Kissavideoviikko: Ulkona

Ajattelin näin loppukesän kunniaksi räväyttää ja julkaista tällä viikolla joka päivä yhden videon. Pääosissa seikkailemme luonnollisesti minä ja kämppikseni sekä meillä asustavat pikkuihmiset. Tämä ensimmäinen on varsin tuoretta materiaalia.

Täten julistan virallisen kissavideoviikon avatuksi! Toimin tietenkin itse viikon virallisena valvojana ja suojelijana! Nauttikaa!

Ekskursio

Pitkän väsytyksen ja yrityksen tulos tässä kuvakoosteena:

Minut on köytetty! En kyllä lähde mihinkään!

Miten näitä rappusia nyt mentiinkään?

Pysähdytään poseeraamaan.

Haluan edetä omaa tahtiani!

Tai palata takaisin ylös.

Täällä on kirkasta ja kummia asioita.

Tästä on parempi tarkkailla tilannetta.

Kämppis lähti lenkille.

Tuuli tuo uusia tuoksuja.

Emäntä: Koko tapahtuman kesto oli n. 4 min, jonka jälkeen kissat juoksivat sisälle. Liekö haaveet todellisuutta ihanampia?

Tylsä, tylsempi, sisäkissa?

Näin kesäaikaan miltei kaikki seuraamani bloggaajakissat laittavat itsestään näkyville kuvia, kun ne on ulkona. Minä en vaan pääse ulos, vaikka kuinka pyydän. Samalla katselen emännän ottamia kuvia minusta ja vertailen niitä muihin kuviin. Vaikka kohteena olenkin vertaansa vailla, ei tämä ainainen kotimiljöö suo minulle oikeutta.

Olen huomannut myös sen, että suosituimpien kissablogien päätähdet seikkailevat usein myös muualla kuin kotosalla. Että sen vuoksi ovat suositumpia kuin minä. Vähitellen se alkaa jurppia. Se on emännän vika, sanon minä. Ja isännänkin. Ja kämppikseni.

En pääse toteuttamaan itseäni kaikilla haluamillani muodoilla. Seinät kahlitsevat minut pienen piirin nähtäväksi. Minä haluaisin näyttää koko maailmalle taitoni, söpöyteni ja ylivertaisuuteni. Haluan seikkailla, nähdä maailmaa ja valloittaa kissablogien lukijoiden sydämet!

Karvanlähtöaikaa

Ai minullako?! Älä puhu hassuja.

Emäntä on harjaillut minua ja kämppistäni viime päivinä vähän aiempaa enemmän. Toki on sitä täytynyt vaatiakin ja ehkä hienovaraisesti vihjailla. Näin kesäaikaan on hyvä vähän pienentää lämmitystä, jotta voi loikoilla lämmössä.

Olen joka päivä pyytänyt päästä ulos. Muutaman kerran olen onnistunut menemään rappukäytävään, mutta en ole päässyt tutustumaan vielä henkilökohtaisesti peipon- ja lokinpoikasiin, joita kämppikseni on vahtinut ikkunasta.

Tänään enmäntä vielä kiusasi minua laittamalla sellaisen ihanan ruohojutun parvekkeelta pois. No myönnetään, otan siitä helposti överit ja sitten saattaa ehkä ihan vähän tulla paha olo. Yritin näyttää taitojani kiipeämällä parvekkeen lasihyllyyn sen himoissa, niin siksi emäntä sen otti pois. Nyt saatan vain haaveilla siitä, harjaamisesta ja ulospääsystä.

Juhannuskinkkua

Miksei juhannuksena ole kinkkua niin kuin jouluna? Miksi on vain jotain makkaraa tai grillijuttuja? Niissä on näin kissan makuvinkkelistä ihan liikaa ylimääräisiä ainesosia kuten mausteita ja marionetteja! (emäntä: Tarkoitat ilmeisesti marinadia?!) Minun mielestä ihmiset voisivat ottaa joulusta mallia myös näin kesällä. Ne lahjatkin olisi kivoja, juhannuspukit sun muut.

Viime juhannuksena etsin heilaa. Vuoden aikana melkein heila löytyikin ja miltei samantien hävisi. Tänä juhannuksena ajattelin nautiskella toivottavasti auringosta ja lämmöstä, rapsutuksista ja parvekkeesta. Jos olen oikein kiltti ja huomaamaton, ei varmaankaan haittaa, jos ihan pikkuisen käyn pikkuemännän sängyssä. Siis silloin, kun se ei ole siellä. Ja sitä kinkkua voisin myös haukata...

Niin ja emäntä sanoi, että jos on hyvä sää ja me ollaan kämppiksen kanssa tosi kilttejä, voidaan ehkä mennä taas koko poppoo ulos. Toissapäivänä käytiinkin jo, tosin minua vähän jännitti. Siitä on niin pitkä aika, kun olen viimeksi sinne päässyt, että minun piti mennä ihan sohvan taakse piiloon, kun isäntä halusi laittaa minulle valjaat. Maistelimme molemmat - siis kämppis ja minä - vähän heinää, ja yöllä tulikin paha olo. Että semmoiset juhannusjuhlat jo ennakolta.

Yhteistuuma

Olen huomannut pikkuemännän potentiaalin. Se liikkuu jo varsin vikkelään, tekee kaikenmoisia asioita, osaa huijata isäntää ja emäntää melkein yhtä hyvin kuin minä. Ja minä luulen, että se on oppinut minulta monta temppua. Esimerkiksi sen, että korvat voi sulkea tarvittaessa.

Kuten nämä kuvat kertovat, on pikkuemäntäkin keksinyt, mistä täältä oikein pääsee pois - ulko-ovesta tietysti! Uskon, että varsin pian saamme oven auki yhteistuumin, ja voimme käydä yhdessä ulkoilemassa.

Emäntä kertoi, että pikkuemäntäkin käy hiekkalaatikolla, mutta että minä en saisi mennä sille hiekkalaatikolle. Enhän minä ulkona hiekkalaatikolle haluakaan! Tulen sitten tänne, kun pissahätä iskee.

Ovi auki, huusi Leijona!

Eilen illalla isäntä ja emäntä, niin ja vauva myös, olivat menossa nukkumaan. Isäntä ajoi minut makuuhuoneen lipaston päältä pois, minä hyppäsin sängylle ja olisin kovasti halunnut jäädä siihen jalkopäähän makoilemaan. Hän kuitenkin ajoi minut ulos koko huoneesta ja laittoi oven kiinni. Minäpä olinkin ovela ja osaava, sillä ovi ei loksahtanut täysin. Päätin yrittää näyttää taitoni nuo.

Ensin mau'uin oven takana sydäntäsärkevän suloisesti, mutta ei ovi totellut ääniohjaustani (ainakaan vielä). Sitten pistin voimani peliin, työnsin etutassuillani ja sain kun sainkin oven työnnettyä auki. Leijonan voimaa! Iloissani hyppäsin sängylle emännän viereen. Pettymykseni oli kuitenkin suuri, kun isäntä vei minut huoneesta pois ja sulki oven niin, etten enää onnistunut saamaan sitä auki. Yritin kyllä, sen voitte uskoa.

Tässä minä kokeilen ulko-oven ääniohjausta. Tuloksetta, valitettavasti.

Minä en ole kuitenkaan yhtä fanaattinen ovien aukoja kuin kämppikseni, joka saattaa kaapin oviakin aukoa vain siksi, ettei halua niiden olevan kiinni. Minä auon ovia vain silloin, jos haluan oven taakse. Meillä on kaksi vaatekaappia, joiden ovet saan auki, jos niiden edessä ei ole mitään. Kämppikseni saa myös roskiskaapin oven auki, jos siellä on broilerinjämiä.

Tässä kämppikseni on avaamassa ulko-ovea viime kesänä. Kuva ei ole lavastettu! Mutta ei onnistunutkaan.

Mutta me yhdessä kämppikseni kanssa olemme kyllä useamman kerran avanneet parvekkeen oven. Se oli tosin ajalta ennen oven tiivisteiden vaihtoa. Minä hyppäsin ikkunalaudalle ja tassuillani painoin kahvaa alas. Kämppikseni oli lattialla ja työnsi ovea. Olimme tehneet tämän useamman kerran, jo ennen kuin emäntä ja isäntä pääsivät todistamaan tilannetta. Eivät kuitenkaan ehtineet ikuistaa. Mutta siihen näkyyn päättyi heidän ihmettelynsä, miten parvekkeen ovi oli avautunut.