keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kuuluisa kissa 13: Felix-kissa (Felix the Cat)

Lähde: Comicvine
Kisseportaasisarjan jakson 13 (jotkut kutsuvat epäonnenluvuksi) tähtenä on Felix-kissa. Se viettää muutaman vuoden päästä 100-vuotisjuhliaan, joten jatkaa tätä pitkäikäisten kissojen sarjaa varsin mallikkaasti. Ihan aluksi Felix-kissan nimi oli Tom, mutta se vaihtoi nopeasti nimeään.

Mustavalkoinen Felix-kissa on aloittanut uransa elokuvista, jo silloin, kun kukaan ei vielä ollut värittänyt liikkuvaa kuvaa tai juurikaan puhunut siinä. Sittemmin se on siirtynyt monipuolisiin tehtäviin mm. sarjakuvien ja oheistuotteiden maailmaan.

Moni voisi ajatella, että on aloittanut huipulta. Minä sanon, että on aloittanut huipulta ja jäänyt elämään sinne! Varsinkin tuolla ison meren takana kaikki lapset tuntevat Felixin. Kuten kissat yleensäkin, on Felix myös neuvokas ja monipuolinen.

Luulen, että kämppikseni sopisi mustavalkoelokuviin hieman minua paremmin. Myös mykkäfilmeille se sopisi minua paremmin. Siinä mielessä tuo Felix muistuttaa kämppistäni, mutta muuten se on enemmän minun kaltaiseni.

Tästä pääset tutustumaan paremmin Felixiin.

Pikkuemäntäni

Annan pikkuemännälle synttärilahjaksi hieman kehräystä.
Tänään toivotan pikkuemännälleni oikein paljon onnea! Sillä on synttärit. Ja ehkä sen kunniaksi se on oppinut sanomaan minun oikean nimen ihan oikein. Se haluaisi nykyään leikkiä kovasti minun kanssa, mutta kun minä rupean leikkiin mukaan, se yleensä alkaakin itkeä tai lähtee pois. Sillä taitaa olla paljon herkempi nahka kuin kissanpennuilla. Paitsi sitä kyllä nauratti kovin, kun kutittelin sitä vähän hännälläni.

Pikkuemäntä osaa silittää tosi hienosti ja muistuttaa emäntää siitä, että antaa meille kinkkua. Ehkä minä vielä joskus menen sen syliin, mutta sillä ehdolla, että se pysyy hetken paikallaan!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Juhla humua

Ku tässä nyt oon päässy kirjottelun makuun niin sain taas kirjottaa ku meillä oli juhlat. Siis mun juhlat ja vähä pikku männän.
Emäntä oli kyl unohtanu muutaman kynttilän kakusta enkä kyl saanu maistaakkaa sitä, mut ainaki mä näin sen ja sain sit katkiksiikin ja söin. Luulen et se unohti kymmenen kynttilää. Muutoin on kyl iha oikeen.
Ja sit mä vahdin ettei noi muut herkut jää syömättä.


Ja sit me Leionan kaa relattiin partsilla ku oli nii kuuma. Leiona sano et me ollaa kuin kaksi leijonaa savannilla. Mut mä oon kyl pantteri! Nii ja mä kuulin et kaukalossa oli enemmänki savanni väkee kuin vaa jellonat ku siel oli niitä seeprojaki ja ne o vissii melko kuuroja tai sokeita tai ehkä rampoja.

torstai 22. toukokuuta 2014

Kesäparatiisi on auki!

Emäntä taisi ottaa tosissaan muutaman päivän takaisen reklamaationi, sillä nyt meillä alkaa olla jo kivoja kukkiakin parvekkeella. Vielä tosin mahtuisi lisää, ainakin emännän mielestä. Ja on ollut niin lämmin, että ovi on ollut auki, olen saanut tulla ja mennä sinne, miten haluan. Iltaisin olen käynyt vilvoittelemassa siellä kynttilänvalossa.
Kämppikseni on myös nautiskellut lämmöstä ja päivätorkuista parvekkeella. Toivon vielä kovasti, että emäntäkin ehtisi sinne istumaan ja ottamaan minut syliin. Olisi hyvin romanttista istuskella siellä kahdestaan lintujen laulaessa. Tosin vielä mieluisampaa olisi olla siellä jonkun tyttökissan kanssa.

