Mennyttä juhlintaa

Emännän kiireiden lisäksi sillä hajosi tietokone vähän aikaa sitten. Onneksi sillä ei mennyt hukkaan kovin paljon mitään tärkeää, ehkä muutama minun kuva, joista kuitenkin on parhaat täällä blogissani nähtävillä.

Tämä kuva minun piti tänne laittaa jo aikaa sitten, sillä sain siinä vähän synttäripäiväni jälkeen oikean lahjan! Kinkkua JA katkarapuja! Niin ja kortinkin, mutta sitä ei voi syödä. Varahoitajat toivat minulle onnittelulaulun kera tämän herkkusatsin. Oli niin hyvä lahja, että voisin täyttää vuosia vaikka ensi kuussa taas uudestaan. Valitettavasti kämppikseni tuli heti myös kärkkymään osinkoja, toki hyvätapaisena kissana annoin hänellekin.

Juhlahumua

Niin ne pikkuihmiset sitten vihdoin tulivat kotiin. Emäntäkin oli ottanut minun juhlapäivän vapaaksi, tosin ihmettelin, että miksi se aamulla niin murisi. Ja koko päivän se otti lääkkeitä ja nukkui vaan. Ehkä se keräsi vain voimia iltaa varten.

Pikkusisko riensi heti kotiin tultuaan laittamaan meille lisää ruokaa!

Pikkuemäntä antoi minulle tämmöiset lahjat.

 

Nämä perhoset on ihan kivoja.

Vaikka ei ne sille oikealle vertojaan vedä.

Mutta ihan houkuttelevan tuoksuisia ovat.

Ja tämmöset kortit sain.

Edelleen perhonen vähän kiinnostaa.

No voin minä pikkuemännän mieliksi vähän leikkiä.

Tosin kyllä niitä tarjoiluja jo odottelen. Näkyykö pitopalvelua?

Pikkuihmiset laittoi hienot mekot päälle, ja pikkuemäntä käski emännänkin pukeutua.

Jokohan tässä nyt saisi jotain vatsantäytettä?!

Kinkku-katkarapukakkua!

  

Namnam!

Kiitos juhlista!

Pikkuihmiset ihmettelivät, nytkö ne juhlat jo loppuivat?!

Pikkuemäntä oli kovin pettynyt, kun meille ei tullut ketään vieraita, eikä ollut oikeaa kakkua. Syytän tästä tietysti emäntää, vaikken itse niitä kyllä järin kaivannutkaan. Kiitos ruuasta, eikun siis juhlista!

Lahja

Taisin saada synttärilahjani jo reilu viikko etuajassa! Isäntä toi meille tuommoisen kukkakimpun, ja minä olin tietysti heti sen kimpussa. (Heh, kimpun kimpussa!) Minä tykkään tosi paljon noista heinistä ja harsoisista kukkaisista. Ihmettelen vain sitä, että miksi meillä olevat muut harsot eivät ole niin kukkamaisia, että jaksaisin niistä kiinnostua.

Kämppiksenikin tuli ihastelemaan uutta aktiviteettilelua. Emäntä ei aivan ehtinyt saada kuvaa siitä, kun minä hätistelin kämppikseni pois. Tämä on minun lelu!

Noo, okeiokei. Onnittelen emäntää tänään. Mutta meinaan juhlia omia synttäreitäni koko ensi viikon!

11. luukku: Tontun askelia

Minä alan uskoa, että tontut tarkkailevat meitä. Ja minä olen ollut tosi kiltti, koska yksi tonttu oli tuonut minulle lahjan. Noo, oli se vähän pikkuemännällekin, mutta ensin minulle!

Maanantaiaamuna kuuntelin, että käytävästä kuuluu ääniä, kun emäntä lähti töihin. Siellä oli kuulemma ollut tonttu, jonka emäntä oli nähnyt. Ja se tonttu toi minulle tämmöisen!

Minun piti illalla etsiä tonttua. Jos se olisikin livahtanut meille sisään. Tutkin eri paikoista, missä en yleensä tapaa vieraillakaan. Mutta olisinhan minä tontun nähnyt, jos se tutuissa paikoissa lymyilisi!

Mitäs te Rakkaat Lukijani luulette? Onkohan tonttu piilossa ylhäällä vai alhaalla? Sisällä vai ulkona? Vaikka ei sillä väliä, kunhan ne jossain liikkuu ja huomaa, kuinka kiltti minä olen. Sitten varmaan saan joulunakin lahjoja, tai ainakin kinkkua!

Fanilahja!

 

Minä sain tänään elämäni ensimmäisen fanilahjan! Tai siis olen minä lahjoja saanut kyllä, mutta ne on olleet lähinnä pikkuemännän isovanhemmilta. Mutta tänään emäntä toi minulle tämmöisen hieno magneetin, jonka yksi blogini lukija oli minulle lähettänyt. Suurkiitokset tuolle hienolle ihmiselle! Pidän tuota lahjaa kuin kallista aarretta. Pikkuemäntä ei saa koskea siihen!

