Kesykissa?

Minäkö kesy? Toivot vain!

Luin artikkelin siitä, kuinka kissojen kesyyntyminen on tapahtunut. Minusta tuo aihe on hyvin mielenkiintoinen ja ylipäänsä historia ihmisen ja kissan välillä.

Kissa on saanut itse kesyttää itsensä. Ja miksi kissa on antanut itsensä kesyyntyä? No tietysti siksi, että ihminen on tajunnut antaa kissalle sopivaa muonaa. Kyllä hyvä ruoka aina kissan lähimaastossa pitää!

Siinä jutussa kerrottiin myös, ettei kissa ole kokonaan kesy. No se ei tietenkään ole minulle mikään yllätys! Meillä on hyvin vahva oma tahto ja tahdomme pitää siitä kiinni. Tosin kämppikseni tahto on paljon vähemmän vahva kuin minun, mutta se muistuttaakin monelta osin koiraa.

Erityisen kiinnostavaa minusta oli se, että meidän kissojen väritys ja turkkien kuviointi on muuttunut kesyyntymisen myötä paljon vaihtelevammaksi. Luulen, että se johtuu piiloutumistarpeen vähentymisestä.

Mutta onhan niin tapahtunut myös ihmisillä! Näin kissamuistiin kun on luottaminen, väitän, että on ihmisten vaatetus muuttunut myös ajan myötä hurjasti. Värejä, muotoja, malleja ja koristeluja on tullut huimasti lisää. Ei ole enää valkoisen, harman ja ruskean eri sävyjä, vaan neonvärejä, strasseja ja jopa pimeässä hohtavia vaatteita.

Onneksi meidän kissojen turkit eivät loista pimeässä. Emme silloin nimittäin ehkä näkisi niin hyvin hämärässä.

Kissatietotoimiston uutisia jälleen

Katson, mitä ulkona tapahtuu

Olen taas huomannut mediassa kiitettävän paljon kissa-aiheista uutisointia, enkä tarkoita nyt lajitovereitani Leijonia koskevaa kirjoittelua, vaan lajitovereitani kotikissoja.

Yksi kissa esimerkiksi puolusti pikkupoikaa, jonka kimppuun koira hyökkäsi. Hyvin urhoollista sanon minä. Mutta kun tuota tarkemmin katsoo, huomaan kissasilmin, että Tara-kissa halusi leikkiä. Koira tosin ei ihan tätä ymmärtänyt. Eikä ymmärtänyt kyllä muutakaan, kun pojan kimppuun hyökkäsi.

Toinen uutinen on klassikko, ja mietin tässä jo sen uutismaisuutta, koska tämmöisiä tapahtuu aika usein. Eräs kissa oli kiivennyt puuhun, ja palokunta tuli sen pelastamaan. Näitä on Haagan lisäksi tapahtunut viimeisen kuukauden aikana myös monessa muussa paikassa, uutishaavini mukaan ainakin Orimattilassa ja Simpeleellä.

Kolmannessa jutussa kerrotaan ehkä maailman onnellisimmasta kissasta. Huomaattehan kyseisen kissan yhdennäköisyyden kanssani. On hyvin paljon samanlaisia piirteitä.

Neljäs haaviini uinut uutinen on suosikkini. Siinä kissa ja siili syövät samasta kupista. Minä en ole vielä yhtään oikeaa siiliä tavannut.

Leijonista tuli vielä mieleen, että ei ole ollut karjunta tänä vuonna järin voimakasta. Enkä ole saanut seurata sitä juuri ollenkaan. Ehkä on vielä mahdollista.

Ei mikään seinäruusu!

Kuten kuvasta näkyy, minä en ole mikään seinäruusu, vaan erotun varsin loistavasti myös seinän vieressä ollessani. Tanssiinkutsuja odotellessa!

Pikku mäntä saattaa olla kissa

Mä saan taas kirjottaa ku lupasin Leionalle etten kerro pelkästää issestäni ku se ei jotenki tykkää siit jos mä vaa kerron mitä mä oon tehny ku emmä oo tehny oikeestaa mitää erikoista. Täs kuvas me nuuskutellaan pikku männän kaa toisiamme. Se on aina ilonen ku se tulee jostai ulkoota ja mä oon tietty heti vastassa. Sit se aina paijaa mua.

