Huonekalukissa vai tilpehöörikissa?

Taas on se aika vuodesta, että emäntä alkaa katsella seiniä ihmeellinen kiilto silmissään ja hymy huulillaan. Olen pannut merkille, että tuo hullutus alkaa yleensä sen jälkeen, kun postilaatikosta on tullut sellainen paksu vihkonen, jossa on epämääräisiä huonekuvia.

Se liittyy jotenkin suunnitelmiin, tavaroihin ja huonekaluihin. Ja johonkin kauppaan. Emäntä on käynyt siellä monta kertaa ja tuonut sieltä tämmöisiä kasseja. Yleensä niissä on ollut jotain muuta sisällä kuin näissä kuvissa.

Minusta meillä ei ole koskaan liikaa uusia nukkumapaikkoja, joten suhtaudun siihen varsin myönteisesti, että emäntä haluaa siellä kaupassa käydä ja tuoda jotain mukanaan. Mutta on noiden huonekalujen lisäksi myös moni pikkutavara ihan kiva.

Kerran ihan vahingossa tönäisin pöydältä alas yhden maljakon, joka oli sieltä kaupasta ostettu. Emäntä säikähti kovasti, etten minä rikkoisi tassujani. En osunut sirpaleisiin. Mutta tulipahan se selväksi ainakin, että olen minä maljakkoa tärkeämpi. Tottakai!

Vanha, vanhempi, vanhuus

Voit vaihtaa minulle vaipan - tai sitten rapsuttaa. Eikös se ole sama asia?

Emäntä on sanonut viime aikoina usein, että minkälainen minä olen sitten, kun olen vanhempi? Että vieläkö niin kovin jaksan kiehnätä ja vaatia huomiota vai makoilenko vain rauhassa pitkät päivät, kuten kämppikseni on alkanut tehdä. Minä uskon, ettei minusta tule vanhaa. Että minä olen aina pentu. Vaikka vauva kasvaisi, minä säilyn nuorena. Niin se on, tai ainakin luulen niin, melko varmasti.

Vanhuus on pyörinyt mielessäni myös muusta syystä. Olen huomannut 10-vuotiaan kämppikseni turkissa harmaita karvoja! Ja luin tässä lempisarjakuvastani Kamuista kissasta, joka sai vanhojen kissojen ruokaa. Emäntä on sanonut, että kämppikselleni pitäisi ostaa sellaista. Minua vähän mietityttää koko asia.

Olen myös kuullut, että monet ihmiset pelkäävät vanhuutta ja tekevät kaikenlaista omituista sen välttämiseksi. Ja sitten olen kuullut sellaisen sanonnan, että vanha ja raihnainen. Miksi se vanhuus on niin kamalaa? Voisikohan se olla leppoisaa aikaa? Semmoista, että on aikaa katsoa, kuunnella ja tuntea. Aikaa muistella ja aikaa rapsuttaa! Jos vanhuus on sellaista, voisin minäkin ehkä tulla vanhaksi.

Sitä paitsi emäntäkin on vanhenemassa. Taas on tulossa vuosi lisää. Minä ajattelin onnitella häntä kiehnäämällä hänen jaloissaan, puskemalla häntä ja heittäytymällä kyljelleni hänen edessään, jotta hän voisi rapsuttaa minua mahasta. Aika hyvä lahjaidea, eikö totta?

Mustan kissan tango

Nyt sain ihan luvan tolta Leijonalta, et saan kirjottaa taas. Eipä tässä mitää ihmeempiä oo tapahtunu mun elämässä. Paitsi et mä oon hypänny monta kertaa lipaston päälle makkarissa.

Mä oon aika lunki, emäntä sano. Ku mä en kauheesti jaksa vaatii rapsutuksii niinku toi Leijona. Mulle riittää se et mä saan olla aika pitkälti työ huoneen herra ja hidalko. Emäntä sano et se on tyttöjen ja mun huone. Ei Leijona siel oikeen käykään.

Leijona on taas jonku kerran oottanu et mä menisin pukkaamaan auki parvekkeen oven mutten mä oo jaksanu. En viitti olla sen palvelia. Se on sit ite joutunu avaa sen oven.

Tän kirjotuksen otsikko on mun yhrestä lempi laulusta. Ku mä oon musta kissa. Paitsi etten mä oo mikää kovin tango fani. Oommä kuullu niitä tango kisoja kyllä. Räppi on enemmän mun juttu. Mut kyl mä voin paperin ja narun peräs hetken tanssii.

Tässä mä leikin mun synttäri lahja linnulla. Eli melkeen tanssin tangoa. Heh.

Mä oon kuullu et jotku ketkä on meillä käyny jotka ei oo ihan kissa faneja, on sanonu et ne vois ottaa sellasen kissan kun mä. Mä oon kuulemma tarpeeks koiramaine. No oon mä aina ovella vastassa ku joku tulee. Paitsi en sillo ku hesari tulee. Ja on joskus sattunu nii, et mä oon jääny mouruumaan (korjaan: itkemään, t. emäntä) isännän perään ku se lähtee ja vasta sitte hoksannu, ku emäntä kutsuu, etten mä yksin jäänykkää.

Otatko mukaan vai rapsutatko täällä?

Ensinäkemällä kassi näyttää tyhjältä...

...mutta saatat yllättyä iloisesti.