Pikkuemännästä puheenollen...se tuli takaisin. Mutta sain minä yhden yön nauttia vauvana olosta. Ja kuten voitte arvata, otin siitä kaiken ilon irti. Menin illalla nukkumaan emännän ja isännän väliin, kehräsin niin kovaa, että ne nukahti molemmat. Ja aamulla menin antamaan emännälle suukon suoraan nenänpäähän.

Televisiossa sanottiin muuten, että olisi tulossa syysmyrsky. En ole varma, miten kova puhuri on tulossa, mutta sen tiedän, että emäntä on ainakin turvassa. Minä pidän siitä huolen makoilemalla sen sylissä. Jos sähköt menee poikki, ei tule kylmä, kun minä lämmitän.

Päivänsankari

Emäntä oli unohtaa, isäntä ei muistanut alkuunkaan, eikä kämppikseni. Minun synttäreitä pitäisi juhlia tänään. Tarkkaa syntymäaikaani ei tiedetä, mutta tätä päivää on syytä juhlia. Nyt on tasan seitsemän vuotta siitä, kun tulin isännän luo. Olin silloin arviolta noin vuoden vanha, joten siksi nyt juhlitaan kahdeksatta synttäriä.

Tosin juhlat jäävät aika pieniksi, sillä isäntä ja pikkuemäntä lähtivät matkoille. Eikös se ole vain synttärisankarin oikeus? Toisten pitäisi juhlistaa sankaria ja tuoda lahjoja! Mutta olen kyllä todella tyytyväinen siihen, että pääsen emännän viereen nukkumaan! Siinä on lahjaa kerrakseen, kun vielä saisi kinkkua ja katkarapujakin...

Ja voi varmaan laskea lahjaksi senkin, että saan aika rauhassa makoilla kiipeilyhyllyssä.

Juhlahumua mukamas

Tässä on oikein juhlaviikko tulossa, kun kämppikseni viettää synttäreitään lauantaina ja maanantaina, koska ei muista, kumpana päivänä on oikeasti syntynyt. Sitten taas pikkuemäntä juhlii sunnuntaina ja tiistaina, kun oikeasti se on syntynyt tuolloin tiistain päivämäärällä, mutta sunnuntaina tulee vieraat. Tai oikeastaan eilen kävi jo ensimmäiset vieraat.

Mielestäni tämä alkaa mennä jo liian pitkälle. Toiset juhlii monena päivänä eikä minun synttäreitä juhlisteta milloinkaan. Toki kissaväestötietojärjestelmässä on aukko minun syntymäaikani kohdalla, mutta voisimmehan silti niitä juhlia jonakin ennalta sovittuna päivänä.

Sitten voisi tarjota teillekin rakkaat lukijani virtuaalista kakkua. Tekisin sen itse, täytteenä siinä olisi kinkkua, koristeena katkarapua. Nam, eipä taida moista herkkua olla kämppikseni tai pikkuemännän juhlissa!

Sitten minä saisin myös paljon lahjoja. Tosin otin eilisiltana ilon irti pikkuemännän saamasta lahjasta. Siinä oli nimittäin kiva laatikko. Yritin mennä siihen, mutta se oli vähän pieni. Sen laatikon sisällä oli kuitenkin hauskoja rakennuspalikoita, joita minä heittelin samalla tavalla kuin pikkuemäntäkin innostuksissaan. Ehkä se olikin yhteinen lahja meille.

Kun joulu on

Kohta on joulu. Ainakin niin olen päätellyt, kun emäntä on ruvennut väsäämään joululahjoja. Puikot vaan heiluu. Ihmettelen vaan, kun puissa on vielä lehtiä, ja muistelen, että joulun aikoihin yleensä on ollut vähän synkempää ja valkoisempaakin usein.

Tämmöistä ulkona on ollut yleensä lähellä joulua.

Mutta kynttilöitä kuitenkin jo palaa melkein joka ilta. Olen sanonut vauvalle, ettei niihin kannata koskea, mutta ei se vielä ymmärrä. Emäntä on joskus minulle sanonut niin, ja minä olen oppinut. Kynttilän liekki on aika jännä, mutta kuuma ja voi polttaa.

Minä olen jo keksinyt, mitä voisin toivoa joululahjaksi! Kuulin yhdeltä emännän kaverilta tämmöisestä kirjasta. Kissojen Suomi! Se kuulostaa hyvältä. Sen aion lisätä toivelistalle. Niin, pitäähän sen listan kirjoittaminen aloittaa ajoissa, koska sitä ei välttämättä ole kovin nopea tehdä.

En yleensä lue juuri muuta kuin lehtiä ja internetiä, mutta tuon kirjan haluan lukea. Jos meillä kissoilla olisi oma Tassukirja, voisin tykätä tuosta kirjasta siellä, mutta nyt minun täytyy ulkoistaa tykkääminen emännälle. Nimittäin löysin ihmisten Nassukirjasta tai jostain semmoisesta tuosta kirjasta lisää.

Oi, tulisipa joulu jo pian! Ja joulukuusenpallot!