Kissavideoviikko: Jahti osa 1

Kissavideoviikkoni alkaa tällä toimintapätkällä. Tietystä näkökulmasta se voisi olla myös kauhuleffa.

Kirvojen sota

Emäntä on aloittanut taas jokakesäisen sodan parvekkeellamme tunkeilijoita vastaan. Minua ei pienet vihreät ja ruskeat öttiäiset vielä ole häirinneet, ei myöskään iso toukka, joka oli tullut yhteen kukkaan. Kämppikseni kävi sitä nuolaisemassa, kun se tipahti maahan. Ei syönyt kuitenkaan.

Mutta emäntä on suihkutellut kukkia ja nipistellyt niitä pirulaisia, joiksi hän niitä ötököitä kutsuu. Tänä vuonna se osti jopa sellaisia kukkia, joista ne kirvat eivät tykkää, mutta ei ne ole kuitenkaan torjuneet hyökkäystä.

Minun mielestä sen kannattaisi ensi kesänä keskittyä siihen, että parvekkeella olisi vain tyhjiä ja tyhjähköjä tasoja, joista me kissat voisimme valita kulloinkin sopivat makuupaikkamme. Siirtäisi vaan kukkapurkit kaappiin ja laatikoihin. Tai sitten vaihtoehtoisesti syötävää heinää ja kissanminttua kasvamaan. Tämä olkoon ihan puolueeton vinkkini.

Elämää emännän kanssa

Aika vaan mennä hurahtaa. Meillä on käynyt ihmisiä, omat ihmiset on olleet kipeitä, isäntä on ollut töissä, emäntä ollut poissa, leiponut, siivonnut, pyykännyt, hoitanut pikkuihmisiä yms. Minun on pitänyt sille joka ilta maukua, että nyt istut alas sohvalle, että pääsen syliin. Olen päässytkin, hetkeksi ainakin. Ja yhtenä iltana kävi niin, että nukutin emännän kehräykselläni. Sitten se heräsi jonkin ajan levättyään.

Emäntä sai siivottua parvekkeenkin tuossa viime viikolla. Isäntä pesi lasit niin, että näemme nyt paremmin ulos. Tosin minä odotan edelleen, että ulkona olisi vähän lämpimämpää. Joka päivä haluan parvekkeelle, mutta en oikein viihdy siellä, kun on vielä varsin viileää.

Yhtenä iltana emäntä kantoi minut parvekkeelle. Ihmettelin, että minkä ihmeen takia se haluaa minut jäädyttää. Se istui tuolille ja laittoi viltin syliinsä. Sillä oli mukana kuppi, jossa oli kuumaa juomaa. Sitten ymmärsin, että en minä palellu, jos hyppään emännän syliin viltin päälle. Minulla on sellainen kutina, että se taisi haluta minusta lämpöpatterin itselleen.

Kevään ensimerkkejä

Mistä tietää, että kevät on tulossa? Että se on joka päivä lähempänä?

No ensinnäkin, ikkunan takana näkyy yhä useammin lintuja. Olen niitä välillä seuraillut.

Toisekseen, niin minun kuin kämppikseni mieli halajaa yhä useammin parvekkeelle. Olen käynyt nyt joka päivä vähintään kerran siellä raitistelemassa.

Kolmanneksi, juoksutassut tuntuvat kevyemmiltä kuin pitkiin aikoihin. Aamujuoksut saavat rinnalleen ajoittaiset päiväjuoksut ja iltajuoksut. Onneksi kämppiksenikin aktiiviajat osuvat yleensä synkkaan.

Neljänneksi, sellainen outo valopallo paistaa yhä useammin ja paljastaa kaikki ihanat, tipahtaneet karvamme emännälle.

Viidenneksi, niitä karvoja lähtee päivä päivältä yhä enemmän.

Ja kuudenneksi, emäntä on paljon paremmalla tuulella kuin tammikuussa. Se jaksaa joskus siivotakin jopa!

En uskalla enempää kertoa näistä kevään merkeistä, koska muuten tätä voitaisiin käyttää vaikka jossain puolueohjelmassa hyväksi. Luin, että taas on jotkut vaalit tulossa. Mutta ei, emäntä ei ole sellaisissa ehdolla. Jos olisi olemassa kissapuolue, minä lähtisin ehdolle! 10 vuoden kissakokemuksella. Heh.

Parvekkeen valloittaja

Lainaan pikkuemännän eilisiä sanoja: "Kesä tullut." Se tuli takaisin, vaikka kyllähän minä sen tiesinkin, että ei se uskalla pois mennä ilman hyvästejä. Nyt nautitaan jokaisella viiksikarvalla, myös niillä pudonneilla.

