Tulipalokissa

Kissa vahdissa.

Luin eilen surullisen, mutta hienon uutisen kissasta, joka pelasti naisen palavasta asuntovaunusta. Tuo kissa oli varsinainen sankari, mutta teko vaati uhrinsa, ja kissa kuoli palossa. Nainen selvisi.

Hiljentykäämme hetkeksi lajitoverini muiston kunniaksi.

Minun mielestä ihmiset voisivat olla varovaisempia tulen kanssa. Olen kyllä kuullut, että joskus jotkut laitteetkin saattavat sytyttää tulipalon. Minä tiedän, että jos menee nuuskimaan kynttilää kovin läheltä, saattaa viiksikarva kärähtää. Onneksi meillä on sellaisia varoitusjuttuja, jotka välkkyy. Ja sitten tietysti kaksi kissaa! Ovat ihmiset turvassa.

Sankarikissaksi?

Luin Leijonan Uutisista kissasta, joka luovuttaa verta. En ollutkaan koskaan ajatellut, että verenluovutus olisi mahdollista tavalliselle kissalle! Minulla heräsi tietysti heti ajatus ryhtyä Sankarikissaksi. Olisi hienoa, jos voisi auttaa kissaveljeä tai -siskoa hädässä. Ja ennen kaikkea olisi hienoa saada tuommoinen arvonimi!

Matkalla hyväntekijäksi on kuitenkin kaksi muttaa. Ensiksi se, ettei tarkkaa ikääni tiedetä ja luovuttajaksi hyväksytään enintään kahdeksan vuoden ikäiset. Periaatteessa tämä ei varmaan ihan vielä ole poissulkeva tekijä, sillä arviolta olen noin seitsemän. Toisekseen en ole vaadittavaa vähintään kuutta kiloa. Mutta en ole varmaan kovin kaukana siitä, joten jos saisin kunnon lihotuskuurin ensiksi, ehkä minut hyväksyttäisiin luovuttajaksi!

Olen kuullut, että jotkut ihmiset on käyneet verenluovutuksessa jopa sata kertaa. Se on aika paljon se. Emäntäkin on joskus käynyt ja tullut kotiin ihan lakananvalkoisena. Nyt se ei saa mennä, kun vauva on niin pieni. Eikä vauvakaan saa vielä mennä. Toivottavasti joku lukijoistani innostuisi menemään verenluovutukseen. Tästä löytää tietoa siitä, missä ja milloin voi käydä. Ihmisetkin tarvitsee verta. Tosin Sankarikissa kuulostaa paljon hienommalta kuin Sankari-ihminen.