Mitä mulle kuuluu?

Heei, Leiona sai vihroin männän taas liikkeelle. Tosin ei se kyl paikallaa juur ole ollu. Paitti sillo ku toi pikku tyyppi haluu syörä ja se melkee syö sen. Männän siis.

Leiona sano et mäki saan kertoo mitä kuuluu. No mulle kuuluu vähä vähemmä. Ku toi pikku tyyppi tuli tänne mä totesin vaa, et taas tommone ja häivyin paikalta. No oommä käyny sen tukkaa pesee ku ei noi ihmiset taira oikee osata.

Ja sit mä oon halunnu aina ruokaa. Mut mä en aina tykkää enää mitä ne mulle antaa ku se ei oo joka kerta eriä. Mä haluisin aina eri ruokaa. Ohan ravintoloissakki semmoset ruoka listat joist voi kattoo joka kerta eriruokaa. Mut oommä saanu katkiksiiki. Liia harvoin vaa.

Ja mä oon nukkunu keittiössä jää kaapin vieres ku ihmiset on nukkunu mut mäntä on nähny mut. Oommä kyl käyny partsillaki ku ei oo liia kuuma ja maistamassa kukkia mut sit ne kukat kuivu. Mäntä sano et niihi tuli taas niitä kirvaisia eikä ne kukat tykänny et mä söin niitä. Mut en kaikkii. Osa haisee iha liian pahalle nii emmä niihi koske.

Nyt mun vuoro loppu ja pitää mennä. Mau!

p.s. Tos kuvas me ollaa männän kaa partsilla vähä aikaa sitte.

Leikkejä

Viime postauksessa lupasin kertoa diilistäni emännän kanssa. Se menee niin, että jos se toimii minun sihteerinäni, lupaan antaa sen nukkua aamulla rauhassa eli olen antanut sille luvan laittaa oven kiinni, kun se käy nukkumaan. Pitkin kynsin tosin, mutta ymmärrän sen olevan uuden tulokkaankin takia.

Minä ja kämppikseni ollaan kisailtu aika paljon viime aikoina. Minä olen tosi iloinen siitä, että kämppis ei ole enää niin paksu, koska se jaksaa juosta taas paljon paremmin. Toki kesäkin vaikuttaa.

Meillä on tapana juosta erityisesti silloin, kun olemme keveimmillämme hiekkalaatikon jälkeen. Tänään minä juoksin ja hyppäsin korkealle. Pikkuihmisten huoneessa on tuommoinen hylly, ja nyt sinne pääsee hyvin, kun siellä vaihdettiin vähän järjestystä. Täytyihän minun se testata.

Toinen leikki, mistä erityisesi pidän, on emäntä lehmänä -leikki. Siihen kuuluu ensinnäkin emäntä, sitten jokin istumapaikka, johon emäntä asettuu. Sitten siihen tulen minä, koska aina, kun emäntä on paikoillaan, on otettava tilanteesta hyöty irti. Valitettavasti siinä leikissä on myös tuo uusi pikkuihminen ja emäntä leikkii lehmää samalla. Minä kiehnään emännän kylkeä, välillä pusken vauvaa ja sanon, että kyllä sitä voi samalla rapsutella minua! Joskus se onnistuukin, mutta olen ollut huomaavinani, että emäntä tarvitsisi pari kättä lisää...

Tässä vähän emännän "taidonnäytteitä". En ole aivan varma, auttaako laitteenvaihto vai pitäisikö vaihtaa kokonaan kuvaajaa?!