Uudet kerrokset

Mitenhän tuonne oikein pääsee?

Meille on tullut uusia kerroksia. Muutama päivä sitten isäntä kokosi meille uuden nukkumapaikan pikkuemännän huoneeseen. Ilmeisesti se liittyy jotenkin pikkusiskoon, mutta ei vielä pitkään aikaan, joten se taitaa olla meille vapaassa käytössä. Tosin emme ole ihan vielä vakituiseen siellä majailleet. Pikkuemäntä on kyllä kysynyt joka päivä, saisiko hän nukkua tuolla ylhäällä, muttei vielä ole saanut. Emäntä sanoi, että se on vielä liian pieni.

Kyllähän se nyt onnistuu, kun saatiin portaat. Täällä voikin poseerata.

Hmm...kämppikseni taitaa ihailla minua.

Olen kyllä löytänyt itselleni vanhan tutun paikan, joka on nyt piilotettu tuonne sängyn alle. Meinasin ihan unohtaa, että sitterissähän minä olen viettänyt monet tovit, kun se oli pikkuemännän käytössä. Sinne pääsen mukavaan rauhaan, ainakin silloin, kun pikkusisko ei ole samassa huoneessa.

Päiväunilla

Olen aivan unohtanut kertoa joulukalenterini tuoksinassa, että pikkuemäntä on muuttanut omaan huoneeseen, ja että sillä on uusi sänky. Oikeasti tuo sänky on kyllä minun, mutta saa pikkuemäntä siellä nukkua aina välillä. Varsinkin siksi, koska pääsen silloin emännän ja isännän kanssa nukkumaan heidän sänkyynsä. Tai oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, sekin on minun sänky, mutta sallin niiden nukkua siellä. Useana yönä olen jo hurissut emännän tyynyllä. Ihan hyvin se siihen viereen mahtuu.

Pikkuemäntä on ottanut päiväunikaverikseen joskus myös minut kaikkien noiden pehmoeläinten keskelle. Pikkuemäntä on muuten ruvennut juttelemaan tosi paljon. Se pitää myös huolen siitä, että minä saan kinkkua ja nuolla jugurtti- tai viilipurkin kannen. Ja se osaa välillä jo leikkiäkin minun kanssa, heiluttaa semmoista lelua ja minä yritän ottaa sitä kiinni. Ihan hyvin on oppinut.

Emännästä on maailman suloisinta, kun pikkuemäntä sanoo minun nimen, kun se pistää suun semmoisella hassulla tavalla ihan suppuun. No on se minustakin melko suloista, mutta vielä suloisempaa on jääkaapin avaamisesta kuuluva ääni. Se lupaa kinkkua!

Dominoefekti

Huomaatte varmaan, että on turha soitella emännälle. Automaattinen puhelinvastaaja toimii!

Olen jo niin kyynistynyt emännän kiireisiin, että en jaksa edes osoittaa mieltä asiasta. Muistuttelen joka tapauksessa silloin tällöin olemassaolostani, kuten esimerkiksi tänä aamuna.

Ihmettelin suuresti, kun emäntä nukkui vielä seitsemältä! Päätin sitten tietysti mennä katsomaan, onko se vielä hengissä. Ei nimittäin ole ollenkaan normaalia, että emäntä nukkuu niin pitkään. Yleensä sillä aina soi herätyskello aiemmin. Päättelin, että se on vain unohtanut laittaa herätyksen ja hyrräsin parasta hyrinääni aivan emännän korvien juuressa.

Varmemmaksi vakuudeksi puskin myös emäntää. Ja tietysti sain sen heräämään! Hyvä minä! Sitten se kuitenkin vielä jäi makoilemaan. Tajusin, että jotain on tehtävä, että rutiinit jatkuvat viikonlopusta huolimatta. Hyppäsin pikkuemännän sänkyyn ja herätin sen. Sitten se herätti emännän ja emäntä nousi ylös sängystä. Eikös ollutkin aika hienosti suunniteltu dominoefekti?!

Aika on nukkua, aika on herätä

Ihmiset ovat vihdoin tajunneet, ettei makuuhuoneen ovea kannata pitää kiinni öisin, vaan jättää kissalle mahdollisuus puikahtaa uniin. Tänä aamuna minä menin nukkuvan emännän päälle puoli kahdeksalta. Kyllä silloin on jo todellakin aika herätä! Emäntä ei ollut samaa mieltä ja pukkasi minut pois.

Pikkuemäntä alkoi jutella kahdeksan aikaan omasta sängystään. Koska emäntä ja isäntä eivät liikauttaneet eväänsäkään (tosin niillä taitaa olla kädet ja jalat, ei eviä), minä katsoin tehtäväkseni mennä kertomaan, että ei pikkuemäntä ole yksin hereillä. Hyppäsin sen sängyn laidalle ja tarkistin, että jalkopäässä on tilaa ja menin sinne. Siinä samassa emäntä pomppasi ylös ja käski minut pois. Heh, sainpas liikettä aikaan!

Nyt päivällä, kun pikkuemäntäkin ottaa päiväunia, minua väsyttää hurjasti. Onneksi ei tapahdu mitään, sillä on niin ihanaa makoilla. Paitsi sitten, jos emäntä tai isäntä meinaa lepäillä...