Minä rakastan makoilla parvekkeella. Pikkuemäntä kylläkään ei rakasta sitä, että minä olen valloittanut parvekkeen, koska oleilen yleensä niillä tasoilla, mihin se haluaa kiivetä, eikä se oikein uskalla ajaa minua poiskaan. Hyvä niin.

On se kuitenkin ruvennut komentelemaan. Kun hyppäsin yhden lipaston päälle, se sanoi minulle: "Heti alas sieltä!" Minusta tuntuu, että se on saanut vähän liikaa huonoja vaikutteita emännältä.

Toivottavasti ne vaikutteet eivät tartu pikkusiskoon. Se nimittäin ei enää ihan paikallaan pysy. Mietin, että jos opettaisin sen hyppäämään myös lipaston päälle, niin se ei varmaan komentaisi minua.

Ei mikää kynnys matto

Joujou, taasson parempi sää tai ainaki tänää. Mä makoilen partsilla tai melkee partsilla. Leiona on omissa oloissaan ku emäntä ajo sen pois viime yönä unta häiritsemästä ja sit se suuttu siitä eikä oo tänää oikee viittiny tulla emännän luo. Mut mä oon ja pikku siskonki ja pikku männän. Ne oli tänää taas leikkimässä ja mä menin nuuskuttaa ja nuolee.

Pikku mäntä on yrittäny istuu mun päälle ja ratsastaa mut noi muut on kieltäny. Mäki yritin lähtee pois alta ja pääsinki mut pitää vissii välillä varoo. Mä en oo ratsu kissa enkä heppa enkä kynnys mattokaa vaik makoilen tos kuvas. Et semmosta tänne.

Karvanlähtöaikaa

Ai minullako?! Älä puhu hassuja.

Emäntä on harjaillut minua ja kämppistäni viime päivinä vähän aiempaa enemmän. Toki on sitä täytynyt vaatiakin ja ehkä hienovaraisesti vihjailla. Näin kesäaikaan on hyvä vähän pienentää lämmitystä, jotta voi loikoilla lämmössä.

Olen joka päivä pyytänyt päästä ulos. Muutaman kerran olen onnistunut menemään rappukäytävään, mutta en ole päässyt tutustumaan vielä henkilökohtaisesti peipon- ja lokinpoikasiin, joita kämppikseni on vahtinut ikkunasta.

Tänään enmäntä vielä kiusasi minua laittamalla sellaisen ihanan ruohojutun parvekkeelta pois. No myönnetään, otan siitä helposti överit ja sitten saattaa ehkä ihan vähän tulla paha olo. Yritin näyttää taitojani kiipeämällä parvekkeen lasihyllyyn sen himoissa, niin siksi emäntä sen otti pois. Nyt saatan vain haaveilla siitä, harjaamisesta ja ulospääsystä.

Kesäparatiisi on auki!

Emäntä taisi ottaa tosissaan muutaman päivän takaisen reklamaationi, sillä nyt meillä alkaa olla jo kivoja kukkiakin parvekkeella. Vielä tosin mahtuisi lisää, ainakin emännän mielestä. Ja on ollut niin lämmin, että ovi on ollut auki, olen saanut tulla ja mennä sinne, miten haluan. Iltaisin olen käynyt vilvoittelemassa siellä kynttilänvalossa.

Kämppikseni on myös nautiskellut lämmöstä ja päivätorkuista parvekkeella. Toivon vielä kovasti, että emäntäkin ehtisi sinne istumaan ja ottamaan minut syliin. Olisi hyvin romanttista istuskella siellä kahdestaan lintujen laulaessa. Tosin vielä mieluisampaa olisi olla siellä jonkun tyttökissan kanssa.

Pikkuemäntä puolestaan on uittanut ankkoja. Silloin minä ja kämppikseni kyllä lähdetään äkkiä alta pois, sillä siinä touhussa voi kastua turkki ja tassut! Ainakin parveke kastui.

Reklamaatio vol. x

Olen varsin suivaantunut siitä, ettei emäntä ole taaskaan ehtinyt istumaan sohvalla ja ottamaan minua syliinsä. En myöskään ole päässyt ulos, vaikka rappukäytävään pääsinkin. Tai no, livahdin.

Emäntä ei ole myöskään laittanut parveketta vieläkään kokonaan kesäkuntoon ja kukkia sinne, vaikka se siivosikin sen jo aikapäivää sitten. Minä niin odotan sitä, että saan vapaasti tulla ja mennä parvekkeelle. Toivon myös, että sinne tulee jotain hyväntuoksuista.

Saimme kämppikseni kanssa katkarapuja, mistä olen kyllä kiitollinen. Tosin emäntä laittoi kämppikselleni ilmiselvästi liian vähän, koska ennen kuin minä olin herkutellut annokseni loppuun, kämppikseni tuli ja pisteli poskiinsa loput lautaseltani, eikä emäntä tehnyt mitään!

Kisaillaan

Hehee mä saan kirjottaa taas ku suostuin yhteis kuvaan Leionan kans. Ja mä keksin melkee iha ite ton otsikon tähä kirjotukseen. Se on kyl melkee sama kuin tää blokinnimi muttei iha.

Mä aijon kertoo ny mitä mä oon tehny paitsi etten oo tehny ihmeempii. Oikeesti me ei kovi usein olla Leijonan kaa tos paikalla kahrestaa vaa se on ja mä tuun sit ja se lähtee. Ainaki melkee ilman pyytämistä.

Mä en oo vieläkää räppi vireessä ku emäntä on nii kiireinen ettei se ehri oikee kirjottaa jos mä oisin. Ja meil on käyny josku ihmisii jotka rapsuttaa mua onneks. Pikku mäntä kurkkaa aina posti luukust ku se tulee sisälle ja mä aika usein katon takas mutten aina jaksa.

Pikku siskolla on kova ääni ja mä lähren usein pois jos se huutaa. Yks yö mä kuitenki nukuin emännän jaloissa niinku josku ennenki paitsi en viimeaikoina usein. Mun mielestä partsilla on kivaa ku aurinko paistaa. Mut katkiksii en oo saanu. Höh.

Valta kunnas kaikki hyvin!

Mä sain kirjottaa ku laitoin tommosen kuvan mis on myös Leiona - ja mäki oon, tuolla reunas jos ei joku viel löytäny! 

Meille tuli tosiaa semmone pikku sisko mut mä kävin vaa nopeesti kattoo sitä ku se tuli ja totesin et nää on taas näitä. Mut oommä menny joskus sen lähelle. Mut pikku emännän mä annan hoitaa mua.

Ja oommä juossu Leijonan kaa ja käyny laatikko sängyssä vaikkei vissii sais. Aurinkoki on paistanu ja mä oon sillo makoillu sohval ku siihe paistaa mukavasti. Ja partsillaki kävin ja olin siellä nii kauan et isäntä ehti jo monesti tulla hakee mua pois mut emmä lähteny.

Semmosta tänne. Pepsi-Kola kingi on messis taas ja valta kunnas kaikki hyvin!

Jäähyllä

 

Nyt ei ole enää niin kylmä, ettei parvekkeelle voisi mennä. Tai no kyllä minä sinne halusin kylmemmilläkin ilmoilla, mutta tosiaan en siellä viihtynyt. Emäntä sanoo, että minun pitäisi käydä aina välillä jäähyllä. Minusta olisi paljon parempi, että ovi olisi auki aina, kun minä olen parvekkeella, ja minä voisin vapaasti itse päättää, milloin sisälle tulen. Emännän mielestä se ei kuitenkaan ole hyvä idea. Hommaisi sitten edes kissaluukun!

Emäntä on sanonut minulle, ettei kärsällisyys ole suurin hyveeni (emäntä: kärsIVällisyys!). Se ei taida tietää, että kissalla ei ole kärsää vaan kuono! Se meinaa sitä, että olen viime aikoina ainakin ihan joskus harvoin maukunut vieressä, kun emäntä on tiskannut, eikä antanut minulle kinkkua ensin! Olen myös maukunut, kun nuo ihmiset on syömässä, että tulkaa leikkimään. Olen maukunut ulos ja parvekkeelle.

Toisin sanoen, olen taas ollut aika aktiivinen puhumaan. Ja pikkuemäntä yrittää matkia minua. Enemmän se nimittäin minulta kuulostaa kuin kämppikseltäni. Ai niin, niille jotka eivät siellä kuonokirjassa ole aktiivisesti, minun täytyy vinkata, että kehräsin siellä jo, vaikkei ihan sataa tykkääjää vielä tullutkaan. Saa tykätä vieläkin ja edelleen!

Talvipuutarha

Emäntä on laittanut parvekkeelle uusia juttuja.

Minua ihmetyttää tämä. Miksi parvekkeella pitää näyttää kivalta, kun on liian kylmä olla siellä?

