En minä vaan semmoista!

Emäntä on ihan hermostunut kämppikseeni. Ollaan taas vaan ihan kolmistaan kotona, mikä minusta on ihanaa! Tosin eilen emäntä oli melkein koko päivän poissa, mistä kämppikseni oli aika suuttunut, koska se ikävöi isäntää ja pikkuemäntää. Kun emäntä tuli kotiin, kämppikseni puraisi sitä ja silppusi pahvilaatikkoa, maukui ja kulki perässä. En minä vaan semmoista!

Emännän ei kyllä ollut tarkoitus olla koko päivää pois, ymmärränhän minä sen, mutta kämppikseni ei. Olisi se paljon mieluummin ollut meitä rapsuttamassa ja katsomassa kissalympialaisia, mutta ilmeisesti joskus tulee käskyjä, jotka menevät meidän käskyjemme ohitse. En kyllä semmoista voi ymmärtää.

Minusta on ihanaa, että saan rauhassa nukkua emännän vieressä, jos haluan. Eilen illalla kävimme kämppikseni kanssa molemmat nukkumaan emännän kanssa: minä viereen, kämppikseni jalkoihin. Kehräsimme kilpaa, vaikkei kämppikseni perinteisesti kovin kehrääkään.

Yöllä juoksimme ja leikimme kämppikseni kanssa, mikä on melko harvinaista. Kivaa kuitenkin! Emäntä oli kyllä aika suuttunut aamulla, kun kämppikseni herätti sen jo kuuden jälkeen. Minusta on aika sivistymätöntä silputa pahvilaatikkoa miltei aamuyöaikoihin. En minä vaan semmoista!

Makeaa mahan täydeltä

Emäntä teki eilen illalla myöhään tuommoisia. Ne on kuulemma jotain Ruune-torttuja. Se Ruune-tyyppi oli kirjailija tai runoilija, ei pullanleipoja, mutta sen emäntä teki tuommoisia. Kysyin emännältä, oliko se kissa, muttei ollut kuulemma. Minä kyllä ensin luulin, että nuo on naamakirjakakkusia, kun eilen oli sen paikan synttärit.

Kun emäntä katsoi hetkeksi muualle, se kuuli kummaa ääntä selkänsä takaa. Minä olin nuolemassa tuota, näette kuvassa jäljet. Se ei muka voinut uskoa, että minulle maistuisi moinen makeus, mutta minä lääkitsin vain omaa ikävyyttäni herkuttelemalla. Olisin kyllä syönyt mieluusti ihan pikkuisen lisääkin, mutta katsoin paremmaksi luikkia paikalta pois mahdollisimman pikaisesti kovasti huuliani lipoen.

Laitan tähän vielä Vänrikki Leijonan tarinat pikaluettuna videomuodossa. Laita äänet isolle, niin kuulet.

5. luukku: Joulumieltä

 Minulla on ollut tässä hyvin rankka joulukuun alku, koska olen joutunut protestoimaan montaa asiaa. Pari kertaa pissa lirahti väärään paikkaan. Mutta se ei ollut minun vikani! Isäntä pesi laatikon, emäntä on antanut enemmän huomiota minulle, nuo ihmiset ottivat yhden koristeen pois lempihyllyltäni ja ovat pitäneet pikkuemännän minusta vähän kauempana, niin johan on tullut parempi mieli. Oikeastaan joulumieli, voisin sanoa. Myös isännälle ja emännälle.

Joulumieli on tullut myös siitä, että niin moni kissanystävä on löytänyt joulukalenteriini. Maanantaina julkaisemani arvonta on kerännyt jo runsaasti osallistujia! Aion sunnuntaina arpoa voittajan, joten siihen saakka voitte käydä osallistumassa toisen luukun takaa avautuneeseen arvontaan.

Olen pohtinut, mitä joulumieli oikein tarkoittaa. Se on varmasti jotain hyvää, joka ei ole syötävää, vaan tunne. Mutta miksei sanota joulutunne? Tai jouluolo? Ehkä joulumieli on sekoitus eri asioita, melkein kuin emännän maustemehuun laittama sekoitus manteleita ja rusinoita. Siinä on pehmeyttä, iloa, tyytyväisyyttä ja rauhaa. Aivan kuten kissan kehräyksessä. Ja sen asian minä kyllä osaan!

p.s. Olen luvannut kehrätä julkisesti, kun Facebookin tykkääjämääräni ylittää 100 henkilöä! Joten kipinkapin tykkäämään!

Varhaista kasvatusta

Minä kuulin ihan vasta sellaisen sanan kuin varhaiskasvatus. En ole ihan varma, mitä se tarkoittaa, mutta olen kuullut myös sanonnat aamuvarhain ja varhaisperuna. Ja luulen, että puhutaan myös Varhais-Suomesta (emäntä: Tarkoitatko Varsinais-Suomea?).

Voi olla, että varhaiskasvatus tarkoittaa aikaisin kasvatettua turkkia. Mutta miten lapset siihen liittyvät? Onkohan niin, että sillä tarkoitetaankin myös ihmisten turkin kasvatusta? Vauvalla nimittäin alkaa olla jo pitkiäkin karvoja päässä.

Kasvatus taitaakin tarkoittaa myös jotain muuta. Selvittelin juuri. Jotenkin opettaminen on lähellä sitä, mutta se on kuitenkin vähän muuta tai enemmän. Päätän silti ruveta varhaiskasvattajaksi, vaikka olenkin jo aikuinen. Mutta vauva on vielä melkein vauva ja luulen, että emäntä ja isäntä voisivat tarvita apuani.

Minun avullani vauvasta voi kasvaa oikein kissarakas ja hyvä rapsuttaja. Tästä pätkästä voisin aloittaa. Kuukauden Lukijakissan emäntä vinkkasi tämän videon, vaikka onhan se lyhythäntäinen kissa ihan tuttu minulle. Taidankin loppuillan kehrätä tuota kappaletta hyräillen: "Anna suukko Leijonalle, ei se kovin väärin olla voi!"