Mitä näkyy?

Leijona lupas taas että saan kirjottaa, ku mä lupasin et laitan sen kuvan kans. Se haluu aina esille. Ei se haittaa mua. Mä voin mennä piiloonki, mut on iha kiva välillä kertoo kuulumisia.

Me ollaan seurattu luontoa. Nyt on paljo vähemmä vihreetä ku vähä aikaa sitte. Näis kuvissa me katotaan oravia ja pikku lintuja. Mä ne huomaan eka ja sit pirän sellasta vaanimis ääntä ja sit Leijona tulee kans. Emäntä sano sitä käkätykseks, sitä ääntä siis. Oiskohan mun ääni sopiva vaaleihin? Ku siellä tarvitaan ääniä.

Meillä on käyny vieraita taas. Ne on kivoja. Ja niillä on kivoja kenkiä. Jotkut sano, et mä oon kasvanu. Niin oon mä iha aikuine. Eiks aikuisille tuu mahaa ja silleen? Vauva on ottanu mun turkista kii. Mut ei se useinkaa mua rapsuta. Mä luulen, et se ei aina huomaa mua ku mä oon musta. Leijona on paljo värikkäämpi. Nyt pitää mennä. Laiskottaa.