Isäntä tuo meille tulee joskus tuommoisia kasseja, joita näet ylläolevissa kuvissa. Olen kuullut, että siellä, mistä tuommoisia saa, kysytään: "Otatko mukaan vai syötkö täällä?" Emäntä osaisi kuulemma kysyä saman eri kielellä, on joskus kysynytkin. Minä kysyn mielummin, otatko mukaan vai rapsutatko täällä?

Minua on vähän harmittanut se, ettei meillä ole käynyt ketään mahdollisia mukaanottajia piiitkään aikaan. No on viikko pitkä aika pienelle kissalle! Ehkä kaikki potentiaaliset vierasrapsuttajani ovat lomilla. Toivon tosiaan, että asiaan tulee korjausta lähipäivinä.

Olen viime päivät löytänyt kotoa uusia makuupaikkoja. Joistakin minut on kyllä ajettu heti pois. No mutta aina kannattaa kokeilla. Olen myös ollut aktiivisesti mukana emännän ja isännän touhuissa, aamuisin luikahdan heti makuuhuoneen oven auettua vaatimaan aamurapsutuksia. Myös keittiöön juoksen heti, jos siellä sattuu olemaan mahdollinen ruokkija. Olenkin saanut kinkkua joskus kaksikin kertaa päivässä, kun olen saanut juksautettua isäntää, ettei emäntä ole vielä antanut. 

Vauva on varmaan lukenut viime kirjoitukseni, koska se on sanonut monta kertaa sen jälkeen "Puff". On se sanonut paljon muutakin. Minun mielestä vaan aivan liian paljon sellaista kissan korville sopimatonta. Silloin katson parhaaksi mennä lepäilemään johonkin kauemmas tai omaan tuoliini vain vähän tiiviimmin.

Leijonan aika

Viimeksi kirjoitin entisaikojen kuninkaiden katsovan meitä tähdistä. Tähtijutut ovat mietityttäneet minua viime aikoina paljonkin, vaikka näin kesäaikaan ei tähtiä juuri näykään, mutta nyt on Leijonan aika. Siis tähtimerkeissä eli horoskoopissa.

Minusta on hassua, että ihmiset tapaavat luokitella toisiaan eri tavoin. Horoskoopit ovat yksi tapa. Olen löytänyt netistä (koska kirjastoon en saa mennä) myös sellaisen tiedon, että horoskooppejakin on erilaisia. Meikäläisessä horoskoopissa on sekä eläimiä että ihmisiä, mutta kiinalaisessa horoskoopissa on vain eläimiä. Minä en tiedä, mikä minä olen horoskoopiltani, koska en ole osannut kertoa emännälleni ja isännälleni syntymäaikaani.

Mutta leijona voisin olla, sillä olenhan Leijona. Ainakin emäntä sanoi, että olen luonteeltani eniten leijona. Tosin tuolla sivulla ei kyllä ole kauhean mukavia asioita kerrottu.

Kiinalaisen horoskoopin perusteella minä olen melko varmasti kukko, kuten emäntänikin. No on usein kukossa minun värejä, joten hyväksyn tämän, vaikka osa moisesta luonnekuvauksesta ei kyllä täsmää minuun. Mielummin olisin kuitenkin vaikka tiikeri tai lohikäärme. Vauva on lohikäärme. Puff, sanon minä.

R.I.P Rontti

Emäntä ja isäntä ovat olleet poissa jaloista pyörimästä. Niin ja vauvakin on. Minulla on ollut ihanat oltavat tuttujen hoitajien seurassa. Ensin täällä oli mustatukkainen rapsuttaja, sen jälkeen pariskunta, joka hemmotteli minua ja kämppistäni. Tosin silloin en päässyt makuuhuoneeseen, mutta minulla oli runsaasti aikaa tutustua asioihin internetin välityksellä.

Luin tämmöisen uutisen. Lajitoverini Rontti oli saavuttanut kunniakkaan iän ja siirtyi ajasta ikuisuuteen. Olen kuullut, että noin sanotaan. Silloin kun joku lähtee, tulee ikävä. Ja sitten se ikävä vasta kova onkin, jos tietää, että toinen ei palaa. Mutta olihan Rontilla jo pitkä elämä takanaan. Olen kuullut myös, että yhdessä tosi paksussa kirjasta sanotaan, että kun joku lähtee, se lähtee elämästä kyllänsä saaneena. Uskon, että Rontti lähti elämästä kyllänsä saaneena. Niin ja luulen, että se ikävä helpottaa joskus.

Sillä minun fanipariskunnalla, joka täällä oli, oli kissa, joka eli pitkän elämän. Niilläkin jäi ikävä. Mutta myös hauskat muistot, joita olen joskus kuunnellut. Se on hienoa, että voi elää muistoissa, vaikka ei enää olisikaan elossa. Minä ainakin aion jättää tässä elämässä sen verran ison tassunjäljen, että jään elämään. Yhdessä lempparielokuvistani sanotaan, että "Entisaikojen kuninkaat katsovat meitä tähdistä." No minä ainakin, sillä olen tähti jo nyt.

Sitten luin vielä lehdestä, että sille tädille, jonka luona Rontti asui, sataa kissatarjouksia. Minä uskon, että se olisi oikein hyvä kissan emäntä. Täytyy olla, kun sen hiukset on melkein minun väriset. Voisinkohan kysyä sitä joskus minun hoitajaksi, kun noi ihmisolennot lähtevät taas matkalle?