Jostain syystä nämä talvipuutarhan kasvit ovat vähemmän mieleeni kuin kesäkukat.

Meillä on kyllä parvekkeella noiden juttujen lisäksi muutakin. Tänä iltana emäntä laittoi sinne uudet valot, jotka on tosi kirkkaat. Ehkä se kohta saa otettua lisää kuvia sieltä. Tosin minä en varmaan enää viitsi kuvissa olla, koska siellä on niin kylmä. Tänään taisi tulla jotain valkoistakin taivaalta. Minusta tuntuu, että elämme jännittäviä aikoja. Ainakin minua jännittää joulukalenterini ensimmäisen luukun avaaminen!

Arki jatkuu

Nyt on selvästi loma ohi, melkein kesäkin, kun parvekkeellakin on jo melko viileää, jos aurinko ei paista. Tuuli on melkoista, mutta silti haluaisin ulos, enkä pääse.

Pikkuemäntä on oppinut, että kissoille pitää antaa kinkkua. Se on aika etevä. Tänään, kun emäntä oli tekemässä itselleen voileipiä, pikkuemäntä osoitti kinkkupakettia ja meidän ruokapaikkaa. Sitten emäntä vasta tajusi antaa minullekin kinkkua!

Pikkuemäntä on myös oppinut meiltä puskemista. Minä en siitä niin välitä, vaikka itse tykkään kyllä sitä käydä välillä puskemassa. Mutta kämppikseni tuntuu tykkäävän, kun pikkuemäntä konttaa viereen ja puskee hellästi. Niin ja osaa se sanoa meidän nimetkin, tosin minun nimi menee vähän hassusti.

Emäntä kertoi karmaisevan asian! Se on kuulemma menossa ihan pian töihin, melkein joka päivä! Minusta se on väärin! Voisikohan se saada taas kissanrapsutuslomaa? Onneksi isäntä on vähentänyt omia töitään ja ehtii varmasti rapsuttamaan minua ne ajat, kun emäntä on töissä.

Oppia ikä kaikki

Mä oon oppinu Leionalta monta juttuu ja se multa. Esim mä oon ruvennu kehrää ja menee isännän mahan päälle aika vasta ja sit mä oon kans enemmän huomiosta kipee nykyseltään. Leijona on taas oppinu multa et voi maukuu ovella ja jonku perään ja sit joskus se voi mennä ovelle jos joku tulee mut ennen se ei tehny nii.

Isäntä ja emäntä ja pikku mäntä tuli ja sit ne taas meni vähäks aikaa. Ne kyl sano et ne tulee takas illalla ja ne tuliki mut ei ne silti hommannu meille hoitajaa siks aikaa. Mun mielestä ois pitäny. Ja Leiona tais tänää itkee niitte hoitajien perään. Mä meinasin lähtee niitten mukaa mut en sit kuitenkaa.

Nyt on vielä kesä mut meil ei oo parvekkeella mitää kivoja öttiäisiä vaa pelkkii semmosii kirvaisii. Emäntä ei tykkää niistä. Mä oon löytäny yhen laatikon mitä mä käyn aina jyrsimässä jos noi ei anna katkiksii.

Hellepäivää

Nyt on lämmin, oikeastaan ihan kuuma. Aion muuttaa parvekkeelle, tai no oikeastaan asun siellä jo. Nautiskelen lämmöstä ja auringosta, mutta myös varjosta, vuorotellen. Näin kuumalla ei jaksa juuri juoksennella, saati hyppiä pikkuemännän sänkyyn. Makoilu on parasta helletekemistä.

Me kissat tykkäämme lämmöstä. Uskon, että pikkuemäntäkin tykkää, emäntä ainakin. Mutta yksi huono puoli on siinä, että ihmiset eivät laita pitkiä vaatteita päälleen. Nimittäin minä en tykkää ollenkaan mennä syliin, jos emännällä on vain ihan lyhyet housut jalassa. Tassujen alla täytyy olla kangasta, jota voi vähän leipoa paikalleen asettuessaan.

Onneksi emäntä ottaa illalla parvekkeella istuessaan viltin syliinsä, jotta minä voin turvallisin mielin mennä sen päälle makoilemaan ja nauttimaan rapsutuksista. Kesä on kissan parasta aikaa!

Salainen puutarha

Mitähän täältä löytyy?

Emäntä kävi taas eilen hakemassa täydennystä parvekkeen koristuksiin ja aktiviteettileluihin. Kohta parveke alkaa muistuttaa viidakkoa tai metsää, melkein. Varsinkin kun meille tuli vielä hoitokukkiakin.

