Kuuluisa kissa 1: Karvinen (Garfield)

Kuva sivustolta: World of SmashBros Wikia

Karvinen saa olla ensimmäinen kuuluisa kissa kisseportaasien sarjassani. Tuo oranssiraitainen, maanantaipäiviä inhoava ja lasagnea rakastava kissa on varmasti kaikille tuttu. Karvinen muistuttaa hyvin paljon minua, monessakin suhteessa. Se tykkää makoilla, ja se on paljon fiksumpi kuin kämppiksensä Osku-koira. Se rakastaa lasagnea yhtä paljon kuin minä kinkkua.

Karvinen on kyllä minua paljon vanhempi, sillä sen ensiesiintyminen tapahtui jo vuonna 1978. En osaa ihan laskea, kuinka monta vuotta Karvinen on kissan iässä, mutta aika vanha. Mutta hyvin säilynyt, ainakin kirjoissa.

Olen huomannut, että tuo Karvinen esiintyy myös televisiossa ja sanomalehdissä. Yleensä varsinkin sanomalehdissä se on mukana vain muutamassa kuvassa. Emäntä sanoi, että ne on sarjakuvia. Ehkä minustakin voisi tulla sarjakuvasankari! Tosin mahtuisiko elämäni muutamaan kuvaan?!

Karvisella ei taida olla emäntää. Se on piirretty kissa, ja sillä on vain isäntä, jonka nimi on Esko. Niin ja sitten on se piirtäjä, jonka nimi on Jim Davis.

Jos haluat tutustua tähän ystävääni vähän tarkemmin, kannattaa etsiä kirja kirjastosta tai sitten vierailla tällä nettisivustolla.

Tässä vielä Karvisen kommentti minusta:

Pepsi-Kola iskee jälleen!

Meitsi löys tämmösen laatikon minkä päällä on kivaa makoilla. Emäntä sano et mä oon aika pötkö. Parempi pötkö kun ruikku.

Kato, mun korvast näkyy läpi! Muttemmä täs niin pötköltä näytä!

Täs o mun kommentti Leionan juttuihi. Hahaa! Jokaine saa olla mitä on - pötkö tai silppuri - jos vaa haluu!

Mä osaan ajatella! Pitäsköhä mun taas yrittää räpätä? En jaksa nytte.

Rekolan Väinö

Luin jutun Vantaan Rekolassa asustavasta Väinö-kissasta Hesarin Mesta-liitteestä. Minusta tuli kyllä samalla Väinö-fani. Pohdin kovasti, olisiko moinen mahdollista täällä omilla kotikonnuillani? Voisiko minusta tulla samanlainen kulkija?

Väinö on semmoinen kissa, joka kulkee lähitienoon paikoissa. Ainakin pubissa ja kukkakaupassa. Heei...tämähän kuulostaa aika tavalla minun joulusadun kissalta! Onkohan Väinö saanut siitä idean? Minusta on kyllä hienoa, että ihmiset antavat Väinön tulla kylään ja piristämään päivää. Mutta hieman minua mietityttää se, että taitaa noilla nurkilla kulkea myös autoja ja muita kulkupelejä, jotka eivät välttämättä näe kissaa.

Toivon Väinölle kaikkea hyvää ja ihmisille ymmärrystä! Tämmöiset kaupunkilaiset kyllä tuovat iloa monen päivään, näin uskon!

Tarkka, tarkempi, Leijona

Minua tympi eilen aika lailla, kun lajitoverini menivät häviämään kissalympialaisten ottelunsa eilen. Tosin osasin sitä kyllä aavistella. Vähän liian paljon taisivat hehkuttaa sitä edellistä voittoa kaikki suunnat, että taisivat Leijonat saada siitä vähän liikaa paineita. 

Eilispäivän otin sen asian suhteen aika rennosti, nukuin lähinnä. Mutta illalla mau'uin turhastumistani tilanteeseen, ja aamuyöstä sitten en enää voinut pidättää - pissa pääsi emännän peitolle. Kämppikseni toimi Juudaksena, sillä herätti heidät kaaputtamisääneen. Emäntä ja isäntä riemastuivat asiasta niin, että nousivat ylös. Minä olisin antanut heidän nukkua kyllä vielä ihan rauhassa.

Tämä kaikki on oikeastaan kämppikseni syytä, näin rehellisesti sanottuna. Isäntä vaihtaa hiekat laatikkoon kerran viikossa, mutta nyt, kun ne oli pikkuemännän kanssa poissa, kämppikseni oli hyvin epänormaali itsensä, kun söi, joi, maukui, pissasi ja kakkasi paljon enemmän kuin normaalisti. Minun nenäni haistaa tämän hiekkalaatikon ylitulituksen tietenkin, enkä voinut mennä sinne, tarkkanenäinen ja siisti kissa kun olen. Pehmoiselle peitolle oli turvallista tehdä pakkopissa. Ei se ollut minun syy!

Pot-pot-pot-pot potkut sain!

Vietin muutaman päivän melkein kahdestaan emännän kanssa, ja sain makoilla sen sylissä. Käytinkin option hyväkseni hyvin huolella. Laskeskelin, että yhtenä päivänä makoilin sen sylissä tai vieressä ainakin kolme tuntia! Luksusta sanon minä!

Minä luulen, että emäntä on syönyt vähän liikaa kinkkua, kun sen mahasta on tullut noin pallo. Ja se on oppinut jotenkin hassulla tavalla hallitsemaan vatsalihaksiaan niin, että se pystyy antamaan minulle "potkuja". Kuuntelin myös vähän siellä mahassa vallitsevaa äänimaailmaa. Se kuulosti aika eriskummalliselta. Ihan kuin kinkku sulaisi vähän huonosti...tum-tum-tum-tum.

Kisseportaaseja luvassa!

Aion tutkivana mau-rnalistina tehdä juttusarjan kuuluisista kissahahmoista. Lupaan esitellä teille yhteensä kaksikymmentä kissaa eri taiteenmuotojen saralta - joka juttukerta yhden tutun kissan ja hänen suhteensa minuun. Tokihan tunnen heidät kaikki, ainakin jollakin tapaa.

Kuten monet tutkivaa mau-rnalismia edustavat ohjelmat, tämäkin kisseportaasi on aina tiettyyn ajankohtaan saatavilla. Päivä olkoon keskiviikko ja kello 20:00. Ensi viikon keskiviikosta alkaen! Jääkäähän kuulolle.

En minä vaan semmoista!

Emäntä on ihan hermostunut kämppikseeni. Ollaan taas vaan ihan kolmistaan kotona, mikä minusta on ihanaa! Tosin eilen emäntä oli melkein koko päivän poissa, mistä kämppikseni oli aika suuttunut, koska se ikävöi isäntää ja pikkuemäntää. Kun emäntä tuli kotiin, kämppikseni puraisi sitä ja silppusi pahvilaatikkoa, maukui ja kulki perässä. En minä vaan semmoista!

Emännän ei kyllä ollut tarkoitus olla koko päivää pois, ymmärränhän minä sen, mutta kämppikseni ei. Olisi se paljon mieluummin ollut meitä rapsuttamassa ja katsomassa kissalympialaisia, mutta ilmeisesti joskus tulee käskyjä, jotka menevät meidän käskyjemme ohitse. En kyllä semmoista voi ymmärtää.

Minusta on ihanaa, että saan rauhassa nukkua emännän vieressä, jos haluan. Eilen illalla kävimme kämppikseni kanssa molemmat nukkumaan emännän kanssa: minä viereen, kämppikseni jalkoihin. Kehräsimme kilpaa, vaikkei kämppikseni perinteisesti kovin kehrääkään.

Yöllä juoksimme ja leikimme kämppikseni kanssa, mikä on melko harvinaista. Kivaa kuitenkin! Emäntä oli kyllä aika suuttunut aamulla, kun kämppikseni herätti sen jo kuuden jälkeen. Minusta on aika sivistymätöntä silputa pahvilaatikkoa miltei aamuyöaikoihin. En minä vaan semmoista!