Kirvojen sota

Emäntä on aloittanut taas jokakesäisen sodan parvekkeellamme tunkeilijoita vastaan. Minua ei pienet vihreät ja ruskeat öttiäiset vielä ole häirinneet, ei myöskään iso toukka, joka oli tullut yhteen kukkaan. Kämppikseni kävi sitä nuolaisemassa, kun se tipahti maahan. Ei syönyt kuitenkaan.

Mutta emäntä on suihkutellut kukkia ja nipistellyt niitä pirulaisia, joiksi hän niitä ötököitä kutsuu. Tänä vuonna se osti jopa sellaisia kukkia, joista ne kirvat eivät tykkää, mutta ei ne ole kuitenkaan torjuneet hyökkäystä.

Minun mielestä sen kannattaisi ensi kesänä keskittyä siihen, että parvekkeella olisi vain tyhjiä ja tyhjähköjä tasoja, joista me kissat voisimme valita kulloinkin sopivat makuupaikkamme. Siirtäisi vaan kukkapurkit kaappiin ja laatikoihin. Tai sitten vaihtoehtoisesti syötävää heinää ja kissanminttua kasvamaan. Tämä olkoon ihan puolueeton vinkkini.

Tätä vuotta

Tätä vuotta on mennyt jo yli viikko! Apua, tällä menolla ollaan kohta taas joulussa! Emäntä on ollut muka liian väsynyt toimiakseen minun sihteerinäni, niin en ole päässyt kirjoittamaan.

Ja sitä paitsi olivathan nuo meidän ihmiset poissakin jonkun aikaa. Sillä välin meillä kävi apuhoitajia, jotka oli tosi kivoja. Niitä oli yksi isompi ja kaksi pienempää. Ne antoi ruokaa, vettä ja harjasivat kämppistäni.

Joulukuusi lähti ja kämppikseni jäi itkemään sen perään. En ymmärrä kyllä sen kuusi-intoa. Onhan se ihan kiva elementti, mutta että joka päivä monta kertaa pitää mennä syömään ja kulkea sen alla jne.

Olen löytänyt itselleni vakituisemmin yhden kivan uuden makuupaikan, kun pesukoneen päälle en enää pääse, kun se kuivaushärveli tuli. Pikkuemännän sänky! Ja kämppis makoilee yläsängyssä. Kunhan emäntä taas jaksaa enemmän, laitan tänne kuvankin.

Nyt menen mietiskelemään, mitä kaikkea jännää tämä 10-vuotisjuhlavuoteni tuleekaan pitämään sisällään tässä blogissa. Ehdotuksia?

Pot-pot-pot-pot potkut sain!

Vietin muutaman päivän melkein kahdestaan emännän kanssa, ja sain makoilla sen sylissä. Käytinkin option hyväkseni hyvin huolella. Laskeskelin, että yhtenä päivänä makoilin sen sylissä tai vieressä ainakin kolme tuntia! Luksusta sanon minä!

Minä luulen, että emäntä on syönyt vähän liikaa kinkkua, kun sen mahasta on tullut noin pallo. Ja se on oppinut jotenkin hassulla tavalla hallitsemaan vatsalihaksiaan niin, että se pystyy antamaan minulle "potkuja". Kuuntelin myös vähän siellä mahassa vallitsevaa äänimaailmaa. Se kuulosti aika eriskummalliselta. Ihan kuin kinkku sulaisi vähän huonosti...tum-tum-tum-tum.

12. luukku: Jouluapuna

Eilen koitti päivä, että blogissani on vierailtu yli 20 000 kertaa! Olin tosi iloinen asiasta, ja vietin päivän lempitouhuissani eli makoilin pikkuemännän sängyssä aina silloin, kun se ei siellä makoillut itse.

Illalla autoin emäntää, kun se riehaantui ja alkoi leipoa niitä maustekakkusia. Kiehnäsin emännän jaloissa ja katselin vierestä. Sain vähän taas haistaa ja maistaa taikinaa. Pikkuisen nuolaisin, mutta en edelleenkään pitänyt siitä. Pikkuemäntä puolestaan olisi halunnut lisää.

Mutta niitä valmiita juttuja ei saanut syödä, koska ne ei kuitenkaan ole vielä valmiita, sanoi emäntä. Se meinaa rakentaa niistä talon! En kyllä haluaisi asua semmoisessa talossa. Mutta olisipa hienoa, jos olisi seinät kinkkua! Siitä voisi haukata aina, kun nälkä tulee.

Avusta puheenollen pikkuemäntä osaa pyytää apua, jos se vaikka ei pääse kiipeämään tuolille. Se sanoo apu-apu mikä on ihmisten kieltä ja tarkoittaa, että sitä pitää auttaa. Mutta minä en ole auttanut sitä, ainakaan vielä.

Avuliaisuuteni on yksi monista hyveistäni, mutta niin on myös oma-aloitteisuuteni. Muutama päivä sitten emäntä tyhjensi purkkiin meidän raksuja. Sillä aikaa, kun se pesi meidän ruokakippoja, minä kävin ihan omatoimisesti syömässä tuosta isosta purkista. Säästin emännän aikaa ja vaivaa. Hyvä minä!

3. luukku: Jouluarki

Joulua sanotaan juhlaksi, mutta en ole kyllä ihan samaa mieltä siitä, että se on juhla. Tai ainakaan joka joulukuun päivä ei ole juhla. Eikä joka päivä ole joulu, vaikka yhdessä laulussa niin sanotaan. Välillä on juhannus ja maailman eläinten päivä. Niin tai sitten päästäinenkin voi olla.

Aion siis vakiinnuttaa sanastooni käsitteen jouluarki. Käsite kuulemma tarkoittaa jotain muuta kuin kättä, se varmaan voi tarkoittaa tassuakin. Mutta tuohon jouluarkeen liittyen...olen sitä mieltä, että nämä joulukuun päivät ovat usein hyvin arkisia, kiireisiä ja touhun täyteisiä. Siitä on juhla kaukana. Emäntäkin joutuu vielä puurtamaan töissä, vaikka onkin joulukuu, pitäisi siivota ja puunata kaapit sekä ostaa meille paljon joululahjoja.

Pikkuemännän lelujen vahtiminen on myös arkista aherrusta.

Mutta sellaista taitaa tämä jouluarki olla. Minullakin on päivät hyvin arkista aherrusta. Välillä makoilen lipaston päällä, sitten käyn syömässä ja juomassa, sitten makoilen sängyllä, sitten ehkä vähän juoksen ja sitten menen sohvalle makoilemaan. Huh, on se rankkaa!

Leijonapörssi

Minä tiedän, että on olemassa semmoinen kuin Leijonapörssi. Se ei tarkoita minun osakkeitani, vaikka olisihan se kivaa, jos tarkoittaisi. Ja jos minulla olisi osakkeita. Ja jos vielä tietäisin, mitä ne ovat.

Leijonapörssi on sellainen peli, jossa ikään kuin valmennetaan joukkuetta ja ostetaan pelaajia, niitä jääkiekon pelaajia eli lajitovereitani. Sitten ne saa pisteitä ja joku johtaa. Isäntä on pelannut joskus semmoista, emäntäkin silloin, kun ei ollut pikkuemäntää.

Minä olisin varmasti hyvä valmentaja ja voittaisin varmasti, ostaisin kaikki hyvät pelaajat ja saisin paljon pisteitä. En vain jaksa osallistua, koska makoilu on mukavampaa. Ja jos pikkuemäntä antaisi, seuraisin pelejä kyllä oikein mielelläni emännän sylissä makoillen. Nyt on parempi valita paikallaanpysyvämpi makuualusta.

Sitten on olemassa vähemmän leijonainen liikapörssi. Siinä on ihan liikaa valinnanvaraa, joten siitä johtuu tuo nimi. Olen kuullut myös muista pörsseistä, mutta niissä on vissiin niitä osakkeita eikä pelaajia, joten ei niistä sen enempää.

p.s. Tuossa kuvassa on muki, joka liittyy jollain tavalla siihen liikaan.

Tuolille kilpailija

Me saatiin kämppikseni kanssa myöhästynyt joululahja, kun emäntä toi tänään tuommoisen korin. Se tuli jostain kaukaa Suomen keskeltä, ja sen teki yksi, jolla on myös kissoja. Tyttökissoja, huom!

Minä huijasin emäntää luulemaan, etten ole kiinnostunut uudesta makoilupaikkamahdollisuudesta. Mutta heti, kun emännän silmä vältti, eli kun vauva teki jotain haisevaa, minä menin hetkiseksi koriin. Jonkin ajan päästä isäntä huomasi, että kämppikseni makoili siinä. Juuri ja juuri mahtui, heh. Sitten minä menin ajamaan sen pois tuosta.

Emäntä sanoi, että kerrankin minä pidin puoleni! Minä sanon, että ainahan minä pidän, kun tosissaan haluan. Yleensä kämppikseni haluaa tulla minun paikalle, ja minä olen niin jalomielinen, että luovutan paikkani.