Hoitolapset ja -kissat kyllä ymmärrän, mutta hoitokukat menevät jo yli ymmärrykseni. Sen tiedän, että niitä ei saa silputa, vaikka en minä kyllä mitään parvekejuttuja silppuilekaan. Kämppikseni kyllä käy silppuamassa sellaista vihreää, jonka nimi on pus-pus-puu tai jotain sinnepäin.

Ei löytynyt sellaista kylttiä, jossa lukisi Emännän puutarha.

Luulen, että sen puun takia emäntä sanoo parveketta salaiseksi puutarhaksi. Mutta eihän se ole salainen, koska sen voi nähdä kuka vaan meillä kävijä tai tiellä kulkija, eikä kyllä puutarhakaan, koska ei meille tullut hoitopuita. Se pus-pus-puu on ihan oma. Eikös tarha ole semmoinen paikka, mihin pikkuemäntäkin joskus sitten menee? Vai onkohan emännällä sittenkin tarkoitus ottaa hoitopuita tuonne parvekkeelle?

On siellä yksi leijonakin! :D

Iso veli

Mä oon kuulu et telkkarissa on semmone ohjelma jossa iso veli valvoo. On semmone kirjaki vissii. Mä oon oikeestaa iso veli ku on toi Leijona ja sit pikku emäntäki on. Vaik ei se ookkaa kissa oikeesti.

Meil oli yks ihmine vieraana ja se kuuli ku mä mourusin ja se melkee luuli et se oli pikku emäntä. Mut mä se olin. Oon mouruillu viime aikoina ja juossukki paljon. Isäntä aatteli et se on tää kevät mut mä voin kertoo et mä alotin kunto kuurin. Etten ois enää nii iso, pelkkä veli vaan.

Me ollaan Leijonan kans vähä painittukki. Ja yks päivä Leijona vaani isäntää eikä huomannu et mä olin tuolilla sen ylä puolella ja sit mä vähä läppäsin sitä. Hah, se oli yllätetty! Eiks isot veljet tee semmosta yleensä?

Nyt mä pääsen melkeen aina partsille vaik on musta kiva olla ihan vaan työ huoneessaki. Ja meillä on uus kissa vessa.
 

Mä taas

Emäntä sano et se aikoo ostaa meille kivoja silputtavia koristeita partsille. Paitsi se kyl sano niitä kukiksi. Se on ny siivonnukki sen nii me päästään paistattelee päivää ja pikku emäntäki haluu tulla mukaan.

Varmaa ihmettelette ku mä saan taas kirjottaa mutku pyykki kone on päällä ja sit Leijona on sen päällä ku se tykkää siitä. Tai emmä tiiä missä se onkaa mut luulen.

Ja me saatiin tänää katkiksii ja pikku emäntä ihmetteli. Ja sit mä kävin iha vahingossa sen sängyssä mutku isäntä huomas mä tulin pois.

Emäntä on harjannu mua taas ja se on kivaa. Pikku emäntä ei osaa viel mut kyllä sen käsiin tulee karvoja ku se silittää meitä.

Romantiikkaa

Pus!

Olen jostain kuullut, että keväisin alkaa joillain hormonit hyrrätä. Minä luulen, että ne hormonit on kärpäsiä ja tuo hyrrääminen tarkoittaa surraamista. Meillä ei tosin ole vielä ollut kärpäsiä. Ilmeisesti se hyrrääminen johtuu auringosta ja lumen sulamisesta. Mutta en ole ihan varma, mitä ihmettä ne kärpäset oikein ihmisille tekee?

Joka tapauksessa kevät on romantiikan aikaa, ja minä jos kuka olen hyvinkin romanttinen kissa. Olen hellä ja huomioiva, saatanpa joskus pussatakin. Mutta en vielä pikkuemäntää. Mielummin pussailen emäntää tai sitten tyttökissoja. Voih, kunpa saisin jonkun tyttökissan tänne kotiin vieraaksi. Voisin mennä vaikka sen kanssa parvekkeelle pussailemaan romanttisesti linnunlaulun säestäessä herkkää hetkeä. <3

Parvekkeesta puheen ollen...eilen illalla minua kohdeltiin todella töykeästi. Isäntä ja emäntä unohtivat minut parvekkeelle melkein kymmeneksi minuutiksi! Minun piti ihan hypätä parvekepöydän päälle ja huutaa ikkunan läpi, että haluan takaisin sisälle! Tänään en ole vielä pyytänyt päästä sinne. Taitavat olla dementikkoja nuo ihmiset, joten täytyy pitää varani.