Mä luulen et pikku mäntä on ehkä kissa ku ainaki se semmoselta josku näyttää ja sit se viel puskee meitä. Sillä on ainaski kissa hattu ja paita ja sukat ja housut ja laukku ja kaikkee. Mut häntää sillei oo paitsi on sil ollu semmone poni häntä mut se otti sen melkee heti pois ku mäntä laitto semmosen sille. Se osaa kans sanoo mau ja kissa ja tietty mun ja Leionan nimet.

Nii ja jos se ei viel oo kissa nii ois se aika hyvä kissa ku se kasvaa isommaksi.

20 syytä rakastaa kissoja -kommentti

Luin Iltalehden sivuilta tämmöisen. Olen hyvin pitkälle artikkelin kanssa samaa mieltä.

1. Kissat osaavat arvostaa elämän pieniä asioita, kuten nukkumista, torkkuja, päiväunia ja lepäämistä. Voimme oppia niiltä paljon.
Tämä on niin totta! Emäntäkin on oppinut minulta, että joskus voi ottaa päiväunet.

2. Kissaa ei tarvitse viedä lenkille. Kun sataa tai väsyttää, voivat sekä kissa että kissanomistaja vain kääntää kylkeä sohvalla.
Kuka tuonne räntäsateeseen ja liukkaille haluaisi edes lähteä. Sohvalla on paljon mukavampi makoilla!

3. Kun kissa ensimmäistä kertaa osoittaa luottamuksensa ja käpertyy kerälle kainaloosi.
Eikä se tapahdu jokaiselle!

4. Kissaa ei voi juurikaan pakottaa tai opettaa. Se hyväksyy sinut ihmisekseen, jos itse niin haluaa.
Niin juuri!

5. Kun kissan rakkauden kerran ansaitsee, sen kiintymyksestä saa nauttia loppuun asti.
Paitsi jos kissan hylkää. Mutta kukapa tervejärkinen voisi kissan hyljätä?

6. Kissat ovat lumoavia otuksia, jotka elävät ihan omien sääntöjensä mukaan. Kuka tarvitsee telkkaria, kun voi vain seurailla kissan touhuja?
Todellakin! Välillä tietysti joutuu vähän vaihtamaan kanavaa eli etsimään jotain uusia virikkeitä, jotta saa kissan liikkeelle. Hyviä semmoisia ovat esim. huulirasvakotelot tai peilin heijasteet.

7. Tutkimukset ovat osoittaneet sen, minkä kissaihmiset ovat tienneet aina: kissan silittäminen lievittää stressiä. Tutkimuksissa kissojen on todettu myös pidentävän omistajansa elinikää ja alentavan verenpainetta ja sydänkohtausriskiä.
Minun isäntä ja emäntä ei ainakaan ole vielä saaneet sydänkohtausta!

8. Kissa aistii, jos sen luottoihminen on surullinen. Tällöin kissa tulee usein puskemaan ihmistään lohduttavasti.
Minä ainakin osaan niin lohduttavan kuin aktivoivan puskemisen. Myös anteeksi- ja huomaa minut -puskemiset onnistuvat!

9. Kissa osaa näyttää tunteensa, joten sen mielenliikkeitä ei tarvitse arvailla. Kun kissaa ottaa päähän, omistaja/palvelija ei voi olla huomaamatta sitä.
Eikä heidän huonekalunsa!

10. Kissa on erinomainen terapiaeläin. Muutama vuosi sitten uutisoitiin yhdysvaltalaisessa hoitokodissa asustavasta Oscar-kissasta. Oscar aisti, kun joku hoitokodin vanhuksista oli kuolemassa. Se hiippaili kuolemaa tekevän vanhuksen huoneeseen, käpertyi tämän vuoteeseen ja pysyi kuolevan rinnalla loppuun asti. Lukuisat omaiset ovat kiitelleet kissaa kuolinilmoituksissa ja muistokirjoituksissa.
Minäkin voisin olla varsin hyvä saattohoitokissa. Luin jostain, että nyt on semmoinen keräys, missä tuommoiseen kerätään rahaa. Minä voisin tarjota omaa apuani!

11. Kissa on hyvä lämpöpatteri. Kyljessä kiinni tuhiseva kissa on erityisen hyvä juttu Suomen talvessa.
Todellakin! Emäntä on usein kiitellyt sitä, että lämmitän hänen petinsä. Joskus se houkuttelee minut syliinsä, jotta saisi lämpöä.

12. Kissa on siisti eläin. Se haluaa käydä tarpeillaan rauhassa omalla laatikollaan ja se myös peittelee huolella jätöksensä.
Paitsi jos kämppiksestäni puhutaan. Se luulee, että laatikon reunan tai vieressä olevan maton kaaputtaminen riittävät. 

13. Kissat voivat elää yli 20-vuotiaiksi, joten niiden hurmaavasta seurasta saa nauttia pitkään.
Minä ainakin aion elää pitkään ja tarjota hurmaavaa seuraani vielä monille meillä vieraileville! Saa siis tulla kylään!

14. Eläminen samassa taloudessa kissan kanssa voi jopa auttaa selättämään lievät allergiaoireet. (Lähde: Allergia- ja Astmaliitto.)
Ainakin muutama emännän tuttu on meillä useamman kerran käyneenä sanonut, ettei enää niin pahasti tule oireita.

15. Ken on kuullut kissan kuorsaavan, tietää sen olevan maailman suloisin ääni.
Mitä?! Ei me kuorsata. Me kehrätään. Niin, paitsi kämppikseni. Emäntä luuli, että isäntä nukkui sen vieressä, mutta se olikin kuorsaava kämppikseni.

16. Miljoonat kissavideofanit eivät voi olla väärässä. Kissat ovat hauskoja!
Tosiaan! Hyvien kissavideoiden aikaansaamisessa auttaisi kyllä se, että olisi valvontakamerat. Nimittäin ainakin meillä on vähän liian hitaat kuvaajat.

17. Kaikki eivät ehkä arvosta haisevia sukkiasi, mutta kissaa ne kiehtovat sitä enemmän, mitä kauemmin ne ovat muhineet talvisaappaissasi.
Tätä en aivan ymmärtänyt! Ehkä on olemassa sukkafriikkejä kissoja. Taidankin tietää yhden: Kamujen Kati.

18. Kissa, kuten mikä tahansa lemmikki, opettaa lapselle vastuunottoa. Kannattaa kuitenkin muistaa, etteivät kaikki kissat pidä lapsista.
Näin on. Minäkään en pidä. Onneksi pikkuemäntä on ihan ok!

19. Kissa pitää hiiret loitolla.
Ei ole näkynyt hiiriä meilläpäin!

20. On ihanaa palata kotiin, kun jo ovella joku heilauttaa iloisena häntäänsä sinut nähdessään. Kissaihmiset tietävätkin, että vasta kissa tekee asunnosta kodin.
Aivan totta! Eihän muuten tietäisi, että täällä joku asuu!

Voisin jatkaa tätä listaa jossain vaiheessa, nimittäin minusta tuntuu, että tästä jäi monta tärkeää juttua pois!

Huolia

Minua ovat koskettaneet kovasti viime aikojen uutiset. Enkä puhu nyt ollenkaan mistään öljynporausasioista tai erikoisista tervehdyksistä, vaan siitä, että moni kissa on talven koittaessa vailla kotia.

En vaan voi ymmärtää, että ihmiset voivat tehdä niin, että jättävät kissan mökille tai jonnekin muualle. Vaikka olemme taitavia, älykkäitä, itsenäisiä ja nokkelia, emme pärjää kylmässä pitkään. Paitsi ehkä ilveskissat, mutta ne pelkäävätkin ihmisiä, ja joitakin tamperelaisia kuulemma. En kyllä ymmärrä miksi.

Löysin Hesyn sivuilta työpaikkailmoituksen. Täytyy sanoa, että siinä olisi minulle hyvä työ, jos sellaista etsisin. Saisin olla kissaylipäällikkö ja komentaa ihmisiä hoitamaan löytökissoja. En tosin ihan tiedä, mitä tarkoittaa työsuojelu tai budjettivastuu. Ehkä ne on jotain uusia kissanruokamerkkejä! Uskon, että pärjäisin haussa hyvin, sillä minulla on hyvät vuorovaikutustaidot ainakin. Eikä siinä sanottu, että haettaisiin ihmistä kyseiseen tehtävään.

Taidan kuitenkin tyytyä pakoilemaan pikkuemännän lähestymisyrityksiä täällä kotona. Se haluaa aina paijata ja tuoda minulle leluja. Yritän kyllä tosissani välillä karkuun, pois kotoa, mutten ole vielä onnistunut. Enkä tiedä, miten minun päivittäisen kinkkuannokseni sitten kävisi, jos en olisikaan kotona. Kämppikseni saattaisi jopa syödä sen!

Maailman Eläinten Päivä

Nyt tiedän, mistä tulee lyhenne MEP. Tietenkin Maailman Eläinten Päivästä, joka on muuten tänään, 4. lokakuuta. Ja tänä vuonna, vihdoin, on suomalaisen Eläinten viikon teemaeläimenä kissa!!! Viime vuonna sitä juurikin peräänkuulutin. Viikon tarkoitus on purkaa yleisiä harhakäsityksiä kissoista sekä kertoa, miten kissaa hoidetaan hyvin.

Minäpä kerron muutaman asian tuohon liittyen. Kissa on ihana, mahtava, älykäs, viisas, hellä ja taitava. Se ei ole harhakäsitys, vaan täyttä faktaa! Nyt siis kannattaa omaksua tämä tieto.

Ja toisekseen, hyvään kissanhoitoon tarvitaan ihminen, ruokaa, koti ja rakkautta. Kissaa ei voi hoitaa liian hyvin. Kinkkua voisi antaa joka päivä, jos ei ole allerginen. Ja kissan pitää saada nukkua emännän mahan päällä! Siinä on hoitajalle haastetta kerrakseen. Voisi minunkin emäntäni ja isäntäni ottaa vinkit haltuun.

Tähän loppuun vielä haluan toimija valistajana. Minä luulin ensin, että se tarkoittaa valitusta, mutta emäntä valisti minua, että se on opettamista tai tiedon jakamista. Luotan siihen.

Tiesitkö?
- Maailman Eläinten päivää juhlittiin ensimmäisen kerran vuonna 1931 Italian Firenzessä.
- Suomessa Eläinten viikkoa on vietetty jo vuodesta 1959 alkaen.
- Kissa on Suomen yleisin seuraeläin.

22. luukku: Jouluevankeliumi

Jouluevankeliumi käännettynä kissankielelle. Hieman todellisuutta muokaten.

"Siihen aikaan antoi keisari Kissastus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava kissanhankinta. Tämä kissanhankinta oli ensimmäinen ja tapahtui Leijonan ollessa Pepsi-Kolan käskynhaltijana. Kaikki menivät joko eläinkauppaan tai löytöeläintaloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös isäntä lähti Kontulasta, Helsingin kaupungista ja meni kissanhankintaa varten Itä-Pakilaan, Hesyn Eläinsuojelukeskukseen, sillä hän halusi löytökissan. Hän lähti sinne yhdessä emännän kanssa, jolla oli jo kissa. Heidän siellä ollessaan tuli paikalle uusi löytökissa, ja isäntä näki sen, esikoiskissansa. Hän rapsutti kissaa ja otti tämän syliinsä, koska ei raaskinut laittaa tätä loossiin.

Sillä seudulla oli hoitajia yöllä ulkoiluttamassa kissojansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Kissaenkeli, ja kissamainen kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi hoitajat, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on eräälle Hesyn Eläinsuojelukeskuksessa löytynyt koti. Se on hyvä juttu. Tämä on merkkinä teille: te löydätte kissan, joka makaa tyytyväisenä sylissä."

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen kissapesue, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joilla on kissoja.

