Taas on kalenterin sivu käännetty ja aika antaa tilaa lukijoilleni. Maaliskuun Lukijakissa herätyyys, kuka olet?
Tiikeri aka Mona. Olen 12-vuotias kotikissa. Synnyin navetassa ja pentuna olin kuulemma
ihan villi ja epäilevä. Nykyisin olen rauhallinen ja ihmisvieraatkaan
ei haittaa minua. Mutta vieraista kissoista en tykkää, kavereista kyllä.
Heh, oikea maaliskuun misu, tyttöystäväainesta selvästi, vaikka taidatkin olla aika puuma minulle. Missä asustat?
Olen asunut
useammassa paikassa näiden ihmisteni kanssa, mutta nyt jo useamman tovin
jossain, missä on kuulemma hirvivaara. Olen kyllä nähnyt peuroja ja
jäniksiä, sekä ketun jäljet, mutten vielä yhtään hirveä.
Hirvi on kyllä ihan hyvää, mutta olen kuullut, että ne on kissoja vähän isompia, ettei ihan hiiriä ainakaan. Onko sinulla muita lemmikkejä?
Asun mun
ihmisten kanssa, joita oli tosi pitkään kaksi, mutta jokunen aika
sitten ilmaantui myös kolmas, sellanen pieni. Sitten on mun kaveri,
senkin lempinimi on Leijona.
Vau! Minä olen muuten tavannut sen pienen ja sen toisen ihmisen. Totuuden hetki, mikä on lempiruokaasi?
Ennen tykkäsin
hiiristä eniten ja metsästin niitä. Nyt on jotenkin alkanut tympimään se
homma. Valmiit kanaruuat on herkkua, ne tulee helposti lautasella,
etenkin kun vähän muistuttaa noita ihmisiä. Kinkku on kans hyvää, mutta
ei niistä muovipaketeista, yäk. Paperiin kääritty on oikein maittavaa.
Ai, minäkin haluan paperikinkkua! Kämppikseni varmasti myös, saisi silputa paperin samalla. Mikä on lempipuuhaasi?
Nukkuminen.
Löydän aina parhaat, pehmoisimmat ja lämpimimmät paikat nukkua ja
yleensä nukun aika monta tuntia yhteen pötköön. Sitten hiiviskely ja
ihmisten käskyttäminen on kans kivaa. On kiva, kun saan nuo ihmiset
seuraamaan mua, kun vaan naukasen kovaa ja tuijotan nurkan takaa. Sit
voi köpötellä seuraavan nurkan taakse, ja ne tulee perässä. Sitten voi
hypätä niitten selän päältä vaikka kaappiin nukkumaan.
Taidat olla aika taitava, kun ihan ihmisen selän päältä hyppäät. Minä en ole kokeillut, enkä ole ihan varma uskaltaisinko. Tai siis tokihan minä uskaltaisin, mutta emäntäni tai isäntäni saattaisi säikähtää...
Tykkään myös
ulkoilusta, jos ei oo liian kylmä, ja lintusten katselemisesta sohvan
selkänojalla istuen. Ennen tykkäsin tosiaan metsästääkin, mutta en mä
jaksa enää. Se on vähän liian aikaa vievää hommaa, nukkuakin voi. Joskus
leikin vähän metsästyshommia ja painin tuon kaverin kanssa. Ihan vaan
että pysyy kunnossa ja vähän senkin takia, että se muistaa kuka täällä
määrää.
Kuulostaa kyllä todelliselle kissanelämälle! Joka päivä kissanpäivät! Varsinkin tuo ulkoilu on jännittävää, jos joka päivä pääsee ja voi ihan metsästääkin. Mikä on mottosi?
Mulla on niitä kaksi.
1. Mä olen pomo.
2. Ks. kohta yksi.
(hähäähää, tää oli sellanen vitsi, juu nau..)
Hehee, toimii! Mitä yhteistä meillä on?
Yhteistä
meillä on se, että mullakin on tosi vahva oma tahto ja tykkään
rapsutuksista. Ja silloin kun mua pitää rapsuttaa, niin en anna
siinäkään periksi, vaan seuraan ja tungen syliin. Mä olen myös hoitanut
tosi paljon vauvaa, ja etenkin silloin kun se oli pieni, mä vahdin sitä.
Ja sitten mullakin on kämppis.
Ihan kuin kertoisit minun elämästäni! Olisipa kiva tavata ihan livenä, niin voisimme jatkaa tästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti