Aikahyppy

Tänään on lyhytsunnuntai, joka tänä vuonna osuu päästäiseen. Tänään herkutellaan monessa paikassa villaeläimellä ja suklaalla, koti koristellaan kukoilla, kanoilla ja munilla. Niin ja ruoholla ja höyhenkepeillä, mutta meillä ei ole sellaisia. Meillä on vaan kukkia ja leikkimunia.

Mutta päästäistä vietetään kuulemma myös muista syistä. Ne on ekaksi synkkiä ja pimeitä syitä, mutta päättyvät iloon ja valoon. En ihan ymmärrä koko kuviota, mutta olen kuullut orjuudesta ja kuolemasta. Ne on aika pelottavia asioita. Mutta niiden jälkeen tulee päästäinen ja silloin on herkkuja.

Siinäpä se onkin, mihin ihmiset ovat kauan etsineet vastausta. Kumpi oli ensiksi: muna vai kana? Minä voin sanoa, että päästäinen. Sen jälkeen tulee uusi alku.

Ja nyt on uusi aika, kesäaika. Ei sitä ihan joka päivä tehdäkään aikahyppyä. Minä kyllä nukuin sen ajan, kun aika hyppäsi. Yksi tunti meni sekunnissa. Se on jännittävä ajatus, mutta taisi mennä ohi huomaamatta.

Pääsiäispupu

Kohta on päästäinen. Emäntä kyllä kirjoitti sen tuohon otsikkoon eri tavalla. Ja sunnuntaina pääsiäispupu piilottaa suklaamunia. Meillä kävi tuommoinen pupu harjoittelemassa. Minusta se näytti kovasti pikkuemännältä ja pitihän minun sitten varastaa show. Emäntä ei pysynyt enää kameran kanssa perässä, kun minä lähdin heittelemään munia pitkin asuntoa. Nuo ei kyllä olleet suklaata.

Hiljainen viikko

Tätä viikkoa kutsutaan hiljaiseksi. En kyllä ymmärrä miksi. Esimerkiksi eilen meillä oli kaksi muutakin pikkuemännän kokoista, eikä ne ihan hiljaisia olleet. Ne yritti kovasti tulla minua silittelemään. Nautin hiljaa itsekseni saamastani huomiosta, mutta päädyin lopulta pakenemaan innokkaita ihailijoita pesukoneen päälle. Siitä on muuten tullut yksi suosikkipaikoistani, kun siinä on vielä niin kivasti pehmikkeitä minua varten.

Mutta siis hiljainen viikko. Maanantaista keskiviikkoon on melko tavallisia päiviä. Torstaita sanotaan kiirastorstaiksi. Minä luulen, että se on varmaankin sen yhden luistelijan päivä. Sen vaaleatukkaisen, kuka luistelee vanukkaassa. Emäntä tosin sanoi, että siihen päivään liittyy jokin ehtoollinen. En tiedä, mitä on ehtoollinen, kuulostaa varsin ehdottomalta. Ehkä se onkin vanukasta, tai kinkkua!

Ja sitten perjantai on tosi pitkä. Vaikka ei se taida olla sen pidempi kuin yleensäkään. Lauantai puolestaan on lankainen. Meillä on monta lankakerää. Sunnuntaina on sitten päästäinen. Minä luulen, että sitä sanotaan lyhytsunnuntaiksi vastakohtana pitkäperjantaille. Emäntä nimittäin kertoi minulle, että tällä viikolla sunnuntaissa on yksi tunti vähemmän. Voidaan siis tehdä aikahyppy!

Sisustuksellista

Me ollaan kämppikseni kanssa oikein muodikkaita ja tyylikkäitä sisustuselementtejä, vaikka itse sanonkin. Harvassa sohvassa on näin hienot käsinojakoristeet kuin tässä.

Emäntä sanoo kämppistäni sisustuskissaksi, kun se on musta ja vihreäsilmäinen. Minä puolestani sisustan väritykseltäni parhaiten keittiötämme. Ja keittiö on muutenkin melkein paras paikka, kun siellä on jääkaappi ja pakastin. Niissä on kaikenlaisia herkkuja. En malta odottaa, kun pikkuemäntä oppii aukaisemaan ne.

Tosin en ole enää aivan vakuuttunut pikkuemännän hyväntahtoisuudesta. Se on oppinut emännältä jotain, mitä se ei tosiaankaan olisi saanut oppia: komentamaan meitä! Mutta se osaa nätisti silittää, sentään.

Emäntä sanoi, että jossain vaiheessa työhuoneesta tulee pikkuemännän huone. Se ei minua haittaa, koska se on tähän asti ollut lähinnä kämppikseni valtakuntaa. Mutta vähän sisustusvinkkejä voisin kyllä sitä varten antaa: väreiksi valkoista ja oranssia, paljon pieniä palikoita lattialle ja mukavia nukkumispaikkoja ympäri huonetta.

Emäntäreklamaatio

Minun täytyy taas reklamoida. Emäntä on ollut mielestään aivan liian kiireinen rapsuttaakseen minua (no, on se ehkä ihan vähän ja harvoin iltamyöhäisin rapsutellut) saati sitten toimia sihteerinäni. En kyllä ymmärrä miksi. Jotain laulujuttuja kuulemma ja muita hommia. Mutta pikkuemäntä viihtyy varsin hyvin elektroniikan ja pistorasioiden kimpussa, joten emäntä voisi ihan hyvin sen ajan hyödyntää minun hemmotteluun.

Olen myös siitä katkera, että emäntä käyttää hurjasti aikaa siihen, että tekee ruokaa pikkuemännälle. Ei siis meille, niin kuin asiaan kuuluisi. Ja pikkuemäntä saa hienoa jauhelihaa, jota minäkin voisin aivan hyvin syödä, ainakin herkkupäivinä. Mutta en ole saanut.

Aurinko sentään jaksaa vähän ilahduttaa. Kämppikseni toimii ilmeisesti aurinkoenergialla, koska olemme kisanneet ja juosseet aika paljon päivisin. Se on ollut mukavaa.

Ja kohta on päästäinen. Mutta ei se päästäinen, jota me kissat ei tykätä syödä, vaan se juhlapäästäinen. Silloin saadaan suklaamunayllätyksiä! Minä löydän oman yllätykseni aivan varmasti, kunhan emäntä jättää sen sopivasti lattialle näkyville. Aion leikkiä sillä.

Aurinko

Joku päivä on ollu aurinkoista ja siks mulla on virtaa ja kirjotan. Leijona anto luvan kyl. Ja emäntä otti kuvan. Mä oon juossukki ja vaaninu. Leijona on ajanu mua takaa, se on kyl iha hauskaa välillä.

Mut on kyl kiva, ku aurinko paistaa ja mä oon makoillu auringossa. Aurinko on kirkas, mut lämmittää. Ja mä oon sit iha kuuma ku aurinko on paistanu muhun. Se on musta kiva, heh, ku mä oon musta!

Kesällä on usein aurinko päiviä ja kesä on kiva. Kohta on varmaa kesä. Ainaki melkeen. Sit emäntä varmaa laittaa mulle silputtavaa partsille.

Pikku mäntä kattoo mitä mä teen. Mä oon pessykki itteeni ja haukotellu ja maukunu. Mut emmä ny jaksa muuta. Mau!

Heijastuksia

Näin auringonpaisteella etsimme kämppikseni kanssa seiniltä kivoja, liikkuvia valoilmiöitä. Emäntä sanoi niitä heijastuksiksi, mutta minun mielestä ne ovat enemmänkin jahdattavia. Joskus ne jopa häikäisee.

Hyvää viikonloppua lukijoilleni!