Pikkuemäntä puolestaan on uittanut ankkoja. Silloin minä ja kämppikseni kyllä lähdetään äkkiä alta pois, sillä siinä touhussa voi kastua turkki ja tassut! Ainakin parveke kastui.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kuuluisa kissa 12: Meowth

Kuva: Bulbapedia
Tämänkertainen kuuluisa kissa on tullut tutuksi Pokémon-sarjasta ja videopeleistä. Se ei ole yhtä vanha kuin useat aiemmat kuuluisat kissat, mutta iäkäs jo hänkin. Meowth rakastaa pyöreitä ja kiiltäviä esineitä, ja se haluaa tulla rikkaaksi!

Oikeasti tuo hassu kissannäköinen Pokémon on vähän ilkeä ja ahne, mutta aika hassu ja ainakin yritteliäs. Se on hyvä piirre kissassa, minussakin tottakai! Yritän mennä kaappiin, parvekkeelle ja ulos, mutta ääneni ei ole vielä oppinut avaamaan ovia ja lukkoja. Yritys jatkuu!

Meowth seikkailee yhdessä Rakettiryhmän Jessien ja Jamesin kanssa. Jos ne eivät olisi niin ilkeitä, voisin sanoa, että ne ovat emäntä ja isäntä. Paitsi kyllä se on ilkeää, ettei emäntä aina anna kinkkua, kun sitä haluan. Meowth yrittää yleensä aina varastaa jotakin. Minä en moiseen puuhaan ole viitsinyt ruveta, jos emännän porkkanakakun juustokuorrutetta ei lasketa.

Meowthilla on kuitenkin myös lämpimiä tunteita, ja se on joskus rakastunutkin. Minusta se kertoo siitä, että vaikka olisikin ilkeä tai jopa paha, ei ole ihan kokonaan paha.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Räppi pakaste katkiksille

Jou jou mau mau
Tän kollin tuntee joka misu

Se on taas Pepsi-Kola joka on vauhdis ja räppää
Teille tulin heittää alku kesäist läppää
Ennen ku Leijona taas paikalle käppää

Tassu eteen ja tassu taa
Tää on kissaoppista kerrontaa
Tämä vai tuo, sama on se
Täst ei tarina parane
 
Kuulin ku mäntä just pakastinta raotti
Meitsi oli oitis messis kuin pilotti
Sit se kaapist lautasii yhteen kilautti
Pussin avas ja katkiksii meille sulatti
Ja sil välin pikku sisko taas pulautti

(Tää on meloodinen kohta jonka joku tyttö kissa sais maukuu)

Herkkuu, sä saat kohta herkkuu
Herkkuu, sä saat kohta herkkuu
 
Muoto ja maku miltei täydellinen
Mun täytyy saada heti koko lautasellinen
Jotta oisin taas vielä enemmän onnellinen
Herkkuhetki tää on jo todellinen
Siin se on, nyt mä ahmin sen!

Herkkuu, sä saat kohta herkkuu 
Herkkuu, sä saat kohta herkkuu

Tassu eteen ja tassu taa
Tää on kissaoppista kerrontaa
Tämä vai tuo, sama on se
Täst ei tarina parane

Katkastu rapu - siit tuli sen nimi
Ja sit mun täyty heti räppää muutama rivi
Vaikkei mun nimi oo mikää Jimi
Eikä varsinkaa Norsunmutkan Sivi.
Mut mä räppään ja rollaan kuin vierivä kivi. 
Jou! Mau!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Reklamaatio vol. x

Olen varsin suivaantunut siitä, ettei emäntä ole taaskaan ehtinyt istumaan sohvalla ja ottamaan minua syliinsä. En myöskään ole päässyt ulos, vaikka rappukäytävään pääsinkin. Tai no, livahdin.

