Juhlahumua

Niin ne pikkuihmiset sitten vihdoin tulivat kotiin. Emäntäkin oli ottanut minun juhlapäivän vapaaksi, tosin ihmettelin, että miksi se aamulla niin murisi. Ja koko päivän se otti lääkkeitä ja nukkui vaan. Ehkä se keräsi vain voimia iltaa varten.

Pikkusisko riensi heti kotiin tultuaan laittamaan meille lisää ruokaa!

Pikkuemäntä antoi minulle tämmöiset lahjat.

 

Nämä perhoset on ihan kivoja.

Vaikka ei ne sille oikealle vertojaan vedä.

Mutta ihan houkuttelevan tuoksuisia ovat.

Ja tämmöset kortit sain.

Edelleen perhonen vähän kiinnostaa.

No voin minä pikkuemännän mieliksi vähän leikkiä.

Tosin kyllä niitä tarjoiluja jo odottelen. Näkyykö pitopalvelua?

Pikkuihmiset laittoi hienot mekot päälle, ja pikkuemäntä käski emännänkin pukeutua.

Jokohan tässä nyt saisi jotain vatsantäytettä?!

Kinkku-katkarapukakkua!

  

Namnam!

Kiitos juhlista!

Pikkuihmiset ihmettelivät, nytkö ne juhlat jo loppuivat?!

Pikkuemäntä oli kovin pettynyt, kun meille ei tullut ketään vieraita, eikä ollut oikeaa kakkua. Syytän tästä tietysti emäntää, vaikken itse niitä kyllä järin kaivannutkaan. Kiitos ruuasta, eikun siis juhlista!