Säikyttelyä

Olen varuillani - kuuntelen - jotain tapahtuu.

Meidän talossa tapahtuu jotain outoa. Eilen, kun olin ihan rauhassa katselemassa ulos työhuoneen ikkunasta, nousi ikkunan taakse jokin ihmeellinen juttu, joka piti ääntä. Asumme toisessa kerroksessa, joten ihan jokapäiväistä ei ole, että ikkunan takana on jotain. Se oli kyllä ulkona, ettei täällä sisällä sentään, mutta minä säikähdin! Minä olin varma, että se on avaruusolio tai kissavankila.

Emäntä sanoi, että talossa uusitaan vesirännejä, ja se oli jonkin sortin nosturi, mikä ikkunan taakse ilmestyi. Emäntä yritti ottaa kuvan, mutta minä juoksin pakoon häntä pörrössä ja alhaalla. On se kyllä, että tuommoisia outoja tulee rauhallista kissanelämää säikyttelemään! Sitten vietinkin loppupäivän visusti poissa työhuoneesta.

Illalla kyllä nautin koulutukseni hedelmistä, kun isäntä kylvetti vauvaa. Tiedän, ettei siihen puuhaan tarvita emäntää, joten minä kiehnäsin emännän jaloissa, mau'uin kutsuvasti, sain houkuteltua emännän makuuhuoneeseen, istutin sen sängylle ja asetuin sopivasti viereen rapsutettavaksi. Ihan hyvin on emäntä oppinut, koska totteli toiveitani. Oi, välillä kaipaan aikoja, kun emäntä oli kokonaan minua varten. Mutta on vauva ihan kiva.