Emäntä ei ole myöskään laittanut parveketta vieläkään kokonaan kesäkuntoon ja kukkia sinne, vaikka se siivosikin sen jo aikapäivää sitten. Minä niin odotan sitä, että saan vapaasti tulla ja mennä parvekkeelle. Toivon myös, että sinne tulee jotain hyväntuoksuista.

Saimme kämppikseni kanssa katkarapuja, mistä olen kyllä kiitollinen. Tosin emäntä laittoi kämppikselleni ilmiselvästi liian vähän, koska ennen kuin minä olin herkutellut annokseni loppuun, kämppikseni tuli ja pisteli poskiinsa loput lautaseltani, eikä emäntä tehnyt mitään!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kissatietotoimiston uutisia jälleen

Katson, mitä ulkona tapahtuu
Olen taas huomannut mediassa kiitettävän paljon kissa-aiheista uutisointia, enkä tarkoita nyt lajitovereitani Leijonia koskevaa kirjoittelua, vaan lajitovereitani kotikissoja.

Yksi kissa esimerkiksi puolusti pikkupoikaa, jonka kimppuun koira hyökkäsi. Hyvin urhoollista sanon minä. Mutta kun tuota tarkemmin katsoo, huomaan kissasilmin, että Tara-kissa halusi leikkiä. Koira tosin ei ihan tätä ymmärtänyt. Eikä ymmärtänyt kyllä muutakaan, kun pojan kimppuun hyökkäsi.

Toinen uutinen on klassikko, ja mietin tässä jo sen uutismaisuutta, koska tämmöisiä tapahtuu aika usein. Eräs kissa oli kiivennyt puuhun, ja palokunta tuli sen pelastamaan. Näitä on Haagan lisäksi tapahtunut viimeisen kuukauden aikana myös monessa muussa paikassa, uutishaavini mukaan ainakin Orimattilassa ja Simpeleellä.

Kolmannessa jutussa kerrotaan ehkä maailman onnellisimmasta kissasta. Huomaattehan kyseisen kissan yhdennäköisyyden kanssani. On hyvin paljon samanlaisia piirteitä.

Neljäs haaviini uinut uutinen on suosikkini. Siinä kissa ja siili syövät samasta kupista. Minä en ole vielä yhtään oikeaa siiliä tavannut.

Leijonista tuli vielä mieleen, että ei ole ollut karjunta tänä vuonna järin voimakasta. Enkä ole saanut seurata sitä juuri ollenkaan. Ehkä on vielä mahdollista.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Joka ilta, kun lamppu sammuu


Minusta pikkusisko alkaa olla aika kiva, vaikka se välillä huutaakin niin, että joudun lähtemään pois sen lähistöltä. Ja alkaa se jo pitää muunkinlaista ääntä, sellaista ihan mukavaa juttelua. Olen käynyt nuolaisemassa sitä kädestä.

Kuten kuvasta näkyy, olen kovaa vauhtia syrjäyttämässä emännän sen nukkumapaikalta. Koska kehrään niin kauniisti, minut voisi nimittää nukutuskelloksi. Tai nukkumatiksi. Ei vaan Nukku-Leijonaksi tietenkin!

Olen kuullut, että joillain voi olla vaikeuksia saada unta. Mielestäni ei kannata tuhlata rahaa lääkkeisiin, vaan ottaa kissa viereen. Jo alkaa uni maistua!

perjantai 16. toukokuuta 2014

Ei mikään seinäruusu!

Kuten kuvasta näkyy, minä en ole mikään seinäruusu, vaan erotun varsin loistavasti myös seinän vieressä ollessani. Tanssiinkutsuja odotellessa!

torstai 15. toukokuuta 2014

Tuijotus kisa

Jihuu, mä saan taas kirjottaa! Meinasin räpätäkki vähä mut sit mä huomasin et voisin ehkä saada katkiksii ku tuijotan oikee pitkään niin valitsin sen vaihtiksen. Katotaan saanko.

Tänää Leiona meni rappu käytävään ku pikku ihmiset tuli sisään emännän kaa. Mut tuli se nopeesti takaski. Mäkin yritin mut en meinannu mahtuu ovesta ulos nii päätin sitte ettei kannata. Siitä kyl tuli mieleen et vois päästä taas ulos tai ehkä partsillekki. Ulkona taitaa olla kevät ku on nii vihreetä.

Pikku männän sanoin "Moikka, nähdään!".

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Kuuluisa kissa 11: Katti kaiken tietää (Cat in the hat)

Kuva: Wikipedia
Tämän kisseportaasijakson päähenkilö pukeutuu puna-valkoraidalliseen hattuun. Minusta sen nimi suomeksi on paljon parempi kuin sen alkuperäinen nimi. Katti kaiken tietää. Se kuulostaa hienolta! Paljon hienommalta kuin kissa hatussa.

Tuo Katti seikkailee kirjassa, elokuvassa ja televisiossa. Luin myös, että se on nähty teatterissakin! On vissiinkin nykyajan trendi, että kuuluisat kissat ovat monessa paikassa. Katti on lähes kuusikymppinen eli tuttu varmaankin myös vähän varttuneemmille lukijoilleni. Nuoremmat ovat voineet nähdä Katin viime aikoina televisiossa.

Katti kaiken tietää voisi olla myös minun nimeni. Minäkin tiedän paljon, hyvin paljon, tavallista kissaa enemmän. Olemme melko samanlaisia: uteliaita ja tietäväisiä. Opetamme lapsille tärkeitä asioita ympäröivästä maailmasta.

Televisiossa Katti kaiken tietää lentää hassulla autontapaisella kahden lapsen, kalan ja kahden hassun sinipäisen kanssa. Minusta Katti on varsin hyvä tyyppi, mutta ei se kyllä ihan kaikkea tiedä. Ei esimerkiksi minun oikeaa nimeä!

lauantai 10. toukokuuta 2014

Viisuillaan

Tänään taas koko Eurooppa ja sitten vielä osa Koalamaata jännittää, kuka voittaa. Ja toiset jännittää, voittaako Leijona. Jospa ne voitaisiin vaikka jo ensi vuonna yhdistää. Mielestäni voitaisiin laittaa Leijonat esiintymään Euroviisuihin! Ei tarvitsisi seurata kahta kanavaa.

Minä olen katsellut tarkalla silmällä ja kuunnellut absoluuttisella korvallani noita tämän vuoden viisuesiintyjiä yhdessä emännän kanssa. Emännällä on kylläkin tapana olla tietokoneella koko sen ajan, kun niitä lauluja tulee telkkarista. Kai se on semmoista multi-tiskausta.

Tässä on kuitenkin arvioni illan esiintyjistä ja lopussa voittajaveikkaukseni.

1. Ukraina - Tässä kappaleessa on hauska juoksupyörä. Siihen se hauskuus sitten jääkin. Mutta minun mielestä siinä juoksupyörässä olisi potentiaalia vähän suuremmillekin hiirille. Olisivat sitten hyvälihaksisia, kun niitä popsisin.

2. Valko-Venäjä - Minä luulen, että tämä meni finaaliin siksi, että Leijonat on Valko-Venäjällä. Juustokakkua voisin kyllä vähän nuolaista, mutta tämä laulu on vähän turhan kuultu.

3. Azerbaidzan - Tämän kappaleen täti on tulessa, mutta kappale itsessään ei ole. Kissaa nukuttaa. Mutta esityksessä on kuitenkin jotain jännittävää, sillä siellä on yksi, joka ei pelkää korkeita paikkoja. Todellinen kissa siis.

4. Islanti - Minusta tämä oli hauska ja värikäs esitys. Uskon, että kissatuomaristo arvioisi tämän varsin korkealle, koska Pollapönk kuulostaa hyvin hienolta islantilaiselta kissannimeltä. Tämä sopisi hyvin myös Leijonien kannustuslauluksi.

5. Norja - Tämä setä on hyvin rauhallinen ja surumielinen. Parasta tässä kappaleessa on se, että siellä on semmoinen iso piano, jonka päällä näen kissasieluni silmin makoilemassa parikin kissaa.

6. Romania - Tämän esityksen nainen on saanut vaikutteita viikon Kuuluisalta kissaltani, koska osaa muuttua miltei näkymättömäksi. Varsin mukaansatempaavaa.

7. Armenia - Laulajan rintakoru on hieno, mutta laulu ei ole uskottava eikä järin tarkka mauku. Uskon, että tämä saattaa viedä Norjalta pisteitä.

8. Montenegro - Luistelu on hieno taiteenlaji. Tämä laulu on suosikkejani, mutta sitä laulajasetää naurattaa vähän liian paljon. Minusta se laulu on vähän haikea. Ehkä sitä setää naurattaa se luistelijatäti.

9. Puola - Tämän kappaleen esitys tuo jollain tavalla mieleeni lapsuusaikani. Ihan kuin olisin taas maidonsyöjä. Itse laulusta ei kyllä jäänyt mitään mieleen.

10. Kreikka - Voi olla, että tuon maan talous ei riittänyt parempaan. Mutta silti kyllä annan mielelläni tälle pisteitä, koska Kreikassa on paljon hienoja kissoja.

11. Itävalta - Tämä maa on suosikkini, koska tyttökissoillakin on viikset.

12. Saksa - Laulussa kysytään, onko oikein. Minäkin voisin kysyä monesta asiasta niin. Ainakin siitä, että onko oikein laittaa tämmöisiä lauluja viisuihin. Ei ole pahimmasta päästä, mutta ei kuulu suosikkeihini.

13. Ruotsi - Olen huomannut, että tämä maa pärjää oikeastaan aina. Kappale on ihan hyvä ja tarttuva, vaikka siinä kuulemma joku virhe onkin.

14. Ranska - Joskus ennenmuinon oli sellainen melkein-vauva-räppäri. Luulen, että se on yksi näistä. Kämppikseni tykkää.

15. Venäjä - Kuin kaksi siamilaista kissaa, joiden hännät on kietoutuneet yhteen. Minusta tuntuu, että tämä pärjää, eikä laulukaan huononta maukua edusta.

16. Italia - Tämä maa saisi pärjätä sen vuoksi, että ne jaksaisivat pysyä tässä kilpailussa mukana. Emäntä kertoi, että ne oli monta vuotta pois, koska niillä on omat, muka paremmat kilpailut. Tavallisen kuuloinen kappale.

17. Slovenia - Jos tämän laulun maukuisi suomeksi, se menisi Ympäri ämpäri. Ja ämpäriin tätä kappaletta voikin verrata. Sankoon heitetty monta viisukliseetä.

18. Suomi - Minusta tämä saisi pärjätä, koska kissanpojillekin pitää antaa mahdollisuus.

19. Espanja - Kappale on ihan kaunis. Voisin kuvitella itseni korkean talon katolla yhdessä jonkun tyttökissan kanssa katselemassa kaupunkia tämän kappaleen tahtiin. Mutta en haluaisi kastua!

20. Sveitsi - Vihellys on kiva juttu, jos sen jälkeen saa kinkkua. Minulle se ei kuitenkaan toimi. Mutta nuo soittimet on ihan hauskoja.

21. Unkari - Jos minä harrastaisin juoksemista säännöllisemmin kuin mitä nykyisin, en kyllä tätä laulua valitsisi soittimeeni. Mutta se on kappaleessa hauskaa, että mies maukuu.

22. Malta - Tässä laulussa ollaan menossa kotiin. Hyvä niin, en jaksa kuunnella pidempää.

23. Tanska - Nämä voitti viimeksi, niin nyt ei tarvitse.

24. Alankomaat - Laulu on ihan mukava ja tarttuva. Soittimet on kivoja. Mutta se on erikoista, että ne esiintyjät ei juuri katso yleisöön vaan laulavat keskenään. Ehkä se on jotain uutta ja mullistavaa.

