R.I.P Rontti

Emäntä ja isäntä ovat olleet poissa jaloista pyörimästä. Niin ja vauvakin on. Minulla on ollut ihanat oltavat tuttujen hoitajien seurassa. Ensin täällä oli mustatukkainen rapsuttaja, sen jälkeen pariskunta, joka hemmotteli minua ja kämppistäni. Tosin silloin en päässyt makuuhuoneeseen, mutta minulla oli runsaasti aikaa tutustua asioihin internetin välityksellä.

Luin tämmöisen uutisen. Lajitoverini Rontti oli saavuttanut kunniakkaan iän ja siirtyi ajasta ikuisuuteen. Olen kuullut, että noin sanotaan. Silloin kun joku lähtee, tulee ikävä. Ja sitten se ikävä vasta kova onkin, jos tietää, että toinen ei palaa. Mutta olihan Rontilla jo pitkä elämä takanaan. Olen kuullut myös, että yhdessä tosi paksussa kirjasta sanotaan, että kun joku lähtee, se lähtee elämästä kyllänsä saaneena. Uskon, että Rontti lähti elämästä kyllänsä saaneena. Niin ja luulen, että se ikävä helpottaa joskus.

Sillä minun fanipariskunnalla, joka täällä oli, oli kissa, joka eli pitkän elämän. Niilläkin jäi ikävä. Mutta myös hauskat muistot, joita olen joskus kuunnellut. Se on hienoa, että voi elää muistoissa, vaikka ei enää olisikaan elossa. Minä ainakin aion jättää tässä elämässä sen verran ison tassunjäljen, että jään elämään. Yhdessä lempparielokuvistani sanotaan, että "Entisaikojen kuninkaat katsovat meitä tähdistä." No minä ainakin, sillä olen tähti jo nyt.

Sitten luin vielä lehdestä, että sille tädille, jonka luona Rontti asui, sataa kissatarjouksia. Minä uskon, että se olisi oikein hyvä kissan emäntä. Täytyy olla, kun sen hiukset on melkein minun väriset. Voisinkohan kysyä sitä joskus minun hoitajaksi, kun noi ihmisolennot lähtevät taas matkalle?