Kun kissaenkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, hoitajat sanoivat toisilleen: "Nyt Itä-Pakilaan! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä enkeli meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät emännän ja isännän ja kissan, joka makoili sylissä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli kissasta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat hoitajien sanat, olivat ihmeissään. Mutta isäntä kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Hoitajat palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu."

Odotusta

Kuulin säätiedotuksen, jossa sanottiin, että on tulossa lämpimät säät. Mii laik, sanoi joku hassusti, ja voisin lainata niitä sanoja. Odottelen vaan kuumeisesti, että voisin lekotella auringonpaisteessa parvekkeella. Mutta vielä enemmän odotan sitä, että pääsisin ulos. En oikein enää muista, mitä siellä on ja minkälaista se on. Siksipä en ole osannut sinne nyt niin vahvasti kaivatakaan.

Tässä me kämppiksen kanssa odotamme ulospääsyä.

Odotan myös, että tulee ilta. Viime aikoina olen avannut parvekkeen oven joskus jopa ihan itse. Isäntä on todistanut tätä useampana iltana, kun emäntä on ollut laittamassa vauvaa nukkumaan, joten siksipä ei teille ole tästä vieläkään todistusaineistoa. Kun on kesä ja ilta tulee ja vähän jo hämärtää, tiedän, että ötökät liikkuvat. Jotkut lentelevät myös päiväaikaan, mutta eniten tykkään yö-ötököistä (hassu sana muuten!). Ja parvekkeelle niitä ötököitä voi eksyä.

Minä ja vauva isännän sylissä päiväunilla.

Odotan vielä, että vauva kasvaisi nopeasti. Aamuisin tykkään mennä köllimään emännän ja isännän sänkyyn. Vauvakin on siinä ja kovasti haluaisin makoilla etutassut vauvan mahan päällä, mutta emäntä ei vielä anna minun tehdä niin. Olisi kiva olla ihan lähekkäin, vaikka vauva saattaa minua kurmauttaakin pikkunyrkeillään. Se teki niin, kun minä makoilin sen vieressä. Minä koetin vähän sitä toppuutella tassullani. Emäntä melkein säikähti, mutta huomasi kuitenkin, että tassu oli pehmeä. Tiedänhän minä, ettei kynsillä - minä paijaan vaan.

Kartalla

Lataan uutta päivitystä navigaattoriin. Kuvan otti ja lähetti ihailijani. Kiitokset hänelle!

Minä luulen, että tykkäisin matkustaa enemmänkin kuin mitä olen päässyt matkustamaan. Kämppikseni ei pidä matkustamisesta, vaan itkee ja kuolaa, jos joutuu kantokoppaan ja autoon. Minäkin olen sitten siinä kuolassa, koska matkustamme samassa kantokopassa. Sen vuoksi yleensä jäämme kotiin, kun emäntä ja isäntä lähtevät matkalle.

Minä en yleensä ole ollut moksiskaan automatkoista, mitä nyt kerran yhdellä mutkaisella tiellä minulle tuli paha olo ja piti oksentaa. Parasta matkustamisessa on kuitenkin se, kun pääsee pois kantokopasta ja on ihan uudessa paikassa.

Minä tykkään miettiä, mitähän kivoja makoilupaikkoja eri paikkakunnilta voisi löytyä. Suomi on suuri maa, ja täällä on paljon hauskoja paikannimiä. Olen yrittänyt etsiä kartalta Kissankulmaa, koska emäntä on joskus laulanut laulua, jossa puhutaan Kissankulman kauhusta. Mutta se taitaakin olla Ruotsissa. Kissanmaa Tampereella ja Kissanhäntä-niminen saari Karttulassa kuulostavat paikoilta, joihin kissat ovat lämpimästi tervetulleita. Olisi kiva käydä pistäytymässä.

Luin hiljattain lehdestä Ruokolahden leijonasta, joka oli parinkymmenen vuoden takainen kesäjuttu kuulemma. Minun täytyi tarkistaa kartalta, missä tuo paikka sijaitsee. Voin todistaa, etten se ollut minä, koska en vielä ollut olemassa. Mutta luulen, että joku lajitovereistani se saattoi kuitenkin olla. Ehkä kaukainen serkkuni...