Elossa ollaan

En voi ymmärtää, miten emännällä muka pitää niin kiirettä, ettei ehdi taaskaan toimia sihteerinäni. Se on käynyt töissä ja sitten ollut lentokoneessa ja laulamassa ja sitten jos se on ollut kotona, sen on pitänyt valmistella töitä tai hoitaa pikkuihmisiä tai pyykätä tai tiskata tai jotain. Huh. Ihan hengästyttää, kun luettelen kaikkea tuota. On se sentään muistanut välillä antaa niitä hyviä tonnikalajuttuja meille, mitä saatiin Tassulinnan arvonnasta.

Ai niin, ja on se siivonnut kämppiksen oksennuksiakin aika usein. Minun piti kertoa myös siitä, että kämppikseni joutui suihkuun. Heh. Minua se vähän huvitti. Se kyllä taisi tykätä siitä, kun hurisi kovasti kuivatessa. Mutta tietysti seuraavana päivänä oksenteli, koska se oli itse kuivaillut ja pessyt vielä niin innolla, että karvaa lähti ja joutui mahaankin.

Minä vähän naureskelin kämppikselleni, koska se tuoksui ihan liian hyvälle sen pesun jälkeen. Ei yhtään kissalle vaan sellaiselle puhtaalle ja tuoksuvalle. Onneksi minun turkkini pysyy niin hyvänä, ettei sitä tarvitse pestä. Eivät nuo ihmiset ole edes uskaltaneet kokeilla minun pesemistäni.

Se piti vielä kertoa, että meille on tullut uusi kissa. Se on tosin näkymätön, mutta sen ääni kuuluu aina silloin tällöin. Yleensä sen äänen jälkeen emäntä alkaa puhua puhelimeen. Outo yhteensattuma.