljon onnea teille!

Kun onnitellaan, annetaan usein kukkia. Minäkin annan tämän kukkakuvan. Huomatkaa, että tuon maljakon kämppikseni kaatoi. Minä olin sillä välin kaukana untenmailla. Mutta kyllä nuo vihreät on kivoja aktiviteettileluja, joita pitää käydä vähintään pikkuisen silppuamassa. En niinkään noista värikkäistä tykkää.

Tein myös tämmöisen kakun. Ainakin melkein itse. Lähinnä se on pikkuemännälle, kun ei me kissat oikein välitetä makeasta. Kerma sinänsä kyllä kelpaa, mutta tuossa on muutakin mukana. Ja taitaa tuo olla vähän iso pala pikkuemännälle. No ehkä emäntä ja isäntä syö loput.

16. luukku: Kukkia ja tuoksuja

Hajusintti ja piparit. Siinä joulun tärkeimmät tuoksut, siis jos kinkkua ei lasketa. Se on kyllä paras, ehdottomasti. Joulu tuoksuu kyllä monelle muullekin asialle, esimerkiksi kynttilöille, kuuselle ja mandariinille.

Kukat tuoksuu yleensä, ja meillä on monta kukkaa. Ne on myrkyllisiä, eikä me kämppiksen kanssa syödä niitä. Yhden nimi on Oma Ryllis. Emäntä sai sen, kun kävi töissä. Aika hyvä palkka, ainakin minun mielestä. Toisen nimi on Hajusintti. Ja sitten meillä on joskus ollut jouluna joku Huijaa-puukasvi, joka on vain vihreä. Niin ja Joulutähti, mutta nyt ei vielä ole.

Minä ja Oma Ryllis

Minusta on hassua, että niillä kukilla on omat nimet. Mutta niin vain on, emäntä ainakin sanoi, että niitä kutsutaan tuommoisin sanoin. Tai jotain sinnepäin, en muista ihan tarkkaan.

Kämppis ja Hajusintti

Nuo kukat on siinä mielessä jänniä, ettei niitä ole meillä esimerkiksi kesällä. Silloin on ihan muunlaisia kukkia. Parvekkeella jotain ja sisällä joskus meillä on tulppaaneja, joskus ruusuja. Ruusuista minä tykkään, kämppikseni myös! Niiden lehtiä on kiva käydä näykkäämässä. Ne sopisivat hyvin myös jouluun, ainakin minun mielestä.