Kuten kuvasta näkyy, olen pelkkänä korvana. Kuulin tänne kotiin saakka, mikä nimi vauvalle annettiin, vaikka ihmiset olivatkin jossain matkan päässä. Ennen kaikkea haistoin kakun päällä olevan kerman, jota haluaisin nuolaista.
Minusta tuntuu, että nuo ihmiset eivät aina ole ihan valppaina tai muista meitä kissoja, kun on muka niin monta muuta asiaa mielessä. Niillä ei selvästikään ole yhtä herkät aistit kuin meillä.
Sanotaan, että kissan värinäkö ei ole kovin hyvä, mutta minulla varmasti on. Tykkään erityisesti keltaisesta. Kuuloaisti on tietenkin erinomainen, ja kuulen paljon sellaista, mitä nuo ihmiset ei kuule. Hämärässä näen huomattavasti ihmisiä paremmin. Viikseni auttavat minua tuntemaan esteitä jo ennen kuin nenäni, turkkini tai tassuni koskisi niihin. Hajuaistini on myös erinomainen, minkä saatoittekin päätellä jo siitä, että haistoin kakkukerman.
Kissojen aistit ovat siis herkät ja erinomaiset, ainakin jos vertaa ihmisiin. Ihmiset yrittävät päteä järkeilyllään, mutta se ei aina auta. Ihminen saattaa syödä ruokaa, joka on jo aika pilalla, mutta me kissat ei. Siksipä kannattaakin testata kissalla. Tosin ei minulle maistu kaikki tuorekaan. Kinkku kyllä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti