Silloin kun olin nuori ja tulin isännän luo (mistä on muuten jo yli 10 vuotta aikaa!), meitä oli täällä vain minä, isäntä ja kämppikseni. Haisteltiin vähän kämppikseni kanssa toisiamme, ei tapeltu ollenkaan, tutkin joka paikan ja miltei heti sen jälkeen menin isännän rinnan päälle makoilemaan.
Koti oli tuolloin kyllä eri kuin nyt, mutta tuossa naapurirapussa. Ja tässä nykyisessäkin kodissa elelimme isännän ja kämppiksen kanssa kaikessa rauhassa ja sulassa sovussa ennen kuin emäntä saapui elämäämme.
Noo, ehkei se nyt aivan niin mennyt. En tykännyt siitä, että isäntä oli pitkiä työpäiviä pois. Protestoin sitä ja huonoja hiekkoja pissailemalla. Menin usein sohvan taakse piiloon, kun ovikello soi tai tuli vieraita. Pysyttelin yleensä poissa, jos vieraita kävi. Mutta meillä oli kyllä oma huone, jossa oli meille kiipeilyhylly, sohva ja hiekkalaatikot.
Sitten tuli emäntä. Minä tykästyin siihen heti.
Siihen aikaan minulla oli pahat ihottumaongelmat korvissa, ja sain niihin lääkettä. Menin aina piiloon vaatekaappiin, kun en tykännyt lääkkeen laittamisesta. Mutta sitten tervehdyin. Allergiat vähenivät oikean ruuan myötä, pissaamiset hyvän hiekan myötä ja edelleen emännän tulon myötä, kun täällä oli useammin seuraa. En enää pelännyt ovikelloa ja vieraita. Nykyään saatan jopa mennä ovelle vastaan, kun on tuttuja tulossa.
Viime vuosina täällä on kyllä tapahtunut paljon paljon uutta, kun on tulleet noi pikkuhiiretkin. Ihan kolme kaikkiaan! Pikkuemäntä, pikkusisko ja pikkuveli. Ja jo niitä ennen on kodissa tapahtunut paljon, kun on tullut uusia huonekaluja ja värejä seiniin ja kaikenlaista. Minulle on tullut uusia makuupaikkoja ja vanhoja lähtenyt pois.
Joskus kaipaan vanhoja hyviä aikoja, mutta on nytkin ihan hyvä. Minusta kuitenkin olisi vielä parempi, että nuo kaikki pikkuihmiset olisi päiväkodissa ja emäntä kotona minun kanssa. Se olisi parasta!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pikkuihmiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pikkuihmiset. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 25. syyskuuta 2016
sunnuntai 31. heinäkuuta 2016
Vihdoin!
Blogitauko syntyi ja venähti vahingossa näin pitkäksi. Olen kyllä useita kertoja yrittänyt saada emännän istahtamaan alas ja toimimaan sihteerinäni, mutta se ei vaan ole ehtinyt. Nyt kun tämä ihme vihdoin tapahtui, kerron lyhyesti, mitä tässä onkaan viime kirjoitukseni jälkeen tapahtunut.
En edes muista, missä järjestyksessä kaikki on käynyt, mutta nämä ainakin on tapahtuneet tässä kevään ja kesän aikana:
- Pikkusiskosta on tullut mahdoton papupata ja juoksija. Joskus se saattaa jopa vähän kiusata kämppistäni, mutta minua se ei uskalla.
- Emäntä kasvoi taas ja poksahti. Tänne tuli jälleen kerran uusi rääkyvä hiirenpoikanen tai jokin sen tapainen. Nyt meillä on siis kolme pikkuihmistä, joten vauhtia piisaa, liiankin kanssa.
- Meille tuli uusi sohva ja sen vuoksi järjestys olohuoneessa muuttui. Minä löysin tietysti heti monta uutta makoilupaikkaa: sohvan päädyssä, tuolilla pöydän alla, raapimispuun majakolossa ja niin edelleen.
- Kämppikseni on laihtunut, ja minä puolestani kasvanut kissana.
- Emäntä on tullut huonoksi valokuvaajaksi. Minun täytynee hankkia sille lahjoituksena jostain uusi puhelin tai kamera, jotta se saisi meistä hyviä kuvia. Olen tarkastanut sen otosyrityksiä ja todennut niiden jäävän hurjan paljon jälkeen vuoden takaisten tasosta.
Tässä nyt tärkeimpiä. Uskon, että tässä pian emäntä pääsee taas sihteerikseni. Sen verran hyvän diilin olen sen kanssa tehnyt. Siitä lisää seuraavassa postauksessani.
En edes muista, missä järjestyksessä kaikki on käynyt, mutta nämä ainakin on tapahtuneet tässä kevään ja kesän aikana:
- Pikkusiskosta on tullut mahdoton papupata ja juoksija. Joskus se saattaa jopa vähän kiusata kämppistäni, mutta minua se ei uskalla.
- Emäntä kasvoi taas ja poksahti. Tänne tuli jälleen kerran uusi rääkyvä hiirenpoikanen tai jokin sen tapainen. Nyt meillä on siis kolme pikkuihmistä, joten vauhtia piisaa, liiankin kanssa.
- Meille tuli uusi sohva ja sen vuoksi järjestys olohuoneessa muuttui. Minä löysin tietysti heti monta uutta makoilupaikkaa: sohvan päädyssä, tuolilla pöydän alla, raapimispuun majakolossa ja niin edelleen.
- Kämppikseni on laihtunut, ja minä puolestani kasvanut kissana.
- Emäntä on tullut huonoksi valokuvaajaksi. Minun täytynee hankkia sille lahjoituksena jostain uusi puhelin tai kamera, jotta se saisi meistä hyviä kuvia. Olen tarkastanut sen otosyrityksiä ja todennut niiden jäävän hurjan paljon jälkeen vuoden takaisten tasosta.
Tässä nyt tärkeimpiä. Uskon, että tässä pian emäntä pääsee taas sihteerikseni. Sen verran hyvän diilin olen sen kanssa tehnyt. Siitä lisää seuraavassa postauksessani.
lauantai 28. marraskuuta 2015
Joulukissamietteitä
Meillä alkaa olla vähän jouluista. Emäntä teki piparitaikinaa, jota uskon pikkuihmisten pian syövän. Varmaankin ilman uunia, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Myös jouluiset verhot on laitettu ikkunaan ja etsitty kynttilät. Mutta kinkusta en ole vielä saanut vihiä, valitettavasti!
Pikkuemäntä odottaa kovasti joulua, mutta kertoo, ettei meille tule joulupukkia. No ei tietenkään tule, edelleenkään. Kyllä me kissat pidämme siitä huolen, että lapset uskovat joulukissaan, ei pukkiin. Joulupukkihan tuo lahjat vain kissoille. Tai sitten salainen joulukissaystävä.
torstai 3. syyskuuta 2015
Juhlahumua
Niin ne pikkuihmiset sitten vihdoin tulivat kotiin. Emäntäkin oli ottanut minun juhlapäivän vapaaksi, tosin ihmettelin, että miksi se aamulla niin murisi. Ja koko päivän se otti lääkkeitä ja nukkui vaan. Ehkä se keräsi vain voimia iltaa varten.
Pikkuemäntä oli kovin pettynyt, kun meille ei tullut ketään vieraita, eikä ollut oikeaa kakkua. Syytän tästä tietysti emäntää, vaikken itse niitä kyllä järin kaivannutkaan. Kiitos ruuasta, eikun siis juhlista!
![]() |
Pikkusisko riensi heti kotiin tultuaan laittamaan meille lisää ruokaa! |
![]() |
Pikkuemäntä antoi minulle tämmöiset lahjat. |
![]() |
Nämä perhoset on ihan kivoja. |
![]() |
Vaikka ei ne sille oikealle vertojaan vedä. |
![]() |
Mutta ihan houkuttelevan tuoksuisia ovat. |
![]() |
Ja tämmöset kortit sain. |
![]() |
Edelleen perhonen vähän kiinnostaa. |
![]() |
No voin minä pikkuemännän mieliksi vähän leikkiä. |
![]() |
Tosin kyllä niitä tarjoiluja jo odottelen. Näkyykö pitopalvelua? |
![]() |
Pikkuihmiset laittoi hienot mekot päälle, ja pikkuemäntä käski emännänkin pukeutua. |
![]() |
Jokohan tässä nyt saisi jotain vatsantäytettä?! |
![]() |
Kinkku-katkarapukakkua! |
![]() |
Namnam! |
![]() |
Kiitos juhlista! |
![]() |
Pikkuihmiset ihmettelivät, nytkö ne juhlat jo loppuivat?! |
Tunnisteet:
juhlat,
katkaravut,
kinkku,
lahja,
pikkuihmiset,
synttärit
Ilmassa on juhlan tuntua
![]() |
Tämä kuva on eilisillalta, kun sain emännän hetkeksi paikoilleen. |
Pikkuemäntä on jo pitkään suunnitellut synttäreitäni. Se on kysellyt isännältä ja emännältä, ketä synttäreille on tulossa. Kun ne eivät ole antaneet mitään selvää vastausta, se on päätellyt, että tulee toisia kissoja. Se on miettinyt, minkä mekon se laittaa päälle. Se on askarrellut korttia ja kuulin huhun, että se olisi käynyt myös lahjaostoksilla. Mutta en ole kuullut yhtään mitään siitä, että mitä siellä syödään!!!
Nyt odotan, että pikkuihmiset tulevat päiväkodista ja juhlat alkavat. Yritän esittää yllättynyttä! Niin, enpäs olekaan vielä kertonut, että meillä on täällä päivisin ihana rauha. Pikkuihmiset lähtee aamulla emännän kanssa päiväkotiin. Sitten ne tulee iltapäivällä takaisin tänne yökotiin.
torstai 30. heinäkuuta 2015
Tiikerinpäivä
Eilen vietettiin kansainvälistä tiikerinpäivää. Meilläkin asustaa yksi tiikeri meidän - Leijonan ja pantterin - lisäksi. Katsokaa vaikka.
Olen kyllä hieman kateellinen, sillä meillä leijonilla ei ole omaa päivää. On kuitenkin todella hienoa, että tiikereillä on, sillä ne ovat niin uhanalaisia. Onneksi niiden suojelutyö on tuottanut tulosta, sillä niiden määrä on ainakin alueittain saatu kasvuun.
Meidän ihmiset kävivät taas viimeviikolla siellä Korkeassa saaressa katsomassa eläimiä. Pikkuemäntä oli erityisen innoissaan kaikista kissaeläimistä. Tiikerit olivat olleet hyvin aktiivisia ja lähettäneet minulle terveisiä. Pikkuiset lumileopardinpoikaset leikkivät innokkaasti. Pikkusisko luuli, että kaikki ne eläimet on koiria.
Korkean saaren tiikerit saivat eilen paljon uusia leluja, nimittäin jalkapalloja. Minä pidän enemmän sählypalloista, vaikka tuossa kerrottiinkin, että urosleijona puhkaisee pallon leikin lopuksi. Sählypallossa on jo valmiiksi reikiä, niin minun ei tarvitse!
Tähän loppuun sopii oikein hyvin pikkuemännän yksi lempilaulu: Mimmien Tiikeri.
Olen kyllä hieman kateellinen, sillä meillä leijonilla ei ole omaa päivää. On kuitenkin todella hienoa, että tiikereillä on, sillä ne ovat niin uhanalaisia. Onneksi niiden suojelutyö on tuottanut tulosta, sillä niiden määrä on ainakin alueittain saatu kasvuun.
Meidän ihmiset kävivät taas viimeviikolla siellä Korkeassa saaressa katsomassa eläimiä. Pikkuemäntä oli erityisen innoissaan kaikista kissaeläimistä. Tiikerit olivat olleet hyvin aktiivisia ja lähettäneet minulle terveisiä. Pikkuiset lumileopardinpoikaset leikkivät innokkaasti. Pikkusisko luuli, että kaikki ne eläimet on koiria.
Korkean saaren tiikerit saivat eilen paljon uusia leluja, nimittäin jalkapalloja. Minä pidän enemmän sählypalloista, vaikka tuossa kerrottiinkin, että urosleijona puhkaisee pallon leikin lopuksi. Sählypallossa on jo valmiiksi reikiä, niin minun ei tarvitse!
Tähän loppuun sopii oikein hyvin pikkuemännän yksi lempilaulu: Mimmien Tiikeri.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2015
Nukkumatti, nukkumatti lasten ja kissojen
Meillä on tapahtunut taas muutoksia nukkumisjärjestelyissä. Erittäin positiivisia sellaisia, sillä minä pääsen nyt yölläkin emännän viereen!!! Pikkuihmiset ovat muuttaneet omaan huoneeseensa nukkumaan, vihdoin! Tosin en saa kehrätä liian kovaa, enkä vallata emännän tyynyä, sillä silloin se ajaa minut pois.
Valitettavasti vaan päiväaikaan pikkuihmiset pitävät emännän turhan kiireisenä, ettei se kunnolla ehdi rapsuttelemaan minua, kämppiksestäni puhumattakaan. Pikkuemäntähän ei ole pitkiin aikoihin nukkunut päivällä, mutta että pikkusiskokin välillä melkein meinaa olla nukkumatta. Ja toisina päivinä pikkuemäntä on niin kiukkuinen, ettei pikkusiskokaan saa nukkua, vaikka se haluaisikin.
Päivisin minä olen siis viettänyt aikaani emännän paikalla isossa sängyssä, jotta pääsen hetkeksi rauhaan pikkuihmisiä. Viime viikon lämpiminä päivinä loikoilin enimmäkseen parvekkeella. Yritän kovasti näyttää mallia noille pikkuihmisille, että päivälläkin voisi nukkua.
Valitettavasti vaan päiväaikaan pikkuihmiset pitävät emännän turhan kiireisenä, ettei se kunnolla ehdi rapsuttelemaan minua, kämppiksestäni puhumattakaan. Pikkuemäntähän ei ole pitkiin aikoihin nukkunut päivällä, mutta että pikkusiskokin välillä melkein meinaa olla nukkumatta. Ja toisina päivinä pikkuemäntä on niin kiukkuinen, ettei pikkusiskokaan saa nukkua, vaikka se haluaisikin.
Päivisin minä olen siis viettänyt aikaani emännän paikalla isossa sängyssä, jotta pääsen hetkeksi rauhaan pikkuihmisiä. Viime viikon lämpiminä päivinä loikoilin enimmäkseen parvekkeella. Yritän kovasti näyttää mallia noille pikkuihmisille, että päivälläkin voisi nukkua.
maanantai 29. kesäkuuta 2015
Harjaisitko?
Minä olen viime aikoina melkeinpä tykästynyt siihen, että minua harjataan. Ennen en oikein välittänyt asiasta, kun taas kämppikseni rrrrakastaa harjaamista. Emäntä väitti, että se on tätä ikääntymisen tuomaa turhamaisuutta, mutta en ole ollenkaan samaa mieltä. Itse asiassa annan emännän harjata minua siksi, että silloin ainakin saan olla sen sylissä. Ellei kämppikseni aja minua siitä pois, minkä emäntä kylläkin pyrkii yleensä estämään.
Pikkusiskokin tykkää harjata, tosin meidän harjan löytäessään se harjaa vaan omia hiuksiaan... Pikkuemäntä osaa harjata jo hienosti, mutta minä annan vain isompien ihmisten harjata minua. Näin kesäaikaan, vaikkei helteitä juuri ole näkynytkään, minusta lähtee jonkin verran karvaa (emäntä: Paljon!). Hoitajamme pistivät evakkoaikanamme karvat talteen. Arvokasta tavaraa.
Pikkusiskokin tykkää harjata, tosin meidän harjan löytäessään se harjaa vaan omia hiuksiaan... Pikkuemäntä osaa harjata jo hienosti, mutta minä annan vain isompien ihmisten harjata minua. Näin kesäaikaan, vaikkei helteitä juuri ole näkynytkään, minusta lähtee jonkin verran karvaa (emäntä: Paljon!). Hoitajamme pistivät evakkoaikanamme karvat talteen. Arvokasta tavaraa.
Tunnisteet:
harja,
harjaaminen,
hoitajat,
kämppis,
pikkuihmiset
torstai 18. kesäkuuta 2015
Kissoja ja pikkuihmisiä
Meillä ei ole enää vauvaa talossa. Pikkusiskokin on jo iso. Se tapailee sanoja, mennä viipottaa kotia ympäri, kantaa tavaroita ympäriinsä. Se näyttää usein omia lelujaan minulle tai kämppikselleni. Useinkaan en ole niistä kovin kiinnostunut, mutta rytmimuna ja pikkusiskon tutti sekä sellaiset jutut, missä on roikkuvia naruja ja muita semmoisia, herättävät kyllä kiinnostukseni.
Pikkuemäntä on oikea emännän pikkuapulainen, vaikka se välillä saakin sellaisia kiukkukohtauksia, että minä koen parhaaksi mennä toiseen huoneeseen. Pikkuemäntä muistaa hyvin huolehtia meidän kinkunsaannista. Se osaa myös kannustaa meitä loistavasti: "Hyvä, hienosti syöty!"
Pikkuemäntä sai synttärilahjaksi tämän talon muilta pikkuihmisiltä sellaiset vaunut, joista minä kiinnostuin heti. Tässä yhtenä päivänä yritin niitä työntääkin kahdella tassullani. Emäntä ei kuitenkaan ehtinyt ottaa siitä kuvaa todistusaineistoksi, vaikka pysyttelinkin siinä asennossa ainakin viisi sekuntia! Ihmeen hidas tuo emäntä.
Tänään emäntä etsi minua joka paikasta. Lopulta se löysi minut - niistä vaunuistapa hyvinkin.
Pikkuemäntä on oikea emännän pikkuapulainen, vaikka se välillä saakin sellaisia kiukkukohtauksia, että minä koen parhaaksi mennä toiseen huoneeseen. Pikkuemäntä muistaa hyvin huolehtia meidän kinkunsaannista. Se osaa myös kannustaa meitä loistavasti: "Hyvä, hienosti syöty!"
Pikkuemäntä sai synttärilahjaksi tämän talon muilta pikkuihmisiltä sellaiset vaunut, joista minä kiinnostuin heti. Tässä yhtenä päivänä yritin niitä työntääkin kahdella tassullani. Emäntä ei kuitenkaan ehtinyt ottaa siitä kuvaa todistusaineistoksi, vaikka pysyttelinkin siinä asennossa ainakin viisi sekuntia! Ihmeen hidas tuo emäntä.
Tänään emäntä etsi minua joka paikasta. Lopulta se löysi minut - niistä vaunuistapa hyvinkin.
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Minun nimeni on...
...no tietysti Leijona! Enkai minä nyt teille suurta salaisuuttani oikeasta henkilöllisyydestäni paljasta. Meidän pikkuihmisillä nämä nimiasiat pyörii paljonkin päässä. Pikkuemäntä tietää jo monen läheisen koko nimen ja meidän kissojen kaikki mahdolliset kutsumanimet. Uusin niistä on kämppikseni "Musta Möhkäle". Minulla on sellainen kutina, että kämppikseni aikoo hyödyntää tuota räppiurallaan. Onhan se hyvin räppimäinen, eikö?
Pikkusisko puolestaan on oppinut sanomaan meidän nimet. Tosin minun nimeksi se välillä ehdottaa jotain enemmän hiekkalaatikossamme esiintyvää asiaa kuin virallista nimeäni.
Täytyy tunnustaa, että viime viikon synttärisankarit jäi aivan melkein huomiotta. Näin jälkikäteen pahoittelut siitä ja suuren suuret onnittelut kämppikselleni Pepsi-Kolalle ja Pikkuemännälle, jotka täyttivät vuosia viime viikolla!
Ajatelkaa, toinen on kolmetoista ja toinen kolme. Ja minulla on 10v-juhlavuosi. Ettei vaan pääsisi unohtumaan. Emäntä hoi, mites se maailmannäyttely ja stadionkeikka tämän vuoden juhlistukseksi?!
Pikkusisko puolestaan on oppinut sanomaan meidän nimet. Tosin minun nimeksi se välillä ehdottaa jotain enemmän hiekkalaatikossamme esiintyvää asiaa kuin virallista nimeäni.
Täytyy tunnustaa, että viime viikon synttärisankarit jäi aivan melkein huomiotta. Näin jälkikäteen pahoittelut siitä ja suuren suuret onnittelut kämppikselleni Pepsi-Kolalle ja Pikkuemännälle, jotka täyttivät vuosia viime viikolla!
Ajatelkaa, toinen on kolmetoista ja toinen kolme. Ja minulla on 10v-juhlavuosi. Ettei vaan pääsisi unohtumaan. Emäntä hoi, mites se maailmannäyttely ja stadionkeikka tämän vuoden juhlistukseksi?!
perjantai 29. toukokuuta 2015
Rikottu hiljaisuus
No niin, vihdoin emäntä sai istuuduttua niin, että pääsin sen syliin kunnolla kertomaan, mitä kaikkea tässä viime aikoina on tapahtunutkaan.
Aloitan nyt siitä, kun lähdimme evakkoon. Siitä on jo todella pitkä aika, mutta muistan sen matkan elävästi. Olin nimittäin jälleen aika tavalla kämppikseni kuolassa, kun matkustimme häkissä. Minä ihmettelin kovasti sitä paikkaa, mihin menimme. Löysin kuitenkin melko pian sieltä mukavia makoilupaikkoja.
Evakkoaika oli kuin lomaa. Meitä harjattiin kolme kertaa päivässä. Saimme herkkuja, ja laatikotkin siivottiin alta aikayksikön. Eikös kuulostakin elo kuin olisimme olleet ihmisten kylpylähotellissa? Lepoa, rentoutumista! Meitä rapsuteltiin ja pääsimme käymään myös ulkona. Varsinkin toisen varahoitajan sylissä tykkäsin kovasti makoilla.
Innostuin myös saunomisesta. Tykkäsin viettää aikaani saunassa sekä silloin, kun se oli lämmin, että silloin, kun se ei ollut päällä. Odotin kovasti, että remontin aikana olisi meillekin tullut sauna, mutta ei.
Kun tulimme kotiin, olin taas kämppiksen kuolassa, mutten enää niin paljon. Kotona haisi hassulle ja oli vielä aikamoisen pölyistä. Ja keittiön paikalla oli juoksurata! Ainakin siltä se minusta vaikutti, kun pääsin kulkemaan melkein koko huoneen ympäri melkein metrin korkeudessa!
Arki alkoi kyllä pian. Seuraavana päivänä jo sain yliannostuksen pikkuihmisten metelöintiä ja hakeudun vieläkin pikkusiskon hereilläoloaikana pikkuemännän sängyn alle unohtuneeseen sitteriin lepuuttamaan korviani sekä tietenkin jalkojani.
Jospa tuo emäntä saisi pian parvekkeen kesäkuntoon ja muutenkin hommat siihen malliin, että ehtii useammin toimimaan sihteerinäni. Minulla olisi nimittäin paljon asiaa! Ja olisi emännän syytä ehtiä lukemaan ja kommentoimaan myös blogiystävieni juttujakin!
Tunnisteet:
evakko,
hoitajat,
keittiö,
kuulumisia,
pikkuihmiset,
remontti,
sauna
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Tenttausta
Emäntä: Mitäs oletkaan puuhaillut tässä viime päivinä?
Minä: Kyllähän sinä tiedät...aa, mutta tässä onkin nyt vissiin kyse siitä, että näytetään blogini lukijoille, kuinka blogitekstini syntyvät. Vuoropuhelussa emännän kanssa. Mutta asiaan...mistähän minä aloittaisin? Aamulenkkien jälkeen olen rauhoittunut päivälevolle. Ainakin sen jälkeen, kun olen saanut kerjättyä pikkuemännältä vähän kinkkua. Se on kyllä tosi hyvä kinkunantamisessa!
Emäntä: Kenen syliin olet päässyt makoilemaan?
Minä: No en ainakaan sinun, vaikka olen yrittänyt.
Emäntä: Olethan sinä päässyt, mutta et ole vain suostunut tulemaan viltin päälle.
Minä: Niin, mutta varahoitaja-pappa ottaa syliin ilman vilttiäkin. Se on kivaa. Harmi, että varahoitajat oli meillä vain vähän aikaa.
Emäntä: Onko tullut soitettua pianoa?
Minä: Ai mistä niin päättelit? Ai niin, sinä tietysti olit kissana paikalla puhelimesi kanssa ja latasit heti tassukirjaan. Hyvä niin, jotta muutkin saavat nauttia soitostani.
Emäntä: Ja pyykkeihin olet halunnut jättää omat karvasi?
Minä: No tottakai, kun kerrankin pyykkien sekaan taas pääsin! Kyllä kissankarvat lämmittää. Niin kissoja kuin ihmisiä!
Emäntä: Olet löytänyt myös uusia leluja?
Minä: Joo, minusta pikkusiskon tutit on tosi kivoja. Onneksi se varsin usein unohtaa niitä lattialle. Niin ja sitten pikkuemännän sellainen hamsterilelu on tosi jännä. Yritin saada sitä kiinni, kun pikkuemäntä laittoi sen liikkelle. Silloin sinä et kylläkään ollut kissana puhelimesi kanssa paikalla. Soosoo! Kyllä kunnon leffatähti tarvitsee aina valmiina olevan kuvausryhmän!
Minä: Kyllähän sinä tiedät...aa, mutta tässä onkin nyt vissiin kyse siitä, että näytetään blogini lukijoille, kuinka blogitekstini syntyvät. Vuoropuhelussa emännän kanssa. Mutta asiaan...mistähän minä aloittaisin? Aamulenkkien jälkeen olen rauhoittunut päivälevolle. Ainakin sen jälkeen, kun olen saanut kerjättyä pikkuemännältä vähän kinkkua. Se on kyllä tosi hyvä kinkunantamisessa!
Emäntä: Kenen syliin olet päässyt makoilemaan?
Minä: No en ainakaan sinun, vaikka olen yrittänyt.
Emäntä: Olethan sinä päässyt, mutta et ole vain suostunut tulemaan viltin päälle.
Minä: Niin, mutta varahoitaja-pappa ottaa syliin ilman vilttiäkin. Se on kivaa. Harmi, että varahoitajat oli meillä vain vähän aikaa.
Emäntä: Onko tullut soitettua pianoa?
Minä: Ai mistä niin päättelit? Ai niin, sinä tietysti olit kissana paikalla puhelimesi kanssa ja latasit heti tassukirjaan. Hyvä niin, jotta muutkin saavat nauttia soitostani.
Emäntä: Ja pyykkeihin olet halunnut jättää omat karvasi?
Minä: No tottakai, kun kerrankin pyykkien sekaan taas pääsin! Kyllä kissankarvat lämmittää. Niin kissoja kuin ihmisiä!
Emäntä: Olet löytänyt myös uusia leluja?
Minä: Joo, minusta pikkusiskon tutit on tosi kivoja. Onneksi se varsin usein unohtaa niitä lattialle. Niin ja sitten pikkuemännän sellainen hamsterilelu on tosi jännä. Yritin saada sitä kiinni, kun pikkuemäntä laittoi sen liikkelle. Silloin sinä et kylläkään ollut kissana puhelimesi kanssa paikalla. Soosoo! Kyllä kunnon leffatähti tarvitsee aina valmiina olevan kuvausryhmän!
Tunnisteet:
emäntä,
Facebook,
hoitajat,
kinkku,
kuulumisia,
lelut,
piano,
pikkuihmiset
perjantai 6. maaliskuuta 2015
Kissalääkettä
Pikkuihmiset ovat olleet kipeinä. Ensin oli pikkuemäntä, sitten pikkusisko. Minä olen luonnollisesti hoitanut pikkusiskoa. Olen antanut sen rapsutella minua. Se osaa jo hienosti. Kyllä se tällä vauhdilla pian terveeksi tulee!
Tunnisteet:
kissavideo,
lääke,
pikkuihmiset,
pikkusisko,
sairas
torstai 5. maaliskuuta 2015
Paljon onnea Pikkusisko!
Tänään on pikkusiskon synttärit. Se täyttää yhden vuoden. Se on kuulemma ihmisten iässä merkkipaalu, ettei ole enää vauva. Ei se minusta vauvalta ole kyllä vaikuttanut pitkään aikaan. Liikkuu ja huutaa ja leikkii ja nauraa. Ja emännän täytyy yhtenään sanoa sille EI. Minä olen kertonut pikkusiskolle, kuten kerroin pikkuemännällekin aikoinaan, että sille sanalle voi ummistaa korvat ihan täysin. Hyvin ovat oppineet, molemmat!
Pikkuemäntä on suunnitellut pikkusiskon synttärijuhlia jo pitkään. Muttei ne vielä ole, joku päivä tässä lähiaikoina kuulemma. Ihmettelen kovasti, miten nuo pikkuihmiset kasvavat niin nopeasti. Mutta onneksi kohta ne eivät enää viihdy emännän sylissä, niin minä pääsen taas omalle paikalleni!
Pikkuemäntä on suunnitellut pikkusiskon synttärijuhlia jo pitkään. Muttei ne vielä ole, joku päivä tässä lähiaikoina kuulemma. Ihmettelen kovasti, miten nuo pikkuihmiset kasvavat niin nopeasti. Mutta onneksi kohta ne eivät enää viihdy emännän sylissä, niin minä pääsen taas omalle paikalleni!
Kuvakooste vuoden varrelta. "Minä ja hän"
maanantai 23. helmikuuta 2015
Mm. sohvannurkassa
Kaipaan kovasti niitä aikoja, kun ei ollut noita pikkuihmisiä. Tai no en ehkä ihan niin kaukaisia aikoja, mutta aikoja, kun ne nukkuivat päiväunia. Sitä tarkoitan. Silloin sain olla päivisin hetken rauhassa emännän rapsutteluissa.
Pikkuemäntähän ei ole puoleen vuoteen nukkunut päiväunia kuin vahingossa. Ja nyt pikkusiskokin on ruvennut nukkumaan vain ihan pikkuiset unet kerran päivässä. Se tarkoittaa tietysti minun kannaltani sitä, että emäntä on päivisin aivan liian työllistetty pelastaessaan meidän ruokia pikkusiskon hampaista tai pistorasioita tai johtoja tai muuta kaikkea. Sitä paitsi pikkusisko on oppinut kiipeilemään, melkein yhtä sulavasti kuin minä.
Tämä kaikki härdelli ympärilläni on saanut minut hakeutumaan rauhallisemmille asuinsijoille. Sitteri pikkuemännän sängyn alla toimii hyvin, kun pikkuihmiset ovat olohuoneessa. Sohvannurkka kelpaa mainiosti, kun pikkuihmiset ovat valloittaneet lastenhuoneen. Ja miltei koko päivän paras paikka on pikkusiskon sänky, koska ei se hereillä siellä kauaa jaksa olla.
Jospa pääsisin katsomaan hiihdon mm-kilpailuja emännän syliin, sohvannurkkaan. Juuri nyt se on hartain toiveeni. Paitsi kyllä kinkku menee senkin edelle.
Pikkuemäntähän ei ole puoleen vuoteen nukkunut päiväunia kuin vahingossa. Ja nyt pikkusiskokin on ruvennut nukkumaan vain ihan pikkuiset unet kerran päivässä. Se tarkoittaa tietysti minun kannaltani sitä, että emäntä on päivisin aivan liian työllistetty pelastaessaan meidän ruokia pikkusiskon hampaista tai pistorasioita tai johtoja tai muuta kaikkea. Sitä paitsi pikkusisko on oppinut kiipeilemään, melkein yhtä sulavasti kuin minä.
Tämä kaikki härdelli ympärilläni on saanut minut hakeutumaan rauhallisemmille asuinsijoille. Sitteri pikkuemännän sängyn alla toimii hyvin, kun pikkuihmiset ovat olohuoneessa. Sohvannurkka kelpaa mainiosti, kun pikkuihmiset ovat valloittaneet lastenhuoneen. Ja miltei koko päivän paras paikka on pikkusiskon sänky, koska ei se hereillä siellä kauaa jaksa olla.
Jospa pääsisin katsomaan hiihdon mm-kilpailuja emännän syliin, sohvannurkkaan. Juuri nyt se on hartain toiveeni. Paitsi kyllä kinkku menee senkin edelle.
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Valo ilmiö ja vahtimisia
Viimepäivinä on näkyny tommonen valo meirän olkkarissa aika monta kertaa. Ja se valo tekee semmosii hassuja varjoja joita mä oon kyl kattellu. Ja sit mä oon kattellu noita meirän pikku ihmisii ku ne leikkii. Varsinki pikku mäntä tykkää halii mua eikä pikku siskokaa enää mua aina kisko hännäst ku se on lähel.
Pikku mäntä oli tos pihalla sen kamujen kaa täs illalla ja mä vahrin sitä ikkunasta. Istuin mun makoilu paikalla ylä sängyssä ja näin sen kokoajan. Kyl se varmaa kohta jo voi mennä ite uloski nii mä vahrin sitä kyl. Mut ei se viel osaa avata ovee ku se on nii lyhyt.
Mä oon vähä oksennellu viimeaikoina ku must lähtee nii paljo karvaa ku mä pesen. Se on tää aika vuodesta. Mut on toi aurinko kiva. Ehkä mä taas pian räppään ku tulee sopiva fiilis!
Pikku mäntä oli tos pihalla sen kamujen kaa täs illalla ja mä vahrin sitä ikkunasta. Istuin mun makoilu paikalla ylä sängyssä ja näin sen kokoajan. Kyl se varmaa kohta jo voi mennä ite uloski nii mä vahrin sitä kyl. Mut ei se viel osaa avata ovee ku se on nii lyhyt.
Mä oon vähä oksennellu viimeaikoina ku must lähtee nii paljo karvaa ku mä pesen. Se on tää aika vuodesta. Mut on toi aurinko kiva. Ehkä mä taas pian räppään ku tulee sopiva fiilis!
perjantai 23. tammikuuta 2015
Minäkö muka kasvissyöjä?
Pikkusisko ei selvästikään vielä oikein ymmärrä, etten minä ole mikään kasvissyöjä! Kerta toisensa perään se yrittää tarjota minulle vihreää syötävää, mitä se itse tykkää mutustella. Huomattavasti mielummin syön pikkuemännän tarjoiluja eli kinkkua. Tosin viime päivinä se on vain kiukutellut, jos emäntä on ehdottanut minun ruokkimistani. Ilmeisesti se kuuluu ikään. Kiukuttelu siis.
On meillä kuitenkin pikkusiskon kanssa yhteisymmärrys päiväunista. Ja onnekseni pikkusisko tuntuu sopeutuvan siihen, että jos minä olen ensin sängyssä, se antaa minun olla paikallani.
Pikkusisko on ruvennut kulkemaan nelitassuisesti. Toki kyllähän se seisoo jo kahdella tassullakin, mutta menee vain reunoja pitkin. Pikkusiskoa tuntuu kiinnostavan edelleen minun ja kämppikseni ruokakupit ja hiekkalaatikot, niin ja lelut. Pikkuemäntä puolestaan on ymmärtänyt aina jättää ne rauhaan.
Törmäsin uutiseen kissasta, joka oli pelastanut hylätyn vauvan. Siinä yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka huomaavaisia ja huolenpitäjiä kissat ovat sekä kuinka kissat ja lapset kuuluvat yhteen. Niin meilläkin. Luonnollisesti!
On meillä kuitenkin pikkusiskon kanssa yhteisymmärrys päiväunista. Ja onnekseni pikkusisko tuntuu sopeutuvan siihen, että jos minä olen ensin sängyssä, se antaa minun olla paikallani.
Pikkusisko on ruvennut kulkemaan nelitassuisesti. Toki kyllähän se seisoo jo kahdella tassullakin, mutta menee vain reunoja pitkin. Pikkusiskoa tuntuu kiinnostavan edelleen minun ja kämppikseni ruokakupit ja hiekkalaatikot, niin ja lelut. Pikkuemäntä puolestaan on ymmärtänyt aina jättää ne rauhaan.
Törmäsin uutiseen kissasta, joka oli pelastanut hylätyn vauvan. Siinä yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka huomaavaisia ja huolenpitäjiä kissat ovat sekä kuinka kissat ja lapset kuuluvat yhteen. Niin meilläkin. Luonnollisesti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)