Vuoren valloittaja

Kuka sitä nyt alhaalla laaksossa nukkuisi, jos on mahdollista lekotella vuoren huipulla?

Kissa ei kyllä korkeita paikkoja pelkää, eikä korkeampia, eikä niitä kaikkein korkeimpia, ainakaan melko varmasti. Ainakaan minä en, ainakaan joka päivä. Vai oletteko nähneet kissan, joka viettäisi suurimman osan ajasta maa- tai lattiatasossa? Niinpä. En minäkään!

Tänään meillä kävi vieraita. Minulle tuli suunnaton tarve näyttää taitojani ja hyppäsin keittiön kaappien päälle. Tulin sieltä kyllä melko nopeasti alaskin, koska siellä oli pölyä. Eikä se tietenkään ole mukavaa, että kaunis turkkini menee likaiseksi. Täytyy muistuttaa emäntää siivoamaan myös sieltä edes joskus. Vaikkakin isäntä yltäisi sinne ehkä paremmin.

Mutta nyt täytyy mennä valloittamaan seuraavia vuoria. Tosin täällä meillä kotona niitä on melko vähän. Ehkä tyydyn raapimispuun majaan tai sohvaan.

Hyvä päivä

Good ol' days - kissa vauvana

Tänään on kuin vanhoina hyvinä päivinä! Aamulla emäntä, isäntä ja pikkuemäntä lähtivät kassien kanssa sadesäähän. Vaikka onkin ihan kunnon sade, pitää kuulemma auton tassut vaihtaa kuitenkin jossain vaiheessa. Jotain siihen liittyvää niillä ainakin oli.

Sitten kotiin tulivat isäntä ja emäntä! Pikkuemäntä jäi johonkin matkan varrelle. Ne rupesivat siivoilemaan, ja minä karkasin vähän kauemmas, kun se pahkeisen mölytoosa käynnistyi. (Tuo sanonta on kuulemma vanhentunut, mutta ymmärrettävissä.) Kun se puunaus ja kuuraus vihdoin loppui (ja vähän siinä välissäkin) pääsin sekä emännän että isännän syliin. Saan olla keskipisteenä!

Ihan pikkuisen ihmettelen, että missähän se pikkuemäntä on, kun alkaa olla pimeääkin. Mutta en anna sen vaivata sen enempää. Nautin tilanteesta joka karvallani!

Apulaisena

Emäntä siivoili eilen keittiön kaappeja. Kun hän vastasi samalla soineeseen puhelimeen, minä näin tilaisuuteni tulleen. Voisin vähän auttaa tai ainakin tehdä työstä helpompaa! Hyppäsin hyllyjä puhdistamaan.

Omasta mielestäni olin oiva keittiöapulainen. Se on sitä paitsi ammattinimike ja siitä tehtävästä voisi saada jopa palkkaakin. Hmm...voinkohan saada tuosta työkeikasta palkan, jos teen työsopimuksen näin takautuvasti? No, ainakin sain hyvän mielen.

Ja mikäli kaikki lukijani eivät satu muistamaan, olen ennenkin korostanut kaappien siivoamisen tärkeyttä. Se on hyvä, että emäntä ryhdistäytyy edes joskus.

Kämppis

Täytyy sanoa, että kämppikseni on aika helppo tapaus, noin niin kuin kämppiksenä. Se on aika paljon omissa oloissaan, varsinkin silloin, kun pikkuemäntä on äänekkäällä tuulella. Iltaisin se kyllä tulee emännän tai isännän viereen sohvalle. Ja saattaa se joskus yrittää tulla minun tuoliinkin.

Kämppikseni on aika laiska. Se ei useinkaan jaksa ruveta juoksemaan minun kanssa. Toisaalta laiskuudessa on myös hyviä puolia: esimerkiksi se tulee aika laiskasti paikalle, kun emäntä antaa kinkkua, niin usein minä ehdin syödä kaiken. Hah! Tartu hetkeen, kämppikseni! Se on kissanelämän laki.

Emme ole ylimpiä ystävyksiä, mutta yhteiselomme toimii ihan mallikkaasti. Onneksi asunnossamme on hyvin tilaa ja monta lekottelupaikkaa. Kämppikseni on ominut työhuoneen ja siellä olevan emännän nojatuolin. Minä puolestani hallinnoin pitkälti olohuonetta, myös kylppäriä ja makkaria, joskus keittiötäkin. Niin ja parveketta.

Yhtenä päivänä kämppikseni oksensi matolle ja lattialle. Se oksentelee silloin tällöin karvapalleroita, joskus myös ruokaa liikaa syötyään. Sitten se meni laatikolle hakemaan hiekkaa tassuihinsa, ja kohta sen jälkeen tuli peittelemään sillä hiekalla oksennusta. Emäntä sanoi, että aika fiksua. Mutta minusta olisi ollut fiksumpaa mennä oksentamaan sinne laatikolle suoraan. Ei olisi emännän tarvinnut siivota.

Ylöspäin

Me kissat olemme sellaisia eläimiä, että yleensä tykkäämme korkeista paikoista. Tosin olen kuullut kissoista, jotka eivät ole osanneet tulla puusta alas. Mutta ainakin hienosti ovat osanneet sinne mennä. Pitää siitä antaa kehut! Ja rapsutukset!

Täällä ollaan ja näköjään täällä on jokin muukin!

Minäkin tykkään joskus hypätä hyllyjen päälle. Toisinaan useinkin. Emäntä on kyllä siitä joskus vähän huolissaan ja harmissaan. Minä luulen, että sen vuoksi, että se pelkää minun sotkeutuvan pölyyn, jota siellä on. Ehkä en ole vielä tarpeeksi selvästi ilmaissut, mutta mielestäni olisi hyvin tärkeää pitää myös hyllynpäällykset puhtaina AINA siltä varalta, että kissa sinne sattuu eksymään.

Olisiko täällä vielä ylenemismahdollisuuksia?

Tuossa yhtenä päivänä juoksentelin ja lopulta hyppäsin olohuoneen hyllykön päälle. Isäntä luuli, etten pysty siihen ilman apuvälineitä, mutta näytin hänelle taitoni.

Pikkuemäntä ihmetteli lattialla ja katsoi korkeuksiin, että mitä minä oikein teen. Ihan vielä se ei tullut perässä, mutta minulla on sellainen hassu kutina tassupohjissani, että ei aikaakaan, niin se seuraa meitä!

Ja osasin tulla nätisti itse myös alas!

19. luukku: Siivotaan ja puunataan

 

Moni pitää tärkeänä, että joulua varten siivotaan ja puunataan. Toiset pesee kaapit ja kaikki astiat, vaikkei niitä käyttäisikään. Monet kuuraavat saunan, jos sellainen heillä on. Myös uunit ja korvantaukset puhdistetaan joulua varten. Olen kuullut näin. Olen myös kuullut, että niille, jotka pesevät kaapit ja muut, sanotaan, että kaapit kannattaa pestä, jos meinaa joulunsa niissä viettää. 

Minun mielestä olisi hyvin tärkeää, että kaapit siivottaisiin jouluksi, koska me kissat saatamme joulumme niissä viettää. Tai sitten jossain muualla. Mutta kaiken varalta se olisi syytä tehdä. Olisi ihanaa päästä makoilemaan siististi viikattujen paitojen päälle tai puikahtaa järjestykseen pantujen kattiloiden taakse.

Emännällä on kuitenkin niin paljon muuta tekemistä, ettei se ehdi kaikkea puunata. Esimerkiksi sihteerinäni toimiminen vaatii jonkin verran aikaa. Sitä paitsi se siivosi vaatekaapit, kun tuli talvi. Ja talvi tuli ennen kuin joulu tuli.

Joskus voi auttaa kaveriakin puunaamisessa.

Me kissat olemme hyvin siistejä eläimiä. Me pidämme itsemme puhtaina ja peitämme jätöksemme, jotka teemme lähes poikkeuksetta sinne, minne kuuluukin. Ja ne karvat, mitä joku sanoo meistä tippuvan, ovat vain pehmikkeitä koville pinnoille ja koristeita pehmeille. Joillakin ihmisillä on villakoiria. Niihin voi soveltaa tätä samaa ajatusta.