Emäntä teki eilen illalla myöhään tuommoisia. Ne on kuulemma jotain Ruune-torttuja. Se Ruune-tyyppi oli kirjailija tai runoilija, ei pullanleipoja, mutta sen emäntä teki tuommoisia. Kysyin emännältä, oliko se kissa, muttei ollut kuulemma. Minä kyllä ensin luulin, että nuo on naamakirjakakkusia, kun eilen oli sen paikan synttärit.
Kun emäntä katsoi hetkeksi muualle, se kuuli kummaa ääntä selkänsä takaa. Minä olin nuolemassa tuota, näette kuvassa jäljet. Se ei muka voinut uskoa, että minulle maistuisi moinen makeus, mutta minä lääkitsin vain omaa ikävyyttäni herkuttelemalla. Olisin kyllä syönyt mieluusti ihan pikkuisen lisääkin, mutta katsoin paremmaksi luikkia paikalta pois mahdollisimman pikaisesti kovasti huuliani lipoen.
Laitan tähän vielä Vänrikki Leijonan tarinat pikaluettuna videomuodossa. Laita äänet isolle, niin kuulet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti