Leijonan Joulukalenteri: 6. joulukuuta

Olisin halunnut tänään kämppikseni räppäävän Finlandia 2.0:n, jota se treenaili minun mielikseni keväällä jääkiekkokisojen aikaan. Se meni jotenkin näin: "Oi, Suomi katso, sinun kissas voittaa". Mutta emäntä oli sitä vastaan. Mikä ihme sitä nyt riivaa? Että kaiken pitäisi olla niin jouluisen harrasta? No ei aina ole. Sen vuoksi joudutte tyytymään tähän runoon:

Onnea Suomi!

Ei kuki tuomi,

kun taas vuosia täytit.

Ja ainakin marraskuussa melko harmaalta näytit.

En pysty tassujeni varpailla enää laskemaan

kuinka monta vuotta mahdat ollakaan.

Mutta mau'un silti: Paljon onnea vaan!

Sitten keskityn odottamaan pukkia ja jouluherkkuja.

Myös kämppikseni laittaa terkkuja!

Ripustan lippua salkoon. Tai no, parvekkeen oven pieli on tarpeeksi lähellä.

Juhla humua

Ku tässä nyt oon päässy kirjottelun makuun niin sain taas kirjottaa ku meillä oli juhlat. Siis mun juhlat ja vähä pikku männän.

Emäntä oli kyl unohtanu muutaman kynttilän kakusta enkä kyl saanu maistaakkaa sitä, mut ainaki mä näin sen ja sain sit katkiksiikin ja söin. Luulen et se unohti kymmenen kynttilää. Muutoin on kyl iha oikeen.

Ja sit mä vahdin ettei noi muut herkut jää syömättä.

Ja sit me Leionan kaa relattiin partsilla ku oli nii kuuma. Leiona sano et me ollaa kuin kaksi leijonaa savannilla. Mut mä oon kyl pantteri! Nii ja mä kuulin et kaukalossa oli enemmänki savanni väkee kuin vaa jellonat ku siel oli niitä seeprojaki ja ne o vissii melko kuuroja tai sokeita tai ehkä rampoja.

Kissatietotoimiston uutisia jälleen

Katson, mitä ulkona tapahtuu

Olen taas huomannut mediassa kiitettävän paljon kissa-aiheista uutisointia, enkä tarkoita nyt lajitovereitani Leijonia koskevaa kirjoittelua, vaan lajitovereitani kotikissoja.

Yksi kissa esimerkiksi puolusti pikkupoikaa, jonka kimppuun koira hyökkäsi. Hyvin urhoollista sanon minä. Mutta kun tuota tarkemmin katsoo, huomaan kissasilmin, että Tara-kissa halusi leikkiä. Koira tosin ei ihan tätä ymmärtänyt. Eikä ymmärtänyt kyllä muutakaan, kun pojan kimppuun hyökkäsi.

Toinen uutinen on klassikko, ja mietin tässä jo sen uutismaisuutta, koska tämmöisiä tapahtuu aika usein. Eräs kissa oli kiivennyt puuhun, ja palokunta tuli sen pelastamaan. Näitä on Haagan lisäksi tapahtunut viimeisen kuukauden aikana myös monessa muussa paikassa, uutishaavini mukaan ainakin Orimattilassa ja Simpeleellä.

Kolmannessa jutussa kerrotaan ehkä maailman onnellisimmasta kissasta. Huomaattehan kyseisen kissan yhdennäköisyyden kanssani. On hyvin paljon samanlaisia piirteitä.

Neljäs haaviini uinut uutinen on suosikkini. Siinä kissa ja siili syövät samasta kupista. Minä en ole vielä yhtään oikeaa siiliä tavannut.

Leijonista tuli vielä mieleen, että ei ole ollut karjunta tänä vuonna järin voimakasta. Enkä ole saanut seurata sitä juuri ollenkaan. Ehkä on vielä mahdollista.

Ajankohtainen pusu

Minä ihan pikkuisen maistan, jäikö siihen vähän kakkua.*

Tällä viikolla on taas viisujuttuja, mutta niistä en vielä kirjoita sen enempää. Viime vuoden analyysiani on moni kehunut, joten ajattelin yrittää tänä vuonna kirjoittaa finalisteista vastaavan.

Tällä viikolla alkaa jälleen myös lajitovereitteni jokakeväinen taistelu mustan kiekon herruudesta. Tosin en todennäköisesti ehdi tai pysty niitä juurikaan seuraamaan, koska meillä ei ole tarpeeksi kanavia. Minulla, kuten kuvasta näette, on myös paljon muuta tekemistä. Ainakin joudun pakoilemaan äänekkäitä pikkuihmisiä useita kertoja päivässä tai sitten hoitamaan niitä.

Minulla ja kämppikselläni on kevättä käpälissä tänä vuonna hyvin vahvasti. Pikkuemäntä nauraa, kun me juostaan ja kisataan kämppikseni kanssa. Emäntä ei ole siitä järin innostunut, että minä olen niin virkeä yöllä ja haluaisin aina tulla viereen ja rapsutettavaksi, kun pikkusiskolla on tankkaushetki. Eikö se emäntä ymmärrä, että minullakin voisi olla tankkaushetki siinä samalla: läheisyyttä, rapsutuksia ja jälkkäriksi vähän kinkkua.

* emäntä: Leijona pohti kakkujen ja vauvan nimen saamisen yhteyttä muutama päivä aiemmin.

Leijonapörssi

Minä tiedän, että on olemassa semmoinen kuin Leijonapörssi. Se ei tarkoita minun osakkeitani, vaikka olisihan se kivaa, jos tarkoittaisi. Ja jos minulla olisi osakkeita. Ja jos vielä tietäisin, mitä ne ovat.

Leijonapörssi on sellainen peli, jossa ikään kuin valmennetaan joukkuetta ja ostetaan pelaajia, niitä jääkiekon pelaajia eli lajitovereitani. Sitten ne saa pisteitä ja joku johtaa. Isäntä on pelannut joskus semmoista, emäntäkin silloin, kun ei ollut pikkuemäntää.

Minä olisin varmasti hyvä valmentaja ja voittaisin varmasti, ostaisin kaikki hyvät pelaajat ja saisin paljon pisteitä. En vain jaksa osallistua, koska makoilu on mukavampaa. Ja jos pikkuemäntä antaisi, seuraisin pelejä kyllä oikein mielelläni emännän sylissä makoillen. Nyt on parempi valita paikallaanpysyvämpi makuualusta.

Sitten on olemassa vähemmän leijonainen liikapörssi. Siinä on ihan liikaa valinnanvaraa, joten siitä johtuu tuo nimi. Olen kuullut myös muista pörsseistä, mutta niissä on vissiin niitä osakkeita eikä pelaajia, joten ei niistä sen enempää.

p.s. Tuossa kuvassa on muki, joka liittyy jollain tavalla siihen liikaan.

Ihanaa, Leijona, ihanaa!

Olen kuullut tuommoisen laulun. Tai oikeastaan se ei ole laulu vaan selostusta, johon on liitetty kaikenlaista muuta. Sellaisia on helppo tehdä nykypäivänä, kun on tietokone. Sen saman selostajan höpötyksistä on tehty myös muita kappaleita. Ainakin semmoinen, jossa sanotaan jotenkin näin: "Taivas varjele, mitä sieltä tulee. Sieltä tulee Leijona!"

Minusta se ei ole musiikkia sinänsä, mutta kyllähän nuo sanat ovat musiikkia kenen tahansa Leijonan korville. "Ihanaa, Leijona, ihanaa." Mutta se jatko: "Vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa." Emäntä ei kyllä sano noin, kun välillä innostun hieman raapimaan ja vähän näykkäisemään. Se suuttuu siitä ja ajaa minut pois. Täytyy varmaankin soittaa sille tätä kappaletta, niin oppii ymmärtämään, että kivaahan se on!

Nykyisin tuo setä selostaa vain sellaisilla tv-kanavilla, joita ei jokaisella näy. Pitäisi ostaa kanavapaketti. Minusta se on hassua. Eihän nyt ole joulu! Eikä synttäritkään, niin ei ole kunnon syytä saada paketteja. Mutta ne, joilla on synttärit nyt tai kohta, varmaan saattaa saada paketin. Sitten voi katsoa taas lajitovereitani jäällä ja kuunnella "Ihanaa, Leijona, ihanaa".

Minäkin aion ehkä katsoa lajitovereitteni puuhailuja, mutta kaukana ovat ne ajat, kun rauhassa sain niitä emännän sylistä katsoa. Pikkuemäntä on sellainen ikiliikkuja, ettei emäntäkään voi pysyä paikalla.

Haukotus!

Savanni nukahtaa iltapäivän kuumuuteen, myös me nukahdamme väsyneet Leijonat!

Auringossa on ihanaa makoilla, parvekkeella on lämmin, vaikka kylmä tuuli puhaltaisikin ulkona. Meidän parvekkeelle paistaa iltapäiväaikaan. Siellä on mukavaa. Aamupäivisin käväisen vaan, mutta iltapäivät tykkään lekotella siellä tuolilla tai penkillä tai matolla tai missä vaan. Mutta tänään iltapäivällä on jännä paikka! Toivottavasti lajitoverini eivät haukottele vaan ovat iskussa.

Toissapäivänä unohdin matsin kokonaan, vaikka isäntä ja emäntä sitä katsoivat. Unohdin varmaan siksi, että tv:stä oli tullut jo koko päivän otteluita, ja sitä paitsi meillä oli ollut vieraina pikkuihmisiä, joita vähän ujostelin. En siis tarvinnut ylimääräisiä rapsutuksia juuri silloin. Olin sikeässä unessa nukkumassa sängyllä, kun havahduin siihen, että isäntä huutaa ja riemuitsee maalista. Juoksin äkkipikaa olohuoneeseen ihmettelemään. Emäntä istui lattialla silmät ja suu auki. Melkoisen hassu tilanne. Ymmärsin sen, että Leijonat taisi voittaa. Totta kai ne voitti, minulla ei ollut asiasta epäilystäkään.

Tänään on kuulemma semmoinen paikka, että voidaan päästä loppuotteluun. Se tarkoittaa sitä, ettei ole enää monta peliä jäljellä. Ja minun pitää miettiä, mitä sitten seuraamme ja ketä kannustamme. Emäntä kuiskasi minulle, että ensi viikolla on euroviisut. Ne on sellainen lauluohjelma, josta kerron myöhemmin lisää. Tiedän niistäkin aika paljon!

Laitoin tuohon viereen nyt ajankohtaisen kyselyn. Vastaa rehellisesti.

Kotikissa on peto

Me kissat (kotikissat) saimme jalansijaa tämän aamun Helsingin Sanomissa. Voisin omalta osaltani kommentoida juttua, sillä olenhan aktiivinen lehden lukija. Kuten jo aiemmasta blogikirjoituksestani huomasitte, olen kehittänyt taiteen siitä, kuinka tieto imeytyy lehdestä minuun, kun makoilen sen päällä. Kaiken tämän lisäksi minulla on ajoittain vahvat mielipiteet ja olen myös aktiivinen kannanottaja - vai oliko se nyt hännännostaja?

Jutussa väitettiin julmasti, että kissa on tappanut lukuisia eläinlajeja sukupuuttoon. Mielestäni otsikko toi aika ikävän leiman. Kyllähän me saalistamme, pidämme huolta siitä, että sisätilat pysyvät hiiri- ja ötökkävapaina. Mutta ei me tahallaan isketä uhanalaisiin! Eikä olla läpeensä petoja ja pahoja.

Olen myös surullinen siitä, että jutussa leimattiin meidät erityisen haitallisiksi ja pahimpien tulokaslajien joukkoon. Kuitenkin niin moni kissa joutuu kärsimään jo huonosta kohtelusta, heitteellejätöstä ja muusta ikävästä. On hyvin paljon ihmisistä kiinni, miten paljon tuhoa aiheutamme. Muistutan, että tuomme myös hyvin paljon iloa ja hellyyttä.

Saa rapsuttaa.

Minä ja kämppikseni olemme hyvin sopeutuneet kaupunkiympäristöön ja sisäkissoiksi. Pääsen kyllä joskus uloskin - valjaissa- mutta jos siellä tulee jokin jännittävä juttu vastaan, haluan nopeasti takaisin kotiin. Ja sivuhuomautuksena, osaan mennä aina oikean ulko-oven eteen!

Tässä minä viime kesänä ulkoilemassa.

Minä teroittelen kynsiäni raapimispuussani, Leijona-lajitoverini aamujäällä. Tänään taistellaan taas, joten on ihan hyvä, että hieman on vielä jäljellä saalistusviettiä. Minä aion saalistaa itselleni aitiopaikan - emäntäni syliin ihan ilmaiseksi!

LeijonaMMe

Tänään alkaa lajitovereitteni kamppailu sellaisen mustan lätkän perässä. Se tarkoittaa sitä, että meillä kotona TV on päällä, sohvalla istutaan ja minä pääsen makoilemaan syliin pitkiksi ajoiksi. Tosin joskus säikähdän, kun emäntäni tai isäntäni hypähtää tai huudahtaa äänekkäästi. Mutta silti tykkään kyllä tästä ajasta. Saan paljon rapsutuksia ja kehrätä rauhassa.

Mielelläni kannustan Leijonia. Olen kyllä itsekin aika samanlainen kuin nuo kummalliset varusteet päällä liukuvat taistelijat. Tykkään jahdata ja heitellä liikkuvia, kovia pieniä esineitä. Joulupallo on ihan ykkönen, mutta myös muunlaiset kelpaavat, kunhan ei aivan symmetrinen pallo ole. Ne menevät aina sinne, minne arvaankin. Semmoiset epäsymmetriset ovat haasteellisempia, mikä motivoi minua enemmän.

Lajista, josta nyt kisataan, tiedän enemmänkin, jopa enemmän kuin moni. Pääsiäisenä jo tiesin, kuka voittaa semmoisen liigan, jota täällä kotimaassa pelataan. Meillä oli nimittäin sellainen yllätysmuna, jossa oli jotain pahaa makeaa päällä (jonka onneksi emäntä söi pois). Sitten sieltä sisältä tuli sellainen hauska koliseva esine. Tai ensin se ei kolissut, mutta kun sieltä otettiin välistä pois paperit ja se laitettiin takaisin kiinni ja se kolistus jätettiin sinne sisälle, minä heittelin sitä pitkin huushollia.

Isäntä sanoi, että se kolistus oli joku pelaaja jostain joukkueesta - Sami Vatanen Jypistä. Siitä minä tiesin, että sen niminen joukkue voittaa. Myöhemmin kuulin, että niinhän siinä sitten kävi. Nyt se kolistusjuttu on ihan vanha juttu, mutta silti mietin, että ehkä minun kannattaisi joskus pistää veikkaus menemään.

Ai niin, laitoin tuohon viereen semmoisen kyselyn, johon voit vastata. Ihan huvin vuoksi vain.