Juhlahumua

Niin ne pikkuihmiset sitten vihdoin tulivat kotiin. Emäntäkin oli ottanut minun juhlapäivän vapaaksi, tosin ihmettelin, että miksi se aamulla niin murisi. Ja koko päivän se otti lääkkeitä ja nukkui vaan. Ehkä se keräsi vain voimia iltaa varten.

Pikkusisko riensi heti kotiin tultuaan laittamaan meille lisää ruokaa!

Pikkuemäntä antoi minulle tämmöiset lahjat.

 

Nämä perhoset on ihan kivoja.

Vaikka ei ne sille oikealle vertojaan vedä.

Mutta ihan houkuttelevan tuoksuisia ovat.

Ja tämmöset kortit sain.

Edelleen perhonen vähän kiinnostaa.

No voin minä pikkuemännän mieliksi vähän leikkiä.

Tosin kyllä niitä tarjoiluja jo odottelen. Näkyykö pitopalvelua?

Pikkuihmiset laittoi hienot mekot päälle, ja pikkuemäntä käski emännänkin pukeutua.

Jokohan tässä nyt saisi jotain vatsantäytettä?!

Kinkku-katkarapukakkua!

  

Namnam!

Kiitos juhlista!

Pikkuihmiset ihmettelivät, nytkö ne juhlat jo loppuivat?!

Pikkuemäntä oli kovin pettynyt, kun meille ei tullut ketään vieraita, eikä ollut oikeaa kakkua. Syytän tästä tietysti emäntää, vaikken itse niitä kyllä järin kaivannutkaan. Kiitos ruuasta, eikun siis juhlista!

Ilmassa on juhlan tuntua

Tämä kuva on eilisillalta, kun sain emännän hetkeksi paikoilleen.

Tänään tulee kuluneeksi yhdeksän kokonaista vuotta siitä, kun isäntä haki minut Hesyltä kotiin. Silloin arvioitiin minun iäkseni noin yksi, joten meillä on tullut perinteeksi juhlistaa minun synttäreitä tällä päivämäärällä. Ja tänä vuonna olen viisaiden kissojen iässä eli kymmenen! Emäntä lauloikin minulle jo aamulla.

Pikkuemäntä on jo pitkään suunnitellut synttäreitäni. Se on kysellyt isännältä ja emännältä, ketä synttäreille on tulossa. Kun ne eivät ole antaneet mitään selvää vastausta, se on päätellyt, että tulee toisia kissoja. Se on miettinyt, minkä mekon se laittaa päälle. Se on askarrellut korttia ja kuulin huhun, että se olisi käynyt myös lahjaostoksilla. Mutta en ole kuullut yhtään mitään siitä, että mitä siellä syödään!!!

Nyt odotan, että pikkuihmiset tulevat päiväkodista ja juhlat alkavat. Yritän esittää yllättynyttä! Niin, enpäs olekaan vielä kertonut, että meillä on täällä päivisin ihana rauha. Pikkuihmiset lähtee aamulla emännän kanssa päiväkotiin. Sitten ne tulee iltapäivällä takaisin tänne yökotiin.

Leijonan päivä

Tänään on minun päiväni! On kulunut tasan kahdeksan vuotta siitä, kun tulin isännän luo. Muistan sen päivän kuin eilisen. Iäisyys, joka on mennyt ohi silmänräpäyksessä. Sitä sietää siis juhlia.

Isäntä halusi toisen kissan, kun kämppikseni tunsi olonsa hyvin yksinäiseksi. Se oli kuulemma maukunut aina kovaan ääneen, kun isäntä oli tullut kotiin. Isäntä kuuli jo alaovelle sen itkun. Mutta sitten saavuin minä, suoraan Hesyn hoivista, luonnollisesti pelastamaan tilanteen.

Mutta ei sen enempää kämppiksestäni, koska tänään on Leijonan päivä. Aion viettää päivää vaatien huomiota, rapsutuksia ja herkkuja. Joskus täytyy olla oma-aloitteinen muistuttaja, sillä olen huomannut, ettei emäntä saati isäntä muista aina asioita. Uskon kuitenkin tämän päivän sujuvan hienosti hemmoteltavana.

Ensi vuonna pidänkin juhlat oletettujen pyöreiden vuoksi. Niihin juhliin olette kaikki tervetulleita!

Juhla humua

Ku tässä nyt oon päässy kirjottelun makuun niin sain taas kirjottaa ku meillä oli juhlat. Siis mun juhlat ja vähä pikku männän.

Emäntä oli kyl unohtanu muutaman kynttilän kakusta enkä kyl saanu maistaakkaa sitä, mut ainaki mä näin sen ja sain sit katkiksiikin ja söin. Luulen et se unohti kymmenen kynttilää. Muutoin on kyl iha oikeen.

Ja sit mä vahdin ettei noi muut herkut jää syömättä.

Ja sit me Leionan kaa relattiin partsilla ku oli nii kuuma. Leiona sano et me ollaa kuin kaksi leijonaa savannilla. Mut mä oon kyl pantteri! Nii ja mä kuulin et kaukalossa oli enemmänki savanni väkee kuin vaa jellonat ku siel oli niitä seeprojaki ja ne o vissii melko kuuroja tai sokeita tai ehkä rampoja.

Paljon onnea!

Tänään onnittelen 11-vuotiasta kämppistäni, huomenna 1-vuotiasta pikkuemäntää. Olenhan huomaavainen ja kohtelias kissa. Paljon onnea teille!

Kun onnitellaan, annetaan usein kukkia. Minäkin annan tämän kukkakuvan. Huomatkaa, että tuon maljakon kämppikseni kaatoi. Minä olin sillä välin kaukana untenmailla. Mutta kyllä nuo vihreät on kivoja aktiviteettileluja, joita pitää käydä vähintään pikkuisen silppuamassa. En niinkään noista värikkäistä tykkää.

Tein myös tämmöisen kakun. Ainakin melkein itse. Lähinnä se on pikkuemännälle, kun ei me kissat oikein välitetä makeasta. Kerma sinänsä kyllä kelpaa, mutta tuossa on muutakin mukana. Ja taitaa tuo olla vähän iso pala pikkuemännälle. No ehkä emäntä ja isäntä syö loput.

Mun ääni

Mulla oli tänää paljo asiaa aamulla. Mä mourusin paljo. Räppäsin. Se oli musta kivaa ku me leikittiin Leijonan kaa. Oikeesti mun synttärit on huomenna eikä eilen. Melkovarmasti. 

Tänää meillä oli paljo vieraita mun synttäreillä varmaa. Ne oli kivoja ja mä menin niitä ovelle vastaa ja mä meinasin lähtee yksien perään rappuun sanoo moikat. Tääl oli pari pikku ihmistä ja ne silitti mua. Rapsutti isotki muttei nii hyvin. Niil oli kivoja kenkiä.

Ja mä kuulin et Leijona kirjotti et mä olin kaatanu kukka maljakon nii sinne Äf peehen. Se on kuulemma naama kirja. Leijona halus tehä sinne sivun. Ja mä sain sinne oman alpumiinin. Se on semmonen mis on mun kuvia.

Juhlahumua mukamas

Tässä on oikein juhlaviikko tulossa, kun kämppikseni viettää synttäreitään lauantaina ja maanantaina, koska ei muista, kumpana päivänä on oikeasti syntynyt. Sitten taas pikkuemäntä juhlii sunnuntaina ja tiistaina, kun oikeasti se on syntynyt tuolloin tiistain päivämäärällä, mutta sunnuntaina tulee vieraat. Tai oikeastaan eilen kävi jo ensimmäiset vieraat.

Mielestäni tämä alkaa mennä jo liian pitkälle. Toiset juhlii monena päivänä eikä minun synttäreitä juhlisteta milloinkaan. Toki kissaväestötietojärjestelmässä on aukko minun syntymäaikani kohdalla, mutta voisimmehan silti niitä juhlia jonakin ennalta sovittuna päivänä.

Sitten voisi tarjota teillekin rakkaat lukijani virtuaalista kakkua. Tekisin sen itse, täytteenä siinä olisi kinkkua, koristeena katkarapua. Nam, eipä taida moista herkkua olla kämppikseni tai pikkuemännän juhlissa!

Sitten minä saisin myös paljon lahjoja. Tosin otin eilisiltana ilon irti pikkuemännän saamasta lahjasta. Siinä oli nimittäin kiva laatikko. Yritin mennä siihen, mutta se oli vähän pieni. Sen laatikon sisällä oli kuitenkin hauskoja rakennuspalikoita, joita minä heittelin samalla tavalla kuin pikkuemäntäkin innostuksissaan. Ehkä se olikin yhteinen lahja meille.

Kurpitsakissa

Emäntä sai kuvan kuorokaveriltaan, jonka työkaveri on tämän tehnyt sekä ottanut kuvan.

Näin pimeänä vuodenaikana vietetään kaikenmaailman juhlia, joihin liittyy lyhtyjä ja muuta jännittävää. Ainakin jotkut laittaa pelottavat vaatteet ja naamiot päälleen, toiset syö paljon, kolmannet käy hautausmaalla ja neljännet muistelee niitä, joita ei enää ole.

Olen kuullut, että ison veden toisella puolella on paljon kurpitsoja, joista on tehty lyhtyjä. Onkohan ne yhtä hienoja kuin tuo, jonka kuvan sain? Ja sitten pienemmän veden tuolla puolen lapset kantavat paperista tehtyjä lyhtyjä ja laulavat. Minä en kyllä osaa lukea tuota tekstiä, mutta emäntä osaa.

Viime viikolla näin ainakin lehdissä ja televisiossa naamioituneita ihmisiä, jotka sanoi "karkki vai kepponen". En ole ihan varma, miksi niin sanotaan. Minä valitsisin kepposen, koska en tykkää karkista. Mitähän se kepponen on? Muistuttaakohan se enemmän katkarapua vai kinkkua?

Eri paikoissa on erilaisia perinteitä ja erilaisia juhlia. Niitä vietetään kerran vuodessa ja joka vuosi melkein samalla tavalla. Se on minusta kivaa, ja varmaan ihmisistäkin, koska niin tekevät. Emäntä tosin on aina näihin aikoihin pari päivää poissa kotoa ja nyt otti vauvankin mukaan. Minä ja kämppis saimme riehua täällä rauhassa. Se on meidän perinne. Juoksimme innoissamme yön pimeinä tunteina.

Mutta ensi vuonna minä haluan meille tuommoisia kurpitsalyhtyjä. Mielellään monta, koska kissoja ei ole koskaan liikaa. Juosta aion ensi vuonnakin, perinteiseen malliin. Jos emäntä ja vauva pysyisivätkin silloin kotona, niin voisivat kysyä minulta "karkki vai kepponen". Eikös niitä perinteitä voinutkin muuttaa, ainakin vähän?

Juhlavaa?

Emäntä oli tässä monta päivää ihan ärsyttävä. Siivoili, leipoi, kulki edes takaisin, eikä minua ehtinyt juurikaan rapsuttelemaan. Itse hän kutsui toimintaa häsäämiseksi ja järjestelyiksi, mutta minä kutsun laiminlyönniksi. Yritin kovasti herättää hänen huomiotaan, kiehnäsin jaloissa ja seurasin, mitä hän oikein tekee. Hän vain puuhaili omiaan ja komensi minua pois tieltä. Emäntä omasta mielestään yritti selittää minulle, että on tulossa jotkut juhlat. Mutta ei se minun mielestäni juhlaa ole, jos minä joudun paitsioon.

Pahinta mielestäni, ja erityisesti kämppikseni mielestä, oli se, kun emäntä kävi monta kertaa päivässä pakastimella, mutta me menimme aivan turhaan sen luo joka kerta sen avauduttua. Emme saaneet katkarapuja. Aion tehdä ilmoituksen emännänhoitopalveluun. Meidän emäntä taitaa olla epäkunnossa.

Eilen sitten kaikki - emäntä, isäntä ja vauvakin - lähtivät päiväksi pois ja ottivat mukaansa vaikka minkälaisia herkkujuttuja. Illalla tulivat takaisin ja toivat lepytykseksi minulle ja kämppikselleni ihania juttuja, niin kuin tuo tuossa kuvassa. Tosin siinä oli sellaisia kivoja heiniä, mutta isäntä nyppäsi ne jo pois, kun minä ehdin heti syömään niitä niin, että tuli vähän paha olo.

Tänään emäntä yritti lepytellä ja rapsutella minua. Minä kyllä otin rapsutukset vastaan, mutta vähän läppäsin kynsillä hänen käteensä. Että muistaisi, miten on minua viime päivät kaltoin kohdellut. Niin ja tänään vauvaa on sanottu ihan uudella nimellä. Se on kyllä hyvä nimi, koska se muistuttaa niin paljon Leijonaa. Vaikka emäntä sanoi, että jollain kielellä se tarkoittaisikin lehmää. Hehee, minä aion silti kutsua vauvaa tyttö-Leijonaksi.