25. San Marino - Simpukkatäti sopii äyriäisistä tykkääville ja ainakin kämppikseni kuuluu niihin. Tuo maa, josta tämä esitys tulee, on varsin pieni. Luin jostain, että sen maan vientituotteisiin kuuluu eläinten nahat! Hui, kamalaa! Toivottavasti siellä ei asu yhtään kissaa!

26. Iso-Britannia - Kuulin, että tässä kappaleessa lauletaan "Kittens of the Universe"eli maailmankaikkeuden kissanpennut. Siksi tämä on ihan hyvä.

Minä luulen, että Itävalta voittaa. Niiden viiksikarvojen vuoksi.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kuuluisa kissa 10: Irvikissa (Cheshire Cat)

Kuva: DisneyWiki

Kuuluisien kissojen sarjaan kuuluu myös Irvikissa, vaikka se minusta onkin vähän omituinen. Irvikissan tunnistaa siitä, että se hymyilee niin leveästi, että se näyttää irvistävän. Joistakin se voi olla vähän pelottava.

Irvikissa seikkailee Liisan kanssa ihmemaassa. Se ihmemaa on ainakin kirjoissa ja elokuvissa. Irvikissa on varsin älykäs ja ovela. Välillä se auttaa Liisaa, toisinaan se ajaa tämän pulaan.

Irvikissa osaa muuttua näkymättömäksi niin, että vain sen silmät ja irvistys jäävät näkyviin. Minusta se on aika hieno taito. Harjoittelen itse parhaillaan sellaista. Emäntä on lukenut, että Potta-Harryllä, joka on velho, on näkymättömyysviitta. Jos en omin avuin onnistu muuttumaan näkymättömäksi tarvittaessa, lainaan sitä viittaa. Sitten voin vaikka livahtaa ovesta ulos.

Irvikissan ikä lähentelee Saapasjalkakissan ikää. Minusta on hienoa, että kissahahmot elävät hurjan pitkään. Toivottavasti ne eivät koskaan kuole sukupuuttoon.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Ajankohtainen pusu

Minä ihan pikkuisen maistan, jäikö siihen vähän kakkua.*
Tällä viikolla on taas viisujuttuja, mutta niistä en vielä kirjoita sen enempää. Viime vuoden analyysiani on moni kehunut, joten ajattelin yrittää tänä vuonna kirjoittaa finalisteista vastaavan.

Tällä viikolla alkaa jälleen myös lajitovereitteni jokakeväinen taistelu mustan kiekon herruudesta. Tosin en todennäköisesti ehdi tai pysty niitä juurikaan seuraamaan, koska meillä ei ole tarpeeksi kanavia. Minulla, kuten kuvasta näette, on myös paljon muuta tekemistä. Ainakin joudun pakoilemaan äänekkäitä pikkuihmisiä useita kertoja päivässä tai sitten hoitamaan niitä.

Minulla ja kämppikselläni on kevättä käpälissä tänä vuonna hyvin vahvasti. Pikkuemäntä nauraa, kun me juostaan ja kisataan kämppikseni kanssa. Emäntä ei ole siitä järin innostunut, että minä olen niin virkeä yöllä ja haluaisin aina tulla viereen ja rapsutettavaksi, kun pikkusiskolla on tankkaushetki. Eikö se emäntä ymmärrä, että minullakin voisi olla tankkaushetki siinä samalla: läheisyyttä, rapsutuksia ja jälkkäriksi vähän kinkkua.

* emäntä: Leijona pohti kakkujen ja vauvan nimen saamisen yhteyttä muutama päivä aiemmin.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Pelkkänä korvana

Kuten kuvasta näkyy, olen pelkkänä korvana. Kuulin tänne kotiin saakka, mikä nimi vauvalle annettiin, vaikka ihmiset olivatkin jossain matkan päässä. Ennen kaikkea haistoin kakun päällä olevan kerman, jota haluaisin nuolaista.

Minusta tuntuu, että nuo ihmiset eivät aina ole ihan valppaina tai muista meitä kissoja, kun on muka niin monta muuta asiaa mielessä. Niillä ei selvästikään ole yhtä herkät aistit kuin meillä.

Sanotaan, että kissan värinäkö ei ole kovin hyvä, mutta minulla varmasti on. Tykkään erityisesti keltaisesta. Kuuloaisti on tietenkin erinomainen, ja kuulen paljon sellaista, mitä nuo ihmiset ei kuule. Hämärässä näen huomattavasti ihmisiä paremmin. Viikseni auttavat minua tuntemaan esteitä jo ennen kuin nenäni, turkkini tai tassuni koskisi niihin. Hajuaistini on myös erinomainen, minkä saatoittekin päätellä jo siitä, että haistoin kakkukerman.

Kissojen aistit ovat siis herkät ja erinomaiset, ainakin jos vertaa ihmisiin. Ihmiset yrittävät päteä järkeilyllään, mutta se ei aina auta. Ihminen saattaa syödä ruokaa, joka on jo aika pilalla, mutta me kissat ei. Siksipä kannattaakin testata kissalla. Tosin ei minulle maistu kaikki tuorekaan. Kinkku kyllä!

perjantai 2. toukokuuta 2014

Karmea kohtalo?

Jokin aika sitten luin taas Leijonan Uutisista siitä, että täällä Helsingissä Viikin löytöeläintalossa joudutaan lopettamaan löytökissoja. Viime vuonna yli 150 kissaa vaivutettiin ikiuneen. Toisaalta hieman useampi löysi itselleen uuden kodin sitä kautta.

Minusta on hyvin surullista ensinnäkin se, että kissa hylätään tai katoaa, eikä enää löydä kotiinsa. Myös ikiuneen vaivuttaminen (mitä lehti kutsui eutanasiaksi, mutta minusta se on kammottava sana, niin käytän mielummin omaa termiäni) on hyvin surullista. Ymmärrän sen silloin, jos kissa on kovin sairas ja tuskainen, mutta jos kyse on vain siitä, ettei kissalla ole muuta paikkaa, se on kamalaa!

Lajitovereilleni, jotka ovat karmean kohtalon kokeneet, toivon kauniita unia. Mutta ihmiset, jotka kissansa hylkäävät, tai jotka eivät viitsi etsiä kadonnutta kissaansa, saavat minulta painajaistoivotukset. Ja niitä, jotka ovat kissalle tarjonneet uuden kodin, tervehdin ilolla ja riemulla. Olette maanpäällisiä enkeleitä!

torstai 1. toukokuuta 2014

Vaputtaa!

Tässä soittelen pikkuemännän kanssa vappulauluja.
Näin toukokuun ensimmäisenä päivänä minua alkaa vaputtaa. Se tarkoittaa sitä, että silmiini piirtyy ilmapalloja ja serpentiiniä, kuulen korvissani paljon vappu-sanoja ja haistan nenässäni sokerimunkit ja rusinajuoman.

Olen kuullut, että toiset eivät tykkää ollenkaan rusinoista. Ei siinä juomassa eikä maksalaatikossakaan. Minäkään en ole mikään rusinoiden ystävä, mutta ne auttavat pikkuemäntää. Eikä meillä ole sitä juomaa tai maksalaatikkoa, mutta munkkeja on, koska emännän kaveri oli niitä leiponut.

Emäntä aikoo leipoa tänään kakkuja. Kuulemma sitä varten, kun vauva saa nimen lauantaina. En kyllä ymmärrä, miten kakut liittyvät nimensaamiseen. Ehkä se vauva laitetaan kakun päälle ja sitten kerrotaan sen nimi, tai jotain vastaavaa.

Minä tiedän jo sen nimen. Pikkuemäntäkin tietää, mutta kämppiksestäni en ole varma. Vappukin on nimi. Meillä on käynyt yksi Vappu-niminen, mutta sitä kutsutaan yleensä toisella nimellä.