Yli-innokkuutta?

Tulen ihan liki!

Emäntä yski aamulla niin, että minä heräsin. Ja se heräsi myös ja jätti pikkuemännän ja isännän nukkumaan makuuhuoneeseen ja tuli minun rapsuttajaksi. Otin tilanteesta tietysti kaiken ilon irti, kun pikkuemäntä ei vienyt huomiota itseensä.

Seurasin emäntää vessaan, keittiöön (tietenkin!) ja sohvalle. Kiehnäsin jaloissa, puskin päälläni, yritin tassullani ja kauniilla kynsilläni tarttua emännän huppariin, että antaisi minulle rapsutuksia (ja kinkkua!). Emäntä yritti kyllä vältellä parhaansa mukaan minua ja laittaa itselleen jotain syötävää. Pöyristyttävää, sanon minä!

Ja vähän minua harmittaa se, ettei meille enää tule sitä isoa lehteä, jonka päällä oli niin mukava makoilla, kun emäntä sitä yritti lukea.

Kun pikkuemäntä ilmoitti olevansa hereillä, emäntä meni makuuhuoneeseen ja minä menin tietysti heti mukaan! Ei ole parempaa paikkaa kerjätä rapsutuksia kuin sänky. Niin ja pikkuemäntä tulee siitä aina iloiseksi ja sanoo minun nimen. Emäntä kuulee siitä vain kaksi ensimmäistä kirjainta, mutta minä ymmärrän heti kokonaan. Sanoo se jo kämppiksenkin nimen kaksi ensimmäistä kirjainta. Pikkuemäntä siis, emäntä osaa sanoa